Lauantain pitkä:Keskeisen glammetallin edustajan esikoisalbumi

Mötley Crüe:Too Fast For Love

Too Fast for Love on yhdysvaltalaisen heavy/glammetalyhtyeen Mötley Crüen esikoispitkäsoitto. Sen ensimmäinen 900 kappaleen painos ilmestyi kymmenes marraskuuta 1981 yhtyeen oman Leathür Recordsin julkaisemana. Seuraavana vuonna Elektra Records kiinnitti yhtyeen ja siihen mennessä yhtyeen esikoisalbumi oli remiksattu ja osittain myös levytetty uudestaan. Kyseinen erilaisen biisilistan ja hienoisesti eriävän kansitaiteen sisältävä versio Too Fast for Lovesta on muodostunut standardiksi, josta kaikki myöhäisemmät albumin uudelleenjulkaisut on johdettu. Uudelleen levytetty versio albumista jättää pois kappaleen Stick to Your Guns, joka on silti lisätty albumin bonuskappaleen sisältävälle versiolle. Pitkäsoiton originaali miksaus ilmestyi cd-formaatissa vasta vuonna 2002, jolloin se pääsi mukaan Music to Crash Your Car to -nimiselle boxille. Vaikka Too Fast for Loven parhaimmaksi listasijoitukseksi Billboardilla jäi 77., albumi myi lopulta platinalevyyn oikeuttavan määrän. Singleinä pitkäsoitolta julkaistiin edellä mainittu Stick to Your Guns sekä Live Wire. Ensimmäiset äänitykset ajoittuivat lokakuuhun 1981 puoli vuotta yhtyeen  Starwood -yökerhossa soittaman debyyttikeikan jälkeen. Muutaman päivän ajan äänityksiä työstettiin insinööri Avi Kipperin kanssa Hit City Westissä Los Angelesin Hollywoodin kaupunginosassa. The Leathür Records julkaisi albumista kolme vinyylipainosta ja yhden kasettiversion. Keskeisimmin niistä eroaa järjestyksessään toinen painos, jossa yhtyeestä on eri kuva. Albumi remiksattiin Roy Thomas Bakerin ohjeistuksessa ja Elektra Records julkaisi sen 20. elokuuta 1982. Stick to Your Gunsin lisäksi siltä oli feidattu nimikappale Too Fast for Loven ensimmäinen säkeistö. Kanadassa julkaisuun päätyi silti ensiksi sekä vinyylinä että kasettina originaali Leathür Recordsin versio, jossa oli Elektran logo. Kanadassa albumi ilmestyi kahta kuukautta ennen Too Fast for Loven maailmanlaajuista julkaisua, sillä Mötley Crüe oli kiertueella Kanadassa ja Elektra halusi varmistaa, että levyä oli tuolloin saatavilla maassa. Kanadassa julkaistut albumin uusintapainokset olivat kuitenkin vastaavia Elektran versioita, kuin kaikkialla muuallakin ilmestyneet. Vuonna 2000 yhtyeen solisti Vince Neil mainitsi yhtyeen olleen tyytyväinen siitä, että joku oli kiinnostunut massatuottamaan heidän yhtyeensä levyjä ja heillä oli mahdollisuus tehdä todellisia kiertueita. Vuonna 1996 Mötley Crüen ja Elektra Recordsin tiet erosivat. Yhtye perusti oman yhtiönsä Mötley Recordsin ja julkaisi uudelleen kaikki albuminsa ennen vuonna 1996 ilmestynyttä pitkäsoittoa New Tattoo. Too Fast for Loven vuoden 2002 versiolla olivat mukana Leathürin julkaisema versio albumin nimikappaleesta, Elektran pois jättämä Stick to Your Guns, mainitun singlen b-puoli Toast of the Town, The Raspberriesin ohjelmistosta poimittu coverkappale Tonight sekä liveversio kappaleesta Merry-Go Round. Too Fast for Love saavutti suhteellisen myönteiset arviot. Rolling Stonen vuonna 2017 julkaisemalla sadan kaikkien aikojen parhaan metallialbumin listalla Too Fast for Love saavutti sijan 22. Singleinä albumilta julkaistiin Merry Go Round sekä Public Enemy #1. Too Fast for Love on ensimmäinen seitsemästä peräkkäisestä Mötley Crüen studioalbumista, joka on saavuttanut vähintään kultalevyn. Viimeinen mainittuun saavutukseen yltänyt Mötley Crüen albumi on vuonna 1997 ilmestynyt Generation Swine.

