Lauantain pitkä:Pelle Miljoona & 1980:n legendaarinen livealbumi

Pelle Miljoona & 1980:Näyttämökuvia

 

Suomipunkin isähahmon, kymmenes helmikuuta 2025 70 vuotta täyttävän Pelle Miljoonan eri yhtyeistä aktiiviaikanaan reilun vuoden verran toiminut ja mainittuna aikana kaksi klassikkotasoista studioalbumia; Pelko ja viha sekä Viimeinen syksy julkaissut Pelle Miljoona & 1980 saattaa olla kaikkein legendaarisin. Pelle Miljoonan, Tumppi Varosen ja Ari Taskisen lisäksi yhtyeen originaalikokoonpanoon kuului lisäksi nimellä Rubberduck Jones tunnettu kitaristi Nisse Rikama. Myös Tumppi Varosen Problems-yhtyeestä tutuksi tullut kitaristi Stefan Piesnack täydensi 1980-yhtyeen lineupin kesään 1979 ehdittäessä. Eräältä yhtyeen viimeisistä keikoista, eli Tavastialla 12. joulukuuta 1979 soitetusta konsertista kasattiin seuraavan vuoden toukokuussa ilmestynyt livealbumi Näyttämökuvia. Sen 14 kappaleeesta puolet on Pellen ja puolet Tumpin leadvokalisoimia. Punkin tiivistymänä Suomessa pidetyn albumin Pelko ja viha osuus Näyttämökuvilla on yllättävän niukka; sitä edustaa ainoastaan Tumpin vokalisoimaan tuotantoon lukeutuva Hyvä fiilis. Viimeisen syksyn osuus on sentään selkeästi runsaampi, sillä Pellen vokalisoimista mainitun albumin biiseistä mukana ovat sen ydintuotantoon lukeutuvat avausraita Nuoret sankarit sekä hienoisesti funkahtava, Rubberduckin ja Stefanin upeaa kitarointia sisältävä Elä (kun olet nuori vielä). Tumpin vokalisoimaa Viimeisen syksyn tuotantoa Näyttämökuvilla edustavat Patti Smithin Because the Nightin inspiroima jättihitti Tahdon rakastella sinua, niin ikään Ari Taskisen tuotantoa edustava Stady by Night sekä Varosen itsensä käsialaa oleva Näkymä avenuelle. Singleformaatissa alun perin ilmestyneiden kappaleiden osuus Näyttämökuvilla on niin ikään suhteellisen runsas. Eddie and the Hot Rodsin klassikon Do Anything You Wanna Do suomennos, vuosikymmeniksi Pellen eri yhtyeiden keikkasettiin jäänyt Lähdetään kiitämään ilmestyi alkuaan Pelle Miljoonan nimellä, 1980-yhtyeen kenties legendaarisimman singlen Mulla menee lujaa/Rakastava voima molemmat puolet kuullaan Näyttämökuvilla energisinä livetulkintoina, Tapan aikaa on Problemsin upea singlebiisi vuodelta 1979 ja Tiina on niin nuori Yarin suomennos Ramonesin hienoisesti yllättäen singlehitiksi osoittautuneesta Sheena is a Punk Rockerista. Mainittu cover on niin ikään mukana Problemsin heinäkuussa 1980 ilmestyneen esikoisalbumin Katupoikia livepuolella. Tumpin vokalisoimiin Pelle Miljoona & 1980:n singlebiiseihin lukeutuu vielä vuonna 1979 ilmestynyt ja keikkabravuuriksi osoittautunut Lanka palaa, joka on suomennos Hair-musikaalin Let the Sunshine Inistä. Näyttämökuvien lopuksi Pelle Miljoona & 1980 tekee kunniaa eräille esikuvistaan versioimalla The Clashin Garagelandin sekä The Whon ikiklassikon My Generation. Vuonna 1980 ilmestyneellä eri artistien ja yhtyeiden tuotantoa sisältävällä triplalivealbumilla Metropolis on tarjolla lisää Pelle Miljoona & 1980-yhtyeen Tavastian-keikan biisiaarteistoa joulukuulta 1979. Viimeinen syksy-albumin tuotannosta mukana ovat suorastaan revittelevää kitararockia edustavat Juosten kohti elämää, Ajassa tapahtuu ja Tämä sukupolvi, jotka kaikki lukeutuvat Rubberduck Jonesin sävellyksiin sekä Problemsin tuotantoa edustavat Raitsikka oot ja Koko yö. Tavastian-keikalla soitetuista kappaleista Viimeisen syksyn keskeisimpään tuotantoon lukeutuva ja selkeän reggaevaikutteinen Gabriel julkaistiin aluksi various artists-kokoelmalla Tavastia Live. Cd-formaatissa mainittu versio pääsi mukaan Pelle Miljoonan boxille Olen kaunis-kaikki laulut 1978-1980, jolla 12. joulukuuta 1979 soitettu Pelle Miljoona & 1980:n Tavastian- keikka kuullaan viimein kokonaisuudessaan ja biisien todellisessa esittämisjärjestyksessä.

