Sunnuntain extra:Steppenwolfin vuoden 1969 keskeinen singlehitti

 Rock Me on kanalais-yhdysvaltalaisen rockyhtyeen Steppenwolfin tuotantoa edustava kappale, joka julkaistiin yhtyeen vuonna 1969 ilmestyneellä ja järjestyksessään kolmannella albumilla At Your Birthday Party. Rock Me on Steppenwolfin solistin John Kayn käsialaa ja yhtyeen diskografiassa kyseessä on viides singlejulkaisu. Gabriel Meklerin tuottama kappale julkaistiin ensiksi biisin Jupiter's Child b-puolella, mutta singlen kappaleet vaihtoivat myöhemmin paikkaansa. 19. huhtikuuta 1969 Rock Me saavutti Billboardin singlelistalla kymmenennen sijan. Kaupallisilla radioasemilla WLS ja WCFL Rock Me nousi kuudenneksi. Mainitua biisiä on yleisesti pidetty At Your Birthday Party -albumin huippuhetkenä. Cash Boxin Rock Mestä laaditussa arviossa kehuttiin erityisesti John Kayn laulusuoritusta, samoin kappaleen instrumentaatiota sen suhteellisen hitaasta temposta huolimatta. Steppenwolfin varhaisemmista singleistä Born to Be Wild ja Magic Carpet Ride olivat kakkos- ja kolmossijojensa ansiosta olleet vielä suurempia menestyksiä. Dave Grusin hyödynsi Rock Metä vuonna 1968 valmistuneessa elokuvassaan Candy, jonka soundtrackillä kappale julkaistiin jo ennen At Your Birthday Partya. Steppenwolf esitti Rock Men The Smothers Brothers Comedy Hourissa tammikuun alussa 1969 sekä saksalaisessa Beat Clubissa. Steppenwolfin livealbumeista Rock Me on mukana tuoreemmilla julkaisuilla, 90-luvun puolivälissä ilmestyneellä Live at 25:lla sekä vuonna 2004 julkaistulla albumilla Live at Louisville. Originaali studioversio on mukana useilla Steppenwolfin kokoelma-albumeilla. Way Back Attackin laatimalla sadan parhaan vuosien 1966-69 välillä julkaistun psykedeelisen hitin listalla Rock Me saavutti sijan 31.