Perjantain pohjat:Merkittävän duon vuoden 1957 suurhitti

Wake Up Little Susie on Felice ja Boudleaux Bryantin kirjoittama ja suosituksi osoittautunut kappale, jonka tunnetuimmasta levytysversiosta vastasi vuonna 1957 The Everly Brothers. Cadence Recordsin julkaisema levytys nousi listakärkeen Billboardin poplistalla sekä Cashboxissa. Näin siitäkin huolimatta, että Don Everlyn vuonna 1986 antaman haastattelun mukaan kappale joutui Bostonin radioasemilla soittokieltoon vihjailevana pidetyn tekstinsä vuoksi. Wake Up Little Susie nousi seitsemän viikon ajaksi myös Billboardin countrylistan kärkeen ja oli brittien singlelistalla parhaimmillaan kakkossijalla. Rolling Stonen 500 kaikkien aikojen parhaan kappaleen listalla Wake Up Little Susie saavutti sijan 318. Kappale on kirjoitettu lukiolaispojan näkökulmasta hänen tyttöystävälleen Susielle. Kaksikko tekee treffit elokuvissa, mahdollisesti drive-inissä ja nukahtaa kesken elokuvan. He heräävät vasta neljältä aamulla ja Susien olisi pitänyt olla kotonaan jo kymmeneltä illalla. Kappaleen tekstissä mietitään kaksikon vanhempien ja ystävien reaktioita tapahtuneeseen. Simon ja Garfunkel ovat maininneet The Everly Brothersin musiikin voimakkaasta vaikutuksesta oman musiikkinsa työstämiseen. New Yorkin Central Parkissa 19. syyskuuta 1981 pidetyssä reunion-konsertissaan Simon ja Garfunkel esittivät Wake Up Little Susien ja singleformaatissa mainittu versio saavutti Billboardin Hot 100-listalla sijan 27 seuraavana vuonna. Kyseessä oli parivaljakon viimeinen top 40-menestys. Wake Up Little Susiesta levytetyistä coverversioista mainittakoon pikaisesti Suzi Quatron, Outlawsin ja Loggins and Messinan tekemät näkemykset. Grateful Dead esitti Wake Up Little Susieta konserttiensa akustisissa seteissä helmi- ja marraskuun välillä vuonna 1970.

Torstain terävä:Small Facesiä tuoreeltaan coveroinut brittiyhtye

The Apostolic Intervention oli 60-luvun puolivälistä eteenpäin vaikuttanut brittiläinen rockyhtye, joka muistetaan parhaiten vuonna 1967 ilmestyneestä singlestään (Tell Me) Have You Ever Seen Me. Hertfordshiressä vuoden 1965 lopussa perustettu yhtye käytti aluksi nimeä The Little People ja sen kokoonpanon muodostivat soolokitaristi Angus Shirley, urkuri/solisti Peter "Dino" Dines, basisti Bob Argent ja rumpali Jerry Shirley, joka on Angusin nuorempi veli. Yhtye aloitti soittamalla coverversioita yhdysvaltalaisista r&b-kappaleista. Yhtyeen keskeisin brittiläinen vaikuttajayhtye oli Small Faces ja paikallistasolla bändi pääsi myös soittamaan diggauskohteensa lämmittelijänä. Small Facesin johtohahmosta Steve Marriottista tuli yhtyeen mentori ja hän kehotti Immediate Recordsin Adrew Lloyd Oldhamia kiinnittämään kyseisen yhtyeen alkuvuodesta 1967. Marriott olisi halunnut yhtyeen vaihtavan nimekseen The Nice, mutta Oldham suositteli nimeä The Apostolic Intervention. The Nice sitä vastoin päätyi  niin ikään alkuvaiheessaan Immediatelle levyttäneen ja progressiivista rockia edustaneen yhtyeen nimeksi. Marriott tarjosi yhtyeelle Ronnie Lanen kanssa kirjoittamaansa kappaletta (Tell Me) Have You Ever Seen Me. Marriott tuotti mainitun singlen ja vastasi sillä myös basistin vakanssista Bob Argentin sijaan. The Apostolic Interventionin single ei saavuttanut listamerkintää ja Small Faces levytti (Tell Me) Have You Seen Men itse ensimmäiselle Immediaten julkaisemalle albumilleen, joka oli niin ikään nimeltään Small Faces. Yhdysvalloissa mainittu albumi julkaistiin eriävällä biisilistalla ja kansikuvalla nimellä There Are But Four Small Faces. The Apostolic Interventionin myöhäisemmät levytykset eivät nekään muodostuneet menestyksekkäiksi ja yhtye lopetti toimintansa ennen vuoden 1967 loppua. Dines ja Jerry Shirley jatkoivat musiikin työstämistä Tim Renwickin kanssa yhtyeessä Little Women and the Wages of Sin. Dines liittyi myöhemmin Keith Hartley Bandiin ja T. Rexiin. Jerry Shirley soitti eri sessioissa ja vuonna 1969 hän liittyi Steve Marriottin luotsaamaan uuteen yhtyeeseen Humble Pie. The Apostolic Interventionin levytys (Tell Me) Have You Ever Seen Mestä on ilmestynyt useilla brittiläistä psykedeelistä rockia edustavilla kokoelma-albumeilla. Versiota on kehuttu ja sitä on kuvattu niin tiukaksi singleksi, kuin Immediate suinkin pystyi uudelta yhtyeeltä julkaisemaan, tarttuvaksi ja koukukkaaksi sekä soitannollisesti taidokkaaksi. Singlen b-puolella julkaistu instrumentaalikappale Madame Garcia käy kunnianosoituksesta Small Facesin omien alkukauden sinkkujen b-puolilla ilmestyneille instrumentaalibiiseille, joita edustavat esimerkiksi Grow Your Own ja Almost Grown.