Perjantain pohjat:Eräs Bob Marley & The Wailersin Exodus-albumin huippuhetkistä

 Jamming on reggaeyhtye Bob Marley and the Wailersin kappale, joka julkaistiin yhtyeen vuonna 1977 ilmestyneellä albumilla Exodus. Lisäksi kappale sisältyy Bob Marley and the Wailersin toukokuussa 1984 julkaistulle kokoelma-albumille Legend. Jamming julkaistiin uudelleen kymmenen vuotta originaalin ilmestymisensä jälkeen tribuuttina Bob Marleylle ja siitä muodostui uudelleen listamenestys Alankomaissa, missä kappale pysytteli listalla kuukauden ajan. Jamaikalaisessa puhetavassa jamming merkitsee yhteen kokoontumista ja juhlan viettämistä. Kappale on saavuttanut edelleen kohtuullista radiosoittoa varttuneemman väestön vaihtoehtoisempaa musiikkia suosivilla radiokanavilla. Bob Marleyn vaimo Rita Marley on esittänyt Jammingia tribuuttikonsertissa Marley Magic: Live In Central Park At Summerstage. Bob Marleyn lapsista koostuvan yhtyeen Ziggy Marley and The Melody Makersin versiot samaisesta kappaleesta ovat löydettävissä yhtyeen livealbumilta Live Vol 1 sekä dvd:ltä Ziggy Marley and the Melody Makers Live. Jammingin lyriikkaan sisältyy kohta "No Bullet Can Stop Us Now". Traagisena anekdoottina joulukuun kolmantena 1976 tuntemattomat aseistautuneet miehet tunkeutuivat Marleyn kotiin ja vahingoittivat häntä. Marley toipui joka tapauksessa nopeasti.

Torstain terävä:Phil Collinsin 80-luvun tuotannon päättänyt menestysalbumi

 Phil Collins:...But Seriously

20. marraskuuta 1989 Britanniassa Virgin Recordsin ja Yhdysvalloissa Atlantic Recordsin julkaisemana ilmestynyt ...But Seriously on jäsenyydestään Genesis -yhtyeessä tutuksi tulleen brittiläisen solisti/rumpali Phil Collinsin neljäs sooloalbumi. Kun Genesis oli saattanut vuonna 1987 kiertuevelvoitteensa päätökseen, yhtye piti aina neljän vuoden tauon. Collins näytteli vuonna 1988 valmistuneessa elokuvassa Buster. Kevääseen 1989 mennessä Collins oli oli kirjoittanut materiaalin uudelle sooloalbumilleen, jonka lyyrikoissa hän käsitteli edeltäjäänsä vuonna 1985 ilmestynyttä sooloalbumiaan No Jacket Required vakavampia, esimerkiksi sosio-ekonomisia ja poliittisia teemoja. ...But Seriouslysta muodostui kaupallisesta aspektista tarkasteltuna huomattava menestys. Britanniassa albumi oli kärkisijalla 15:n ja Yhdysvalloissa neljän viikon ajan. Britanniassa ...But Seriouslysta muodostui vuoden 1990 parhaiten menestynyt albumi. Siellä pitkäsoitto myi 2, 75 miljoonaa ja Yhdysvalloissa neljä miljoonaa kappaletta. Ensimmäisenä singlenä albumilta poimittu, lyriikassaan kodittomuutta käsittelevä Another Day in Paradise tuli palkituksi vuoden levyn Grammylla. Albumin julkaisua seurasi 113 konsertista koostunut maailmankiertue Seriously Live! jolta taltioitiin livealbumi ja video Serious Hits...Live! Vuonna 2016 But Seriouslysta julkaistiin perusalbumin lisäksi 13 bonusbiisiä sisältävä remasteroitu versio. Extrojen joukossa on kuusi livebiisiä, joiden nauhoitusajankohdat ovat vuosilta 1990, 1997 sekä 2004, kaksi alun perin singlejen b-puolina ilmestynyttä kappaletta sekä demoversiot viidestä myös varsinaisella ...But Seriously-albumilla julkaistusta kappaleesta.