Lauantain pitkä:Eräs keskeisimmistä reggae-artisteista

30. heinäkuuta 1944 syntynyt  ja 24. marraskuuta 2025 edesmennyt James Chambers, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellään Jimmy Cliff, oli jamaikalainen ska, rocksteady, reggae ja soulartisti, multi-instrumentalisti, solisti ja näyttelijä. Cliff omisti Order of Meritin, korkeimman kunnianosoituksen, jonka Jamaikan hallitus voi antaa taiteiden ja tieteiden parissa työskentelemisestä. Valtavirran yleisö tuntee Cliffin levytystuotannosta parhaiten kappaleet Wonderful World, Beautiful People, Many Rivers to Cross, You Can Get It If You Really Want, The Harder They Come, Reggae Night ja Hakuna Matata sekä covereistaan Cat Stevensin Wild Worldista ja Johnny Nashin I Can See Clearly Nowsta, jonka Cliff esitti elokuvassa Cool Runnings. Cliff esiintyi yleisesti reggaeta popularisoineessa elokuvassa The Harder They Come ja elokuvassa Club Paradise. Hän on eräs vuonna 2010 Rock and Roll Hall of Fameen päässeistä artisteista. Saint Jamesissa syntynyt Jimmy Cliff aloitti kappaleiden kirjoittamisen jo varhaisella kouluiällä. Hänen ollessaan 14-vuotias Cliffin isä vei hänet Kingstoniin, missä Cliff alkoi esiintyä nimellä Jimmy Cliff. Hänen varhaisista levytyksistään kolmas single Hurricane Hattie oli ensimmäinen menestystä saavuttanut. Mainitun kappaleen tuottaneen Leslie Kongin kanssa Cliff teki yhteistyötä tämän hengen vuonna 1971 vieneeseen sydänkohtaukseen saakka. Cliffin myöhempiin paikallisiin hitteihin lukeutuivat King of Kings, Dearest Beverley, Miss Jamaica ja Pride and Passion. Vuonna 1964 Cliff tuli valituksi erääksi Jamaikan edustajista World's Fairissa, New Yorkissa. Samana vuonna Cliff esiintyi ohjelmassa This Is Ska! Prince Busterin, Toots and the Maytalsin ja Byron Lee and the Dragonairesin kanssa. Pian Cliff solmi levytyssopimuksen Island Recordsin kanssa ja muutti Britanniaan. Levy-yhtiö yritti turhaan kaupitella Cliffin musiikkia rockyleisölle, mutta hänen uransa kääntyi suosioon 1960-luvun lopussa. Cliffin kansainvälisesti julkaistu esikoisalbumi oli vuonna 1967 ilmestynyt Hard Road to Travel. Se vastaanotti erinomaisia arvioita ja sisälsi Nirvana-yhtyeen Alex Spyropoulosin ja Patrick Campbell-Lyonsin säveltämän kappaleen Waterfall. Mainitusta biisistä muodostui hitti Brasiliassa ja se voitti International Song Festivalin. Vuosina 1969 ja 1970 ilmestyneet singlet Wonderful World, Beautiful People ja Vietnam menestyivät lähes ympäri maailmaa.Cliffin tuotannosta Bob Dylan nimesi Vietnamin kaikkien aikojen parhaaksi kuulemakseen protestilauluksi. Samoihin aikoihin Cliff julkaisi coverin Cat Stevensin hitistä Wild World, mutta mainittu versio ei päässyt mukaan hänen albumilleen Wonderful World, Beautiful People. Vuonna 1972 Cliff esitti Ivanhoe "Ivan" Martinia Perry Henzellin ohjaamassa klassisessa reggae-elokuvassa The Harder They Come. Elokuva kertoo Ivanin tarinaan. Hän saapuu maaseudulta Kingstoniin ja pyrkii tekemään läpimurron levybisneksessä. Epäonnistuttuaan Ivan päätyy rikoksen teille. Elokuvan soundtrackalbumi menestyi ympäri maailmaa ja kyseessä oli ensi kerta, kun reggaeta esiteltiin toden teolla kansainväliselle yleisölle. Elokuva on säilyttänyt asemansa eräänä keskeisimmistä jamaikalaisista tuotannoista sen itsenäistymisen jälkeen. The Harder They Come sai ensiesityksensä Lontoon Notting Hillissä syyskuun alussa 1972. Vuonna 1975 Cliff esiintyi Dick Cavettin juontamassa Saturday Night Livessa. Julkaistuaan sarjan albumeita Cliff piti taukoa ja matkusti Afrikkaan. Mainittuun matkaan vaikutti keskeisesti jamaikalainen kirjoittaja Lindsey Barrett. Cliff kääntyi islamin uskoon ja hänen nimekseen vaihtui  El Hadj Naïm Bach. Cliff palasi musiikin pariin melko pian. Hän konsertoi useiden vuosien ajan ja levytti sitten Kool and the Gangin kanssa. Cliff esiintyi Pinkpop-festivaalilla Alankomaissa. River-kiertueensa aikana Bruce Springsteen and the E-Street Band otti keikkaohjelmistoonsa Cliffin melko vähän tunnetun kappaleen Trapped. 80-luvun puolivälissä Springsteenin cover pääsi mukaan hyväntekeväisyysalbumille We Are the World. Niin ikään vuonna 1985 ilmestynyt Cliffin albumi The Cliff Hanger voitti parhaan reggae-albumin Grammyn. Britanniassa se jäi Cliffin viimeiseksi menestyslevyksi ennen vuotta 1993. Cliff oli lisäksi mukana Steven Van Zantin kirjoittamalla ja Artists United Against Apartheidin levyttämällä kappaleella Sun City. Cliffiä kuultiin taustavokalistina Rolling Stonesin vuonna 1986 ilmestyneellä albumilla Dirty Work. Robin Williamsin ja Peter O' Toolen kanssa Cliff nähtiin elokuvassa Club Paradise. Sen soundtrack sisältää useita Cliffin kappaleita, joista Seven Day Weekend oli duetto Elvis Costellon kanssa. Vuonna 1988 Cliffin kappale Shelter Your Love oli mukana elokuvassa Cocktail. Kahta vuotta myöhemmin Cliff esitti Jimmy Cliff Bandin kappaleen John Crow elokuvassa Marked for Death. Vuonna 1991 Cliff esiintyi toisella Rock in Rio-festivaalilla. Cliffin menestys jatkui Jamaikan lisäksi Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Vuonna 1993 hän levytti Cool Runnings-elokuvan soundtrackille Ranskassa listakärkeen nousseen versionsa Johnny Nashin kappaleesta I Can See Clearly Now. Vuonna 2002 Cliff julkaisi Euroopassa albumin Plastic Fantastic People, jolla vierailivat Joe Strummer, Annie Lennox ja Sting. Vuonna 2004 ilmestyneellä albumilla Black Magic Cliff siirtyi täysin elektroniseen soundiin. Mainittu pitkäsoitto sisältää muun muassa Joe Strummerin kanssa levytetyn dueton Over the Border. Vuonna 2003 Cliffin kappale You Can Get It If You Really Want pääsi mukaan elokuvan Something's Gotta Give soundtrackille. Samaisen vuoden heinäkuussa Cliff esiintyi Paleo Festivaalilla Nyonissa, Sveitsissä. 20. lokakuuta 2003 Jamaikan hallitus myönsi Cliffille Order of Meritin. 15. maaliskuuta 2010 Wycliffe Jean nimesi Cliffin Rock and Roll Hall of Fameen. Samaisen vuoden keväänä ja kesänä Cliff teki laajan kiertueen Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Cliff oli mukana vuonna 2011 valmistuneessa ja BBC:llä esitetyssä dokumenttielokuvassa Reggae Got Soul:The Story of Toots and the Maytals. Vuonna 2011 Cliff teki musiikillista yhteistyötä yhdysvaltalaisen punkyhtyeen Rancidin solistin Tim Armstrongin kanssa ep:llä The Sacred Fire ja pitkäsoitolla Rebirth, joka voitti parhaan reggae-albumin Grammyn. Rolling Stonen laatimalla vuoden 2012 50 parhaan albumin listalla Rebirth saavutti sijan 12. Pitkäsoitto sisältää mm. coverin alun perin The Clashin vuoden 1979 klassikkotuplalla London Calling ilmestyneestä kappaleesta Guns of Brixton. Joulukuussa 2012 digitaalinen sanomalehti The Caribbean Journal nimesi Cliffin vuoden artistiksi. Hän menehtyi keuhkokuumeeseen 24. marraskuuta 2025 81 vuoden ikäisenä.

