20. lokakuuta 1974 A&M:n julkaisemana ilmestynyt Something's Happening on aikaisemmin jäsenyydestään yhtyeissä The Herd ja Humble Pie muistetun Peter Framptonin kolmas sooloalbumi. Billboardin 200 -albumilistalla mainittu pitkäsoitto saavutti sijan 125. Vuonna 1973 ilmestyneen Framptonin edellisen sooloalbumin Frampton's Camel julkaisun jälkeen kosketinsoittaja Mick Gallagher oli jättänyt Framptonin yhtyeen ja Somethin's Happeningilla Frampton vastasi koskettimista pääosin itse. Kappaleissa Sail Away ja Waterfall niiden soittamisesta vastasi tunnettu studiomuusikko ja lisäksi muun muassa jäsenyydestään The Jeff Beck Groupissa muistettu Nicky Hopkins. Something's Happengilla rytmiryhmänä musisoivat brittiläinen basisti Rick Wills ja salanimellä Headley-Down esiintynyt rumpali John Siomos. Ääni-insinöörinä Something's Happeningillä vaikutti Chris Kimsey ja albumi nauhoitettiin Olympic ja Island-studioilla Lontoossa sekä Headley Grangessa Hampshiressa. Viimeksi mainitussa Led Zeppelin on työstänyt joitakin keskeisimmistä levytyksistään. Vaikka Somethings' Happeningin myyntiluvut jäivät Framptonin edellisten sooloalbumien tavoin vähäisiksi, albumin kahdeksasta kappaleesta kolme pääsi mukaan vuonna 1975 nauhoitetulle ja suureksi menestykseksi osoittautuneelle tupla-albumille Frampton Comes Alive!
Katrina & The Waves oli brittiläis-yhdysvaltalainen rockyhtye, joka muistetaan parhaiten 80-luvun puolivälissä ilmestyneestä hitistään Walking on Sunshine. Vuonna 1997 yhtye voitti Eurovision laulukilpailun kappaleellaan Love Shine a Light. Sen varhaisin inkarnaatio The Waves keikkaili Cambridgessa ja sen ympäristössä vuosien 1975 ja 1977 välillä. Mainitun yhtyeen muodostivat kitaristi Kimberley Rew ja rumpali Alex Cooper. Mainittu The Wavesin lineup ei julkaissut levytyksiä ja se lopetti toimintansa Rewn liityttyä yhtyeeseeen The Soft Boys. Suorempi Katrina & The Wavesin esiaste oli Feltwellistä, Britanniasta kotoisin ollut popyhtye Mama's Cookin'. Mainitun, vuonna 1978 perustetun yhtyeen lineupiin kuuluivat yhdysvaltalaiset solisti/kosketinsoittaja Katrina Leskanich sekä solisti/soolokitaristi Vince de la Cruz. Vuoden 1980 loppuun mennessä mukaan olivat liittyneet Alex Cooper ja basisti Bob Jakings. Seuraavan kahden vuoden aikana Mama's Cookin' konsertoi säännöllisesti Britanniassa ja yhtyeen ohjelmisto koostui covereista Heartin, Foreignerin, Linda Ronstadtin ja ZZ-Topin kaltaisilta yhdysvaltalaisyhtyeiltä ja artisteilta. The Soft Boysin lopetettua toimintansa vuonna 1981 Rew otti yhteyttä Cooperiin aikomuksenaan jatkaa musiikin työstämistä hänen kanssaan. Cooper kehotti Rewta liittymään Mama's Cookiniin ja kvintettikokoonpanon nimeksi vaihtui The Waves samaisen yhtyeen, jossa Rew ja Cooper olivat soittaneet 70-luvun puolivälissä, mukaan. Solisti/biisintekijä/kitaristi Rew toi yhtyeen ohjelmistoon runsaasti omaa sävellystuotantoaan edustaneita kappaleita. Leskanich oli aluksi leadvokalistina ainoastaan The Wavesin esittämissä coverkappaleissa. Rew alkoi kuitenkin kirjoittaa kappaleita hänen laulettavakseen ja