Keskiviikon klassikko:Crosby, Stills, Nash and Youngin vuonna 1974 ilmestynyt kokoelma-albumi

 Crosby, Stills, Nash &Young:So Far

19. elokuuta 1974 Atlanticin julkaisemana ilmestynyt So Far on Crosby, Stills, Nash and Youngin tuotannosta kasattu kokoelma-albumi. Se kohosi Billboardin albumilistan kärkeen ja on myynyt yli kuusi miljoonaa kappaletta. Vuonna 1970 ilmestyneen pitkäsoiton Deja Vu jälkeen kyseessä on kvartetin toiseksi suosituin pitkäsoitto. Crosby, Stills Nash and Youngin singleistä kokoelma sisältää kaikki Marrakesh Expressiä lukuun ottamatta. Singlekappale Ohio ja sen b-puolella ilmestynyt Find the Cost of Freedom julkaistiin So Farilla ensi kertaa albumiformaatissa ja albumin cd-versio on ainoa, jolta molemmat kappaleet ovat löydettävissä cd:llä. So Farin muut viisi kappaletta edustavat alun perin albumeilla Crosby, Stills and Nash ja Deja Vu ilmestynyttä tuotantoa. Singlekappaleista mukana ovat tosin albumeilla julkaistut versiot ja miksaukset. So Far koostuu yhdestätoista kappaleesta ja Crosby, Stills, Nash and Youngin koko diskografia 22:sta biisistä. Atlantic tahtoi hyötyä kvartetin vuoteen 1974 ajoittuneesta reunion-kiertueesta ja So Far nousi Billboardin listakärkeen ja saavutti nopeasti kultalevyn. Edellä mainittujen singlekappaleiden lisäksi Young on So Farin kappaleista mukana ainoastaan biiseillä Woostock ja Helpless, joista jälkimmäisessä häntä kuullaan lisäksi leadvokalistina. Ilman Youngia levytetyistä So Farilla julkaistuista kappaleista kuusi päätyi lisäksi vuonna 2005 ilmestyneelle Crosby, Stills and Nashin kokoelma-albumille Greatest Hits. So Farin kansitaide on yhtyeen jäsenten ystävän ja artistin Joni Mitchellin käsialaa. Ensimmäinen cd-versio albumista ilmestyi vuonna 1988 ja Joe Gastwirtin remasteroima versio vuonna 1995. Albumi julkaistiin uudelleen vielä syyskuun lopussa 2008, mutta mainitulla kerralla kyseessä ei ollut remasteroitu versio. Suuri osa So Farilla julkaistuista kappaleista ilmestyi lisäksi vuonna 1991 julkaistulla Crosby, Stills and Nashin tuotannosta kasatulla boxilla.

Tiistain tukeva:Alice Cooperin toinen sooloalbumi

 Alice Cooper:Alice Cooper Goes to Hell

25. kesäkuuta 1976 Warnerin julkaisemana ja Bob Ezrinin tuottamana ilmestynyt Alice Cooper Goes to Hell, joka lyhennetään usein muotoon Goes to Hell, on Alice Cooperin toinen soololevy. Kyseessä on konseptialbumi, joka jatkaa edellisenä vuonna ilmestyneellä Cooperin debyyttisooloalbumilla Welcome to My Nightmare alkanutta Stevenin tarinaa. Albumin kappaleet ovat Cooperin, tuottaja Ezrinin ja kitaristi Dick Wagnerin käsialaa. Welcome to My Nightmarelta singleksi poimittu Only Women Bleed oli osoittautunut menestyksekkääksi ja Goes to Hellillä Cooper jatkoi operointiaan rockballadien parissa. Albumin keskeisimmäksi kappaleeksi muodostuneen I Never Cryn teemana oli Cooperin alkoholiongelma. Noin vuoden sisällä artisti joutui vieroitushoitoon ja kyseinen seikka vaikutti kaikkeen artistin levyttämään tuotantoon vuonna 1983 ilmestyneeseen albumiin DaDa saakka. Cooper itse kutsui I Never Cryta alkoholistin tunnustukseksi. Vuoden 1976 kiertue peruuntui kokonaan Cooperin terveydellisistä syistä. Jotkin Go to Hell -albumin kappaleista päätyivät osaksi Cooperin myöhäisempien kiertueiden settilistaa. Ennen vuoden 1989 paluuhittiä Poison Go to Hellin nimikappale oli viimeinen Cooperin biisi, josta tuli keskeinen osa hänen livekeikkojensa ohjelmistoa ja mainittu kappale on ollut mukana suurella osalla hänen kiertueistaan. I Never Cryta esitettiin säännöllisesti 1970-luvun loppupuolella ja 2000-luvulla, Guiltya Flush the Fashion ja Special Forces -kiertueilla ja ajoittain 2000-luvulla ja Wish You Were Herea Cooperin kahden seuraavan albuminsa tiimoilta tekemillään kiertueilla. Rolling Stonen Goes to Hellistä laatimassa arviossa albumin parhaaksi kappaleeksi kohotettiin Vaudeville-cover I'm Always Chasing Rainbows. Classic Rockin arvio oli nuivempi ja albumia pidettiin yhdistelmänä AOR-rockia, yliteatraalisia kappaleita, balladeita ja discoa.