Perjantain pohjat:Merkittävän brittihardrockin edustajan vuoden 1976 albumi

 UFO:No Heavy Petting

Toukokuussa 1976 Chrysalis Recordsin julkaisemana ilmestynyt No Heavy Petting on brittiläisen hardrockyhtyeen UFO:n viides studioalbumi. Kyseessä on yhtyeen pitkäsoitoista ensimmäinen, jonka työstämisessä yhtyeen peruslineupia täydensi kosketinsoittaja. Näin ollen No Heavy Petting on UFO:n ensimmäinen kvintettikokoonpanolla työstämä albumi. Vaikka Danny Peyronel oli mukana ainoastaan mainitun UFO:n albumin työstämisessä, hän kirjoitti mainitulle pitkäsoitolle lisäksi useita kappaleita. Vuonna 1994 BGO Records julkaisi No Heavy Pettingin samalla cd:llä sitä UFO:n diskografiassa seuranneen klassikkoalbumin Lights Out kanssa. Vuonna 2007 No Heavy Pettingistä julkaistiin remasteroitu ja bonuskappaleita sisältävä versio. Niiden joukossa olivat coverit Small Facesin vuoden 1966 klassikkostatuksen saavuttaneesta ykköshitistä All Or Nothing sekä Frankie Millerin kappaleesta Have You Seen Me Lately Joan. Melko perinteistä rocksoundia tarjoavaa Natural Thingiä No Heavy Pettingillä seuraa varsin laadukasta balladituotantoa edustava I'm a Loser, johon Michael Schencker soittaa suoranaisesta tavaramerkistään käyvän soolon. Mainituista kappaleista muodostui liki pitäen standardeja UFO:n keikkaohjelmistoon, mutta albumilla on tarjottavanaan vielä mainittua biisikaksikkoa laadukkaampaa tuotantoa. Can You Roll Her sisältää Peyronelin energistä kosketinsoitintyöskentelyä ja Schenkeriltä kappaleessa kuullaan eloisa kitarasoolo. Reasons Love lukeutuu niin ikään Schenkerin taidonnäytteisiin. On with the Action on ainoa Pete Wayn käsialaa oleva kappale No Heavy Pettingillä, mutta kyseessä on upean melodinen hardrockkappale, joka tarjoaa Schenkeriltä jälleen esimerkillistä työskentelyä. Pitkäsoiton päättävä Martian Landscape eroaa tyylillisesti kaikista muista albumin kappaleista. Sillä UFO tuo esiin spacerockjuuriaan ennen kappaleen varsin tarttuvaa kertosäettä. Phil Mogg on parhaimmillaan varsin upea solisti, mutta Schenkerin osuutta No Heavy Pettingillä ei voine korostaa liikaa. Melodisen 70-luvun  hardrockin saralla kyseessä on kokonaisuutena varsin laadukas albumi.