pian Leskanichista tuli The Wavesin päävokalisti. Vuonna 1982 The Waves levytti singlen The Nightmare/Hey, War Pig! Sen molemmat kappaleet ovat mukana Rewn vuonna 1982 ilmestyneellä sooloalbumilla The Bible of Bop. The Wavesin esikoisep oli loppuvuodesta 1982 ilmestynyt The Shock Horror! Näihin aikoihin Jakis jätti yhtyeen ja de la Cruz otti hänen paikkansa yhtyeen basistina. Kvartettikokoonpanona yhtye julkaisi Britanniassa elokuussa 1982 singlen Brown Eyed Son, joka jäi sen viimeiseksi levytetyksi The Wavesin nimellä. Yhtyeen nimeksi vaihtui nimittäin Katrina & The Waves. Alkuvuodesta 1983 bändi nauhoitti omakustanteisesti omasta tuotannostaan albumin, jota se myi keikoillaan. Leskanich oli leadvokalistina kahdeksalla albumin kappaleista ja Rew kahdella. Albumia tarjottiin useille levy-yhtiöille, mutta ainoastaan kanadalainen Attic Records vastasi. Niinpä Katrina & The Wavesin esikoisalbumi Walking on Sunshine julkaistiin ainoastaan Kanadassa. Albumi saavutti myönteisiä arvioita ja sen nimikappale radiosoittoa ja Katrina & The Waves teki pitkäsoittonsa tiimoilta kiertueen Kanadassa. Vuonna 1984 Kanadassa julkaistiin yhtyeen toinen pitkäsoitto Katrina & The Waves 2, jossa Leskanich oli leadvokalistina kaikilla kappaleilla. Rew oli edelleen yhtyeen keskeisin biisintekijä, mutta myös de la Cruz kirjoitti muutamia kappaleita, mukaan lukien Kanadassa radiosoittoa saavuttanut Mexico. Vuonna 1984 The Bangles levytti Katrina & The Wavesin tuotannosta coverin kappaleesta Going Down to Liverpool esikoisalbumilleen All Over the Place. Katrina & The Wavesin ahkera keikkailu ja levytykset herättivät viimein myös suurten levy-yhtiöiden kiinnostuksen ja vuonna 1985 yhtye solmi kansainvälisen sopimuksen Capitol Recordsin kanssa.Samaisena vuonna ilmestynyt Katrina & The Wavesin ensimmäinen Capitolin julkaisema albumi sisälsi kymmenen alun perin yhtyeen varhaisemmilla albumeilla julkaistua kappaletta. Kyseessä olivat kuitenkin joko uudelleen äänitetyt, remiksatut tai päällekkäisäänityksiä hyödyntäneet versiot. Katrina & The Waves-albumista muodostui arvostelu- ja myyntimenestys. Sen singleistä Walking on Sunshine nousi Yhdysvalloissa yhdeksänneksi ja Britanniassa yhtä sijaa korkeammalle. Originaaliin Kanadassa julkaistuun versioon verrattuna kyseessä oli kuitenkin täysin uudelleen levytetty ja sovitettu näkemys mainitusta kappaleesta. Toinen Katrina & The Waves-albumilta julkaistu single Do You Want Crying nousi sekin brittilistalla sijalle 37. Vuonna 1986 ilmestynyt seuraava albumi Waves ei kuitenkaan ollut edeltäjänsä veroinen menestys kriitikoiden eikä ostavan yleisön keskuudessa. Rew oli tällä kertaa kirjoittanut ainoastaan kaksi albumin kappaleista ja de la Cruz ja Leskanich loput. Cooper on myöhemmin haastattelussa maininnut kyseessä olleen väärän ratkaisun. de la Cruzin kirjoittamista kappaleista Sun Street oli joka tapauksessa Britanniassa top 30-hitti Rewn käsialaa olleen Is That Itin noustessa sadan suosituimman joukkoon Atlantin molemmin puolin. Toisen albuminsa jälkeen Capitol kuitenkin pudotti Katrina & The