Maanantain mainio:Small Facesin viimeinen listasijoituksen Britanniassa saavuttanut Decca-single

 I Can't Make It on keskeisen 1960-luvun brittiyhtyeen Small Facesin kolmas maaliskuuta 1967 Deccan julkaisemana ilmestynyt single, jonka sijoitus brittilistalla oli 26. Mainitun singlen ilmestymisen aikaan Small Faces oli jättänyt managerinsa Don Ardenin ja solminut uuden levytyssopimuksen Andrew Loog Oldhamin Immediate-yhtiön kanssa. Sopimuksellisista velvoitteista yhtyeen vanha levy-yhtiö Decca Records julkaisi I Can't Make Itin ja Immediate suostui tuottamaan ja lisensoimaan mainitun kappaleen Deccalle siihen saakka, kunnes asia olisi uudelleen ratkaistu. Small Faces ei suostunut promoamaan I Can't Make Itiä ja seikan seurauksena mainittu single joutui tyytymään brittilistalla sijaan 26. Lisäksi BBC kieltäytyi soittamasta I Can't Make Itiä, sillä piti kappaleen lyriikkaa kaksimielisenä. I Can't Make Itin lyriikat ovat itse asiassa epäselviä ja niiden todellinen merkitys on jätetty kuuntelijan ratkaistavaksi. I Can't Make Itin b-puolella julkaistiin hauska, kestoltaan ainoastaan minuutin mittainen kappale Just Passing, joka muistuttaa tyylillisesti Beach Boysin vuoden 1966 merkkialbumilta Pet Sounds löytyvää kappaletta You Still Believe in Me. Huhtikuussa 1967 Small Faces esitti I Can't Make Itistä Steve Marriottin sielukasta vokalisointia erinomaisesti esiin tuoneen näkemyksen tunnetussa brittiläisessä tv-showssa Morecambe and Wise. Samaisessa ohjelmassa yhtye esitti niin ikään syksyn 1966 listaykkössinglensä All Or Nothing. Mainittu jakso esitettiin puoli vuotta nauhoitustensa jälkeen. Small Facesin albumien osalta I Can't Make It sisältyy vuonna 1969 ilmestyneen postuumin kokoelmatuplan The Autumn Stone esnsimmäisen albumin kakkospuolelle. Vuonna 2012 yhtyeen vuonna 1967 ilmestyneestä Decca-albumista From the Beginning julkaistiin Deluxe Edtion, jolla ovat bonuskappaleina mukana sekä I Can't Make It että Just Passing. Mainittujen kappaleiden stereomiksaukset ovat bonusbiiseinä myös Small Facesin alun perin vuonna 1967 Immediaten julkaisemana ilmestyneen nimikkoalbumin  Deluxe Edtionilla.

Sunnuntain extra:60-luvun lopun bluesrockin merkittävä livedokumentti

Mike Bloomfield & Al Kooper:Live Adventures

 
Tammikuussa 1969 ilmestynyt ja Fillmore Westissä nauhoitettu The Live Adventures on Mike Bloomfieldin ja Al Kooperin yhteistyötä edustava tuplalivealbumi. Sitä oli edellisenä vuonna edeltänyt menestyksekäs studioalbumi Super Session, jonka työstämiseen oli lisäksi osallistunut Stephen Stills. The Live Adventures jättää teknisessä mielessä toivomisen varaa. Esimerkiksi Trafficin ohjelmistosta poimitussa Dear Mr Fantasyssä laulumikrofonissa oli ongelmansa ja Ray Charlesin käsialaa oleva I Wonder Who feidaantuu kesken Bloomfieldin kitarasooloa tuntemattomasta syystä. The Live Adventures  säilyttää joka tapauksessa asemansa arvokkaana dokumenttina aikakautensa raa'asta bluesrockista. Lisäksi albumilla on tarjottavanaan eräs ensimmäisistä taltioiduista Carlos Santanan live-esiintymisistä ja Mike Bloomfieldin debytointi laulusolistina. Ilmestymisensä jälkeen The Live Adventures on ilmestynyt cd-formaatissa, mutta ilman bonusmateriaalia. Kaksikko esiintyi Fillmore Westissä kolmena iltana ja soitti niistä jokaisena Kooperin mukaan kaksi settiä. Taltioitua materiaalia oli näin ollen todennäköisesti useita tunteja, mutta The Live Adventuresin kokonaiskestoksi jää puolitoista tuntia. Tupla-albumin covermateriaalista mainittakoon Simonin & Garfunkelin 59:th Bridge Song (Feeling Groovy), Ray Charlesin I Wonder Who, The Bandin The Weight, Booker T and the MG's:in Green Onions sekä Trafficin Dear Mr Fantasy.