Keskiviikon klassikko:Merkittävän laulaja/lauluntekijän vuoden 1974 albumi

Carole King:Wrap Around Joy

Syyskuussa 1974 ilmestynyt Wrap Around Joy on keskeisen yhdysvaltalaisen laulaja/lauluntekijän Carole Kingin kuudes sooloalbumi. Mainittu pitkäsoitto nousi Billboardin albumilistan kärkeen ilmestymisvuotensa loppupuolella ja saavutti kultalevyn. Wrap Around Joylta poimittiin kaksi singlemenestystä. Tom Scottin upealla saksofonisoololla kruunattu Jazzman nousi Billboardin singlelistalla kakkossijalle ja Nightingale yhdeksänneksi. Kappaleista viimeksi mainittu saavutti Adult Contemporary -listalla kärkipaikan. Albumin kappaleissa tyylitajuisella balladiosastolla on  vankka edustuksensa. Change in Mind, Change in Heart, You Go Your Way I'll Go Mine ja We Are All in This Together ovat kaikki sielukkaita ja upean melodian omaavia slovareita. Selkeästi rivakampaa osastoa Wrap Around Joylla edustavat ainoastaan albumin fifties-henkisesti käynnistyvä, mutta r&b-vaikutteiseksi yltyvä nimikappale sekä pitkäsoiton aitoa riemua huokuva päätösraita The Best is Yet to Come. Slovariosaston huipentuma albumilla on harvinaislaatuisesti kylmiä väreitä aiheuttava A Night This Side of Dying. Carole King säilytti musikillisen laadukkuutensa myös vuonna 1971 ilmestyneen miljoonamenestyksensä Tapestryn jälkeen. Wrap Around Joyta edeltäneet pitkäsoitot Music ja Rhymes and Reasons olivat varsin onnistuneita levyjä. Niitä seurannut Fantasy laajensi Kingin musiikillista vaikutekirjoa lattarin ja jazzin suuntaan. Wrap Around Joylla artisti palasi sinänsä pätevää Fantasy-albumia määrätyllä tavalla tiukempaan musiikilliseen ilmaisuun. Toki tulee muistaa myös Kingin vuonna 1970 ilmestynyt esikoissooloalbumi Writer, jonka kappaleista mainittakoon pikaisesti ärhäkkä Spaceship Races sekä slovarikaunokki Child of Mine, jonka Maarit levytti varsin onnistuneesti vuonna 1973 ilmestyneelle esikoisalbumilleen nimellä Lainaa vain.