Wavesin. Vuonna 1989 yhtye levytti Capitolin jakelemalle SBK Recordsille varhaisempia pitkäsoittojaan raaempaa rocksoundia edustaneen albumin Break of Hearts. Sen singleformaatissa julkaistuista kappaleista That's the Way saavutti sijan 16. Yhdysvalloissa, mutta myöhemmin julkaistut singlet eivät nousseet listoille ja myös mainittu levy-yhtiö pudotti Katrina and the Wavesin. Yhtye levytti melko tiiviisti koko 90-luvun ajan, aikakauden levytykset julkaistiin tosin ainoastaan Manner-Euroopassa ja/tai Kanadassa. Vuonna 1990 Katrina and the Waves levytti Eric Burdonin kanssa version The Animalsin keskeisiin hittikappaleisiin lukeutuvasta We Gotta Get Out of This Placesta tv-sarja China Beachiin. Kolmas toukokuuta 1997 Katrina and the Waves voitti Eurovision laulukilpailut Britannian edustajana kappaleella Love Shine a Light ja teki samalla ennätyksen vastaanottamalla 70 pistettä enemmän kuin toiseksi tullut Irlanti. Love Shine a Lightista tuli yhtyeen kaikkein suurin brittihitti, joka nousi kolmanneksi singlelistalla. Katrina and the Waves ei kuitenkaan saavuttanut sen seuraajaksi uutta hittiä ja Leskanich jätti bändin vuonna 1999. The Wavesin muusikot etsivät uutta keulakuvaa, mutta hajottivat yhtyeen ja siirtyivät omien musiikillisten projektiensa pariin vuonna 1999. Vuonna 2010 Walking on Sunshinen julkaisusta oli kulunut 25 vuotta. Kappaleesta julkaistiin tuolloin uudelleen levytetty versio ja lisäksi Katrina & The Wavesin tuotannosta ilmestyi useita uudelleenjulkaisuja. Saman vuoden heinäkuussa julkaistiin Katrina Leskanichin Live Album, joka sisälsi sekä hänen versioitaan entisen yhtyeensä tuotannosta että aivan uusia Lontoossa ja Saksassa nauhoitettuja kappaleita. Heinäkuussa 2013 Leskanich esiintyi Espanjassa San Fermin Festivaaleilla.
Search and Destroy on yhdysvaltalaisen rockyhtyeen The Stoogesin kappale, joka julkaistiin sen kolmannella ja joutsenlauluksi jääneellä, vuonna 1973 ilmestyneellä albumilla Raw Power. Solisti Iggy Popin mukaan kappaleen otsikko oli johdettu aikakauslehti Timessa julkaistusta ja Vietnamin sotaa käsitelleestä artikkelista. Pop vastasi Raw Powerin kappaleiden remiksauksesta Search and Destroy mukaan lukien ja remasteroinnin hän teki Bruce Dickinsonin kanssa. Lopputuloksena oli aggressiivisempi ja pelkistetympi albumi, kuin mitä originaali, David Bowien miksaama Raw Power -albumi oli ollut. RollingStonen laatimalla 500 kaikkien aikojen parhaan kappaleen listalla Search and Destroy saavutti sijan 468. Vuonna 2009 VH1 nimesi Search and Destroyn kaikkien aikojen 49:ksi parhaaksi hardrockkappaleeksi. Search and Destroyta on lisäksi kutsuttu garagerockiksi, glamrockiksi sekä proto-punkiksi. Tyylillisesti Search and Destroy on vaikuttanut esimerkiksi The Sex Pistolsiin, Ramonesiin, Motörheadiin, kappaleesta coverversion levyttäneeseen The Dead Boysiin sekä Nirvanaan. Lainabiisinä Search and Destroyta ovat keikoillaan soittaneet esimerkiksi Red Hot Chili Peppers, Dictators sekä Suomen kaikkien aikojen keskeisin ja joidenkin mielestä ainoa todellinen katurockyhtye, eli Smack.