Torstain terävä:Kulttiklassikkoyhtyeen ensisijaisesti vuoden 1972 tuotannosta koostuva albumi

 Flamin' Groovies:A Bucket Full of Brains

Syyskuussa 1995 EMI:n julkaisemana ilmestynyt A Bucket Full of Brains on Flamin' Grooviesin albumi, joka  koostuu  ensisijaisesti yhtyeen Britanniassa vuonna 1972 United Artists Recordsin brittiläiselle alamerkille työstämistä nauhoituksista. Kyseiset seitsemän kappaletta muodostivat perustan Grooviesin suunnitellulle neljännelle albumille, joka olisi ollut nimeltään A Bucket Full of Brains. Kuusi Rockfield-studioilla Walesissa touko- ja elokuussa 1972 nauhoitettua kappaletta olivat Dave Edmundsin tuottamia ja seitsemäs De Lane Lea-studioilla Lontoossa äänitetty biisi oli Grooviesin varhaisen johtohahmon Cyril Jordanin salanimellä Flowerboy Venus tuottama. Kahdeksas albumilla julkaistu kappale on oikealla nopeudella kulkeva versio Grooviesin tuotannon tunnetuimmasta biisistä Shake Some Action. Vaikka kyseisistä kappaleista puolet ilmestyi United Artistsin julkaisemilla singleillä, ne eivät saavuttaneet listasijoitusta. Niinpä United Artists purki sopimuksensa yhtyeen kanssa vuoden 1972 lopussa ennen kuin albumia oli ehditty viimeistellä. Flamin' Groovies palasi Yhdysvaltoihin ennen joulua ja kaksi julkaisematta jäänyttä nauhoitusta, eli versiot kappaleista Shake Some Action ja You Tore My Down muodostivat ytimen Flamin' Grooviesin seuraavalle albumille, vuonna 1976 ilmestyneelle pitkäsoitolle Shake Some Action. Yhtyeen australialainen levy-yhtiö AIM Records julkaisi albumista vuonna 1989 epävirallsen version nimellä The Rockfield Session Cyril Jordanin kansitekstien kera. Nauhoitusten originaalit masternauhat eivät tuolloin olleet käytettävissä ja niinpä lopputulos kuulostaakin hienoisesti mutaiselta. Vuonna 1995 EMI julkaisi albumista version, jolla hyödynnettiin originaaleja mastereita.