Tiistain tukeva:Keskeisen britttiyhtyeen kakkosalbumi

The Kinks:Kinda Kinks

Yhtyeen kotimaassa Britanniassa viides maaliskuuta 1965 Pye Recordsin julkaisemana ilmestynyt Kinda Kinks on britti-invaasion ydinryhmään lukeutuvan The Kinksin kakkosalbumi. Pitkäsoitto nauhoitettiin ja julkaistiin kahden viikon sisällä yhtyeen Aasiaan suuntautuneen kiertueen päätyttyä, eivätkä Ray Davies ja kumppanit olleet tyytyväisiä albumin tuotantopuoleen. Kinda Kinksiltä poimittu pikkulevy Tired of Waiting for You nousi brittien singlelistan kärkeen. Levy-yhtiön taholta esiin tulleiden paineiden vuoksi tiettyjen miksauksessa esiintyneiden virheiden korjaamiseen ei jäänyt aikaa. Vaikka Ray Davies siis osoitti selkeän tyytymättömyytensä Kinda Kinksin miksaukseen, albumi koostui hänen mielestään The Kinksin esikoispitkäsoittoa laadukkaammista kappaleista. Tuottaja Shel Talmy meni hänen mielestään kuitenkin liian pitkälle halutessaan säilyttää soundin raakuuden. Reprise Records julkaisi Kinda Kinksin Yhdysvalloissa 11. elokuuta 1965. Albumin jenkkipainos erosi brittiversiosta sekä biisilistaltaan että kansikuvaltaan. Pois pudonneita kappaleita Yhdysvaltain-painoksella edustaa Naggin' Woman, joka ilmestyi Yhdysvalloissa vasta ainoastaan siellä julkaistulla albumilla Kinkdom. Singlemenestyksen Tired of Waiting for You/Come On Now molemmat kappaleet olivat jo sitä vastoin ilmestyneet Yhdysvalloissa albumilla Kink-Size. Mainitut biisit Kinda Kinksin jenkkipainoksella korvasivat tuore singlekappale Set Me Free sekä Everybody's Gonna Be Happy. Niistä jälkimmäinen oli hiljattain julkaistu Yhdysvalloissa singlen b-puolena, mutta Britanniassa myös mainittu kappale oli singlen paraatipuoli. Set Me Free ilmestyi Britanniassa singleformaatissa toukokuussa 1965, mutta pääsi mukaan Kinda Kinksin Yhdysvaltain-painokselle. Britanniassa Kinda Kinks ilmestyi ainoastaan monoversiona ja albumi saavutti brittilistalla parhaimmillaan kolmannen sijan. Pitkäsoiton kappaleista Wonder Where My Baby is Tonight ilmestyi vuonna 1966 singleformaatissa Norjassa ja Ruotsissa b-puolellaan I Need You. Ruotsin listoilla mainittu pikkulevy saavutti seitsemännen sijan. Kinda Kinksin tunnetuinta lainamateriaalia edustaa näkemys Martha & The Vandellasin vuoden 1964 klassikkohitistä Dancing in the Street. Bruce Elderin Kinda Kinksistä All Musiciin laatiman arvion mukaan albumin ykkösluokkaa edustanut materiaali oli ikimuistoista eikä muukaan huonoa. Myös Ray Daviesin biisinkirjoituksessa oli tapahtunut kypsymistä. Kinda Kinksistä vuosina 1998 ja 2004 ilmestyneet cd-versiot sisältävät 11 bonuskappaletta, joiden joukossa ovat muun muassa Kwyet Kinks -ep:llä alun perin ilmestyneet kappaleet. Vuonna 2011 Sanctuary Records julkaisi Kinda Kinksistä tuplacd:n. Sen jälkimmäinen cd sisältää aina 23 bonusraitaa, niiden joukossa on singlekappaleiden monoversioita, demoja sekä BBC:lle tehtyjä nauhoituksia.