Keväällä 1976 Finnvoxilla nauhoitettu ja kesäkuun puolivälissä samaisena vuonna Love Recordsin julkaisemana ilmestynyt Hotelli Hannikainen on Hectorin kuudes studioalbumi. Tyylillisesti mainittu pitkäsoitto merkitsi voimakastakin irtiottoa sitä Hectorin tuotannossa edeltäneestä, edellisenä vuonna ilmestyneestä, varsin vakavasävyisestä ja musiikillisesti ajoittain puhdasta progressiivista rockia edustavasta albumistaan Liisa Pien. Hotelli Hannikaisen musiikilliset vaikutteet ovat ensisijaisesti countryssa ja rockissa. Mukana on kaksi suomennosta ison miehen suuriin esikuviin lukeutuvan Bob Dylanin tuotannon kappaleista. Hei leidi Hei (Lay Lady Lay) löytyy alun perin Dylanin vuonna 1969 ilmestyneeltä countryalbumilta Nashville Skyline ja Kun tein suurteoksein (When I Paint My Masterpiece) lukeutuu Dylanin kanssa runsasta yhteistyötä tehneen kanadalaisen rockin klassikon, The Band-yhtyeen levytystuotantoon. Harvinaislaatuisesti englanninkielistä tuotantoa albumilla edustavat lähes sen parhaimmistoon lukeutuvat At Your Door ja Lay Me Down. Niistä jälkimmäisen lyriikasta vastaa Jim Pembroke ja Hector levytti mainitun balladikaunokin myös suomeksi nimellä Mennään pois 80-luvun tuotantonsa käynnistäneelle albumille Linnut linnut. Suomennoksen toisena tekstittäjänä oli Juice Leskinen. Hotelli Hannikaisen kolmas englanninkielistä tuotantoa edustava kappale Fly Back Home jakautuu kahteen osaan päättäen albumin kummankin levypuoliskon. Silti kappaleen kokonaiskesto jää alle kahteen ja puoleen minuuttiin. Suomenkielisen tuotannon parhautta albumilla edustavat Kaipaava haavanlehtinen ja Hannikaisen baari, jotka julkaistiin myös singleformaatissa. Jokamiehen fjonga ja Snadi kundi stadista päätyivät toiselle albumilta poimitulle singlelle ja niin ikään Hotelli Hannikaisen tuotantoon lukeutuva Tuu takaisin albumilla julkaisemattoman singlehitin Lola b-puoleksi. Pitkäsoitolla musisoivat kitaristi Antero Jakoilan, basisti Heikki "Häkä" Virtasen, kosketinsoittaja Esa Kotilaisen ja rumpali Ronnie Östergergin kaltaiset huippuammattilaiset. Maarit ja Freeman muodostivat albumin taustakuoron. Hotelli Hannikaisella vaikuttaneista muusikoista Jakoila ja yhdellä biisillä bassotellut Heimo "Holle" Holopainen päätyivät vuonna 1977 ainoan albuminsa julkaisseen HEC-yhtyeen kokoonpanoon. Hauskana ja siksikin tyylillisesti tyypillisestä erottuvana Hector-albumina Hotelli Hannikainen puolustaa mainiosti paikkaansa artistin 70-luvun tuotannossa.