Keskiviikon klassikko:Brittiläisen hardrockin keskeisen edustajan singlekokoelma

 Deep Purple:The Deep Purple Singles A's and B's

The Deep Purple Singles A's and B's on kyseisen brittiläisen hardrockin klassikkoyhtyeen lokakuussa 1978 vinyylinä ilmestynyt kokoelma-albumi, joka sisältää Deep Purplen singleformaatissa julkaistua tuotantoa vuosilta 1968-1971. Laajennettu cd-versio albumista oli vuorossa vuonna 1993. Se sisältää yhdeksän bonusraitaa ja mukana ovat kaikki Purplen singleformaatissa julkaistut kappaleet vuoteen 1976 saakka. Originaalin vinyyliversion harvinaisuutena oli Speed Kingin pianoversio, joka pääsi myöhemmin mukaan klassikkoalbumi Deep Purple In Rockin 25-vuotisjuhlapainokselle. Singlebonuksista iäkkäintä tuotantoa edustavat Deep Purple Mark I:n aikakauteen lukeutuvat ja näin ollen Rod Evansin vokalisoimat Neil Diamond-cover Kentucky Womanin single edit ja This Bird Has Flown, mutta muilta osin bonuskappaleet alkavat vuoden 1972 tuotannosta, johon lukeutuvat Never Beforen ja Smoke on the Waterin single editit, ensiksi mainitun b-puolella alun perin ilmestynyt koskettava blueskappale When a Blind Man Cries sekä Black Nightin liveversio Japanista kesältä 1972. Singles A's and B's ylimääräisten kappaleiden tuoreinta antia edustavat Tommy Bolinin kitaroimat kappaleet You Keep on Moving sekä Love Child. Originaalin albumiversion huippuhetkiin lukeutuvat esimerkiksi cover Hallelujah vuodelta 1969 sekä Fireballin b-puolella ilmestynyt ärhäkkä I'm Alone. Suurimpia hittejä edustavat Hush, Speed King sekä Black Night. Vuonna 2010 EMI julkaisi Purplelta tuplacdkokoelman Singles and E. P. Anthology '68-80. Se sisältää kaikki Singles A's and B's:n cd-version kappaleet sekä lisäksi 15 ylimääräistä biisiä. Sen kohokohtiin lukeutuvat esimerkiksi Child in Timen liveversio, Getting Tighter, Painted Horse sekä Mistreatedin live-edit.

Tiistain tukeva:Nuorin The Pointer Sistersin perustajajäsenistä

 30. marraskuuta 1953 syntynyt ja 11. huhtikuuta 2006 edesmennyt June Pointer oli nuorin lauluyhtye The Pointer Sistersin  perustajajäsenistä. Ministerivanhempien Reverend Eltonin ja Sarahin kuutta lasta yhdisti rakkaus musiikkiin. Vuonna 1969 June perusti sisarensa Bonnien kanssa duon The Pointers -A Pair. Myöhemmin saman vuoden aikana duo kasvoi trioksi sisar Anitan jätettyä sihteerin työnsä ja täydennettyä linepin. Yhtyeen nimeksi vaihtui The Pointer Sisters. Se solmi ensimmäisen levytyssopimuksensa Atlantic Recordsin kanssa, mutta muutamat mainitulle levy-yhtiölle työstetyt singlet eivät nousseet listoilla korkealle. Vuonna 1972 sisar Ruth liittyi yhtyeeseen ja uusi levytyssopimus solmittiin Blue Thumb Recordsin kanssa. Tämän jälkeen The Pointer Sisters alkoi saavuttaa suosiota. Yhtyeen nimeä kantanut esikoisalbumi ilmestyi vuonna 1973. Singlehiteiksi siltä nousivat Yes We Can ja Wang Dang Doodle. Seuraavien albumien keskeisiin singlemenestyksiin lukeutuivat kappaleet Fairytale, How Long (Betcha Got a Chick on the Side) sekä You Gotta Believe. Marraskuussa 1975 June joutui jättämään Pointer Sistersin väliaikaisesti terveyssyistä. Bonnie siirtyi soolouralle vuonna 1977. Junen tehtyä paluun yhtyeen riveihin se työsti sarjan menestyneitä singlejä ja albumeita. Alkuvuodesta 1979 ilmestynyt cover Bruce Springsteenin kappaleesta Fire nousi top teniin ja sitä seurasivat Happiness, He's So Shy, Slowhand, American Music, Should I Do It ja I'm So Exited. Vuonna 1983 ilmestyi The Pointer Sistersin uran menestyksekkäimmäksi osoittautunut albumi Break Out. Siltä top teniin kohosivat singlet Automatic, Jump (for My Love) sekä uudelleen julkaistu I'm So Exited, josta muodostui tällä kertaa suurempi menestys, kuin kappaleen originaalijulkaisusta vuonna 1982 sekä Neutron Dance. Tuoreempien Pointer Sistersin albumien menestyssingleihin lukeutuivat Dare Me, Freedom ja Goldmine. Pointer Sistersin singlehiteistä June oli leadvokalistina kappaleissa Happiness, He's So Shy, Jump (for My Love), Come and Get It sekä Dare Me. The Pointer Sistersin jäsenenä ollessaan June siirtyi viimein myös soolouralle. Vuonna 1983 Planet Recordsin julkaisemana ilmestyi  hänen esikoissooloalbuminsa Baby Sister, jolta singleformaatissa julkaistu kappale Ready for Some Action saavutti Billboardin R&B-listalla sijan 28. Vuonna 1989 Capitol Records julkaisi June Pointerin nimikkoalbumin, jonka singlekappale Tight on Time oli Billboardin R&B-listalla sijalla 70. Vuonna 1987 June levytti Bruce Willisin kanssa Billboardin poplistalla viidenneksi kohonneen coverin The Staple Singersin hitistä Respect Yourself. Syyskuussa 1994 The Pointer Sisters sai tähtensä Hollywood Walk of Famelle. June joutui jättämään The Pointer Sistersin vuonna 2004. Hän menehtyi syöpään 11. huhtikuuta 2006 52-vuotiaana Los Angelesissa siskojensa ja veljiensä läsnäollessa.