Maanantain mainio:Merkittävän brittiyhtyeen vuoden 1967 ensimmäinen pitkäsoitto

The Hollies:Evolution

Kesäkuussa 1967 ilmestynyt Evolution on brittiyhtye The Holliesin ensimmäinen kyseisenä vuonna julkaisema albumi, joka saavutti brittilistalla parhaimmillaan sijan 13. Edeltäjänsä For Certain Becausen tavoin Evolution koostuu pelkästään  Allan Clarken, Graham Nashin ja Tony Hicksin muodostaman tuotteliaan kolmikon kirjoittamista kappaleista. Britanniassa ainuttakaan Evolutionin kappaleista ei julkaistu singlenä tai ep-formaatissa. Albumin Yhdysvaltain-painokselta löytyvä Carrie Anne julkaistiin Atlantin sillä puolella myös singlenä. Sairastelunsa vuoksi rumpali Bobby Elliott soitti ainoastaan kolmella Evolutionin kappaleista ja hänen tilallaan rumpaleina kuultiin Dougie Wrightia, Clem Cattinia ja jopa The Jimi Hendrix Experiencen Mitch Mitchelliä. Parlophone julkaisi Evolutionin stereoversion uudelleen vuonna 1978 The Holliesin diskografiassa mainittua pitkäsoittoa pian seuranneiden albumien Butterfly ja Confessions of the Mind kanssa. Kappaleesta Have You Ever Loved Somebody? olivat versionsa The Holliesia aikaisemmin julkaisseet The Searchers ja Paul ja Barry Ryan. Kappaleen originaaliversio kuullaan The Everly Brothersin pitkäsoitolla Two Yanks in England. Evolution ja samoihin aikoihin julkaistut The Holliesin singlekappaleet nauhoitettiin ainoastaan kuudessa päivässä vuoden 1967 kolmen ensimmäisen kuukauden aikana EMI:n Abbey Road-studioilla. 11. tammikuuta valmistuivat kappaleet When Your Lights Turned On ja Have You Ever Loved Somebody sekä singlen b-puolella ilmestynyt All the World is Love. Kahta päivää myöhemmin valmiiksi saatiin singlebiisi On a Carousel ja albumilla julkaistu Lullaby to Tim. Helmikuussa nauhoitettiin Italian-markkinoille kaavaillut kappaleet We're Alive ja Kill Me Quick. Loput Evolutionin kappaleista nauhoitettiin maaliskuussa ja toukokuun alussa single Carrie Anne ja sen b-puolella ilmestynyt Signs That Will Never Change. Muutamissa Evolutionin stereoversioiden kappaleissa hyödynnetään tyyliä, jossa lauluosuudet ovat toisessa ja instrumentit toisessa kanavassa.

Sunnuntain extra:Bastardot vedossa Wilko Johnsonin lämmittelykeikallaan

Suomen vitaalisimpiin rockryhmittymiin lukeutuva Los Bastardos Finlandeses heitti varsin tiukan, lähes tunnin mittaisen keikan Wilko Johnsonin lämmittelijänä Kuopion Rauhalahdessa. Setti käynnistyi aikataulun mukaisesti jo vartin yli yhdeksän rypistyksellä Viva Los Bastardos, jota seurasi tyylitajuisesti melodisempaan tuotantoon kallistuva The King is Dead. Myös Rock Bottom lukeutui setin sulavampaan tuotantoon ja sen jälkeen ladattiin ärhäkämpää osastoa onnistuneesti edustanut ja varhaisempaan tuotantoon, eli vuonna 2008 ilmestyneen yhtyeen kakkosalbumin Return of El Diablo biisiaarteistoon lukeutuva Red Eyed Rock N' Roller. Pelle Miljoona Oy:n klassikkohitistä Moottoritie on kuuma työstetystä englanninnoksesta Road Fever muodostui pituutensa osalta setin pieni teos. Sitä seurasi kaksi melodista kultahippua, loppuosassaan yleisönlaulatusta sisältänyt Forever the  Desperado ja tuoreimman Rock 'n' Roll -pitkäsoiton ensimmäinen singlemaistiainen Someone Like You. Smokin' Dynamite ja The Day of the Dead (Ballad of the Undertaker) ylläpitivät laadukasta tasoa, mutta melodista tartuntapintaa suorastaan kiitettävästi omaava Acapulco lukeutui keikan todellisiin huippuhetkiin. Varsinaisen setin päätti revittelevämpiin voimapaloihin lukeutuva BMF ja ylimääräisenä numerona Bastardot kunnioittivat erästä keskeisimmistä musiikillisista inspiraation lähteistään, eli Motörheadia coveroimalla vuonna 1980 ilmestyneen klassikkoalbumin Ace of Spades legendaarisen nimikappaleen. Setti koostui onnistuneesta mikstruusta Bastardojen tuhdimpia rypistyksiä ja melodisempaa tuotantoa. Bryn Jones oli vokalisoinnissaan ja bassottelussan tutun vakuuttava, Olli Kykkäsen ja Ailu Immosen kitaraosasto toimi moitteettomasti Twist Twist Erkinharjun jyristäessä rumpujaan niin totutun ammattimaisesti ja tuhdisti, että tanner tömisi. Kiitos taas kerran Bastardot!

Los Bastardos Finlandeses Rauhalahdessa 31. 1. 2020