Dusty Springfield:Stay Awhile/I Only Want to Be with You
Vuonna 1964 ilmestynyt Stay Awhile/I Only Want to Be with You on brittiartisti Dusty Springfieldin ensimmäinen Yhdysvalloissa ilmestynyt albumi. Philips Recordsin julkaisema pitkäsoitto sisältää nimikkokappaleidensa lisäksi niin ikään Springfieldin singlebiiseihin lukeutuvan raidan Wishin' and Hopin'. Hänen ensimmäinen Britanniassa julkaistu albuminsa oli huhtikuussa 1964 ilmestynyt A Girl Called Dusty. Artistin ensimmäinen Yhdysvaltain albumijulkaisu sisälsi kappaleita edellä mainitulta pitkäsoitolta, Springfieldin kaksi ensimmäistä Britanniassa ilmestynyttä singleä sekä muita levytyksiä. Niiden joukossa oli myös singlejen b-puolina alun perin ilmestyneitä kappaleita. Springfieldin Stay Awhile/I Only Want to Be with Youta seuranneet Yhdysvalloissa julkaistut pitkäsoitot Dusty, Ooooooweeee!!!, You Don't Have to Say You Love Me ja The Look of Love oli kasattu vastaavanlaisella reseptillä ja mainitulla seikalla on uskottu olevan vaikutuksensa siihen, että Springfield jätti vuonna 1968 yhdysvaltalaisen Philips-yhtiön ja solmi siellä levytyssopimusen Atlantic Recordsin kanssa. Sitä vastoin Britanniassa ja muualla Euroopassa Springfield säilytti asemansa Philips/Phonogramin artistina vuoteen 1980 saakka. Edellä mainitut viisi pitkäsoittoa ovat Springfieldin ensimmäiset viralliset albumijulkaisut Yhdysvalloissa, vaikka jotkut hänen diggarinsa ja musiikkijournalistit eivät niitä sellaisiksi laskekaan. Taragon Records julkaisi vuonna 1997 StayAwhile/I Only Want to Be with Youn ja sitä Springfieldin Yhdysvaltain-diskografiassa seuranneen albumin Dusty samalla cd:llä. Stereomiksauksista vastasi Eliot Goshman. Springfieldin viisi Yhdysvalloissa julkaistua albumia ilmestyivät vuonna 1999 Mercury Records/Universal Musicin julkaisemina, remasteroituina ja bonuskappaleita sisältävinä versioina.
The Animals 1964-1965 on laadukas tuplakokoelma brittien keskeisimpiin rhythm and blues-yhtyeisiin lukeutuvan ja Newcastlesta kotoisin olleen The Animalsin tuotannosta. Mainittu tuplakko sisältää muun muassa lähes kaikki kappaleet The Animalsin kahdelta ensimmäiseltä pitkäsoitolta The Animals ja Animal Tracks sekä yhtyeen mainittuna aikana työstämiä singlehittejä. Lainakappaleisiin lukeutuvat esimerkiksi solisti Eric Burdonin suurin musiikillisiin diggauskohteisiin lukeutuvan Ray Charlesin ohjelmistosta poimitut Talkin' Bout You, I Believe to My Soul, Mess Around sekä Hallelujah I Love Her So. Bluesin klassikoista The Animals versioi runsaimmin John Lee Hookerin tuotantoa. Häneltä ohjelmistoon ovat päätyneet Dimples, Boom Boom ja I'm Mad Again ja Bo Diddleyltä kotimaassa Hurriganesin erinomaisena vuoden 1974 versiona ensisijaisesti tutuksi tullut Roadrunner. Chuck Berryn tukevasta laulukirjasta The Animals versioi Around and Aroundin, Memphis Tennesseen sekä harvinaisemman poiminnan How You've Chanced. Rock and rollin ydintuotantoa edustaa Little Richardilta poimittu The Girl Can't Help It. Soulin puolelta The Animals versioi vieläpä menestyksekkäästi Sam Cooken originaalituotantoa edustavan kappaleen Bring It on Home to Me. Atlantin molemmin puolin listakärkeen nousseen traditionaalin House of the Rising Sun ohella Anthologyn keskeisiä singlehittejä edustavat Chas Chandlerin ikimuistoisella bassointrolla käynnistyvä sielukas We Gotta Get Out of This Place, vielä ärhäkämpi It's My Life sekä Nina Simonen alun perin levyttämä sielukas Don't Let Be Misunderstood. Anthologylle mahtuu myös useita The Animalsin omaa tuotantoa edustavia kappaleita. Niistä laadukkaimpiin lukeutuvat I'm Crying, I'm Gonna Change the World sekä Eric Burdonin hidas blueskappale For Miss Caulker. Club a Go Go edustaa onnistuneesti revittelevämpää osastoa Story of Bo Diddley ollessa tarinana hauska. Vaikka The Animals siis lainasi suuren osan levytystuotannostaan yhdysvaltalaisesta bluesista, rhythm and bluesista sekä soulista, Eric Burdon oli voimakas ja sielukas vokalisti ja musiikillista virtuositeettiä The Animalsiin toi ensisijaisesti urkuri Alan Price. Yhtyeen tuotannosta myös viimeisiin The Animalsin nimellä julkaistuihin albumeihin lukeutuva, vuonna 1966 ilmestynyt ja urkuri Dave Rowberryn sekä rumpali Barry Jenkinsin yhtyeessä vaikuttamisen aikaan työstetty pitkäsoitto Animalisms on varsin laadukas.