Maanantain mainio:Gunnareiden varhaistuotannon vähemmän tunnettu klassikkokappale

 Shadow of Your Love on Guns N' Rosesin kappale, joka julkaistiin ensiksi It's So Easy-maxin kakkosbiisinä vuonna 1987. Vaihtoehtoinen otto kappaleesta ilmestyi singleformaatissa vuonna 2018. Shadow of Your Loven paras sijoitus  Mainstream Rock-listalla oli viidentenä mainitun vuoden kesäkuussa. Se pääsi lisäksi mukaan vuonna 2020 ilmestyneelle Guns N' Rosesin Greatest Hits-kokoelma-albumin uudelleenjulkaisulle. Axl Rose ja Izzy Stradlin kirjoittivat Shadow of Your Loven vaikuttaessaan jäseninä yhtyeessä Hollywood Rose. Kirjoitusapuaan kappaleeseen tarjosi Paul Tobias, joka oli myös Guns N' Rosesin jäsen vuosien 1994 ja 2002 välillä. Rose on maininnut saaneensa insiraation kappaleen lyriikoihin Thin Lizzylta ja kirjoittaneensa ne seitsemässä minuutissa. Shadow of Your Loven ensimmäisestä nauhoitusversiosta vastasi Hollywood Rose. Originaali demo ja kaksi kappaleesta työstettyä remixiä pääsivät myöhemmin mukaan kokoelma-albumille Roots of Guns N' Roses. Gunnareiden originaalirumpali Steven Adler on maininnut Shadow of Your Loven olleen ensimmäinen kappale, jota Guns N' Roses soitti treeneissään. It's So Easy-maxilla kappaleesta julkaistu versio oli sama, joka ilmestyi ep:llä Live from the Jungle. Shadow of Your Love on outtake Guns N' Rosesin esikoisep:ltä Live ?! *@ Like a Suicide. Vuonna 1991 Shadow of Your Lovesta julkaistiin eri versio Live and Let Die -singlen b-puolella. Samainen levytys pääsi myöhemmin mukaan Appetite for Destruction-albumin Deluxe Editionille. Aikaisemmin Shadow of Your Lovesta julkaisematon versio ilmestyi vuonna 2018 virallisesti singlenä promoamaan Appetite for Destruction -boxia. Singlen kansitaiteesta vastasi Arian Buhler. Shadow of Your Lovea promottiin kahden lyriikkavideon kera. Appetite for Destruction Locked N' Loaded-boxilta Shadow of Your Love julkaistiin vielä seitsentuumaisena singlenä b-puolellaan akustinen versio kappaleesta Move to the City. Kuudes kesäkuuta 2018 Guns N' Roses soitti Shadow of Your Loven ensi kertaa keikalla sitten Appetite for Destructionin tiimoilta tekemänsä kiertueen.