Muun muassa Skädämistä ja Yöstä muistetun rumpali/solisti Jukka Mänty-Sorvarin, alias Frogleyn lähdettyä Dave Lindholmin Canpaza Gypsys-kokoonpanosta hänen paikkansa otti myöhemmin varsinkin Hanoi Rocksin tuoreemmasta versiosta sekä Popedasta tutuksi tullut Kari "Lacu" Lahtinen. Basistin vakanssissa jatkoi Pertsa Tolonen ja Canpaza Gypsysin kokoonpanoa täydensi jo tuossa vaiheessa kotimaisessa rockissa melkoisena moniottelijana tutuksi tullut Lady Maria Hänninen, jonka musisointia ja vokalisointia Dave oli kuullut syntymäpäiväjameissaan Tavastialla. Uusi lineup aloitti keikkailunsa vuoden 1996 loppupuolella ja tammi-helmikuussa 1997 se taltioi Jani Viitasen Harasoo-studiolla ainoaksi jääneen ja samaisen vuoden toukokuussa ilmestyneen albuminsa Hot. Daven käsialaa olevan tuotantonsa osalta pitkäsoitto koostuu suurimmaksi osaksi revittelevämmästä kitaravetoisesta rockista, jota edustavat esimerkiksi avaus Rockin' ja Marian vokalisoitavaksi päätynyt Lovin' You F Right, jonka vertailukohdaksi on tulkintansa rajuudessa esitetty jopa skotlantilaislaulajatar Maggie Belliä. You Can Help Me-kappaleen Dave levytti myös suomeksi nimellä Sä voit auttaa. Marian sävellystuotantoa Hot-pitkäsoitolla edustavat In Need of You, Cuts No Ice sekä Paralyzed, joista viimeksi mainitun hän viimeisteli Lontoon Hyde Parkissa. Slovarimmasta tuotannosta albumin huippuhetkeksi on osoittautunut Train of Fire, jonka Dave, Lady & Canpaza Gypsys kävi esittämässä livenä MTV 3:n Jyrki-ohjelmassa. Hot-albumin päättää neljästä osasta koostuva ja pienestä teoksesta käyvä One Year, johon kukin yhtyeen jäsenistä, eli Lindholm, Hänninen, Lahtinenja Tolonen on säveltänyt oman osuutensa.Hot-albumin tiimoilta Dave, Lady ja Canpaza Gypsys keikkaili melko ahkerasti. Esimerkiksi Joensuun Kellarissa bändi ehti konsertoida kahdesti vuoden 1997 aikana. Keikoista ensimmäinen oli kevättalvella ennen albumin ilmestymistä, jolloin Marian biiseistä ohjelmistossa olivat jo Cuts No Ice ja In Need of You jälkimmäisen keikoista ajoittuessa loppukesään. Hot lukeutuu Daven englanninkielisen hieman tuoreemman tuotannon kärkikastiin ja pitkäsoitto saavutti tuoreeltaan myös melkoisen myönteisiä arvioita.
