Keskiviikon klassikko:Ainoastaan Australiassa julkaistu Ac/Dc:n kakkosalbumi

Ac/Dc:T.N.T.

Ensimmäinen joulukuuta 1975 ainoastaan Australiassa julkaistu T.N.T. on Ac/Dc:n toinen studioalbumi. Singlen Baby Please Don't Go ja esikoisalbumi High Voltagen saavuttaman menestyksen jälkeen Ac/Dc palasi Albert -studioille Sydneyhin levyttämään toisen albuminsa tuottajien George Youngin ja Harry Vandan kanssa. George oli Malcolmin ja Angusin vanhempi veli, joka oli itse saavuttanut menestystä The Easybeats- yhtyeen riveissä. Siinä, missä High Voltagea voi tietyssä määrin pitää kokeilevana albumina, T.N.T.:llä Ac/Dc:n voi todeta löytäneen oman tyylinsä; raa'an, rhythm and blues-pohjaisen rock and rollin. Täst edes Angus Young soitti pelkästään soolokitaraa, hänen isoveljensä Malcolm ainoastaan rytmikitaraa ja myös rumpali ja basisti olivat yhtyeen kokoonpanossa pysyviä. It's a Long Way to the Top (If You Wanna Rock and Roll)-kappaleen tuottaja George Young editoi pitkästä jamista. Kappaleen instrumentaatiota värittävät säkkipillit olivat myös Youngin idea. It's a Long Wayn tavoin albumin tunnetuimpaan antiin luketuvat nimikappale T.N.T., The Jack ja Rocker. Albumin yhdeksästä kappaleesta seitsemän oli solisti Bon Scottin ja Youngin veljesten käsialaa. Can I Sit Next to You Girl oli alun perin äänitetty yhtyeen ensimmäisen vokalistin Dave Evansin kanssa. Kappaleen uusi versio sisälsi hienoisesti eroavan tekstin ja oli lähes minuuttia originaalia singleversiota pidempi. School Days on cover erään Youngin veljesten keskeisen inspiraation lähteen; Chuck Berryn ohjelmistosta. High Voltage oli ensimmäinen Ac/Dc:n toista albumia varten kirjoitettu kappale, joka ei siis ollut mukana High Voltage-albumilla. Kappale julkaistiin tosin singleformaatissa jo ennen varsinaisten T.N.T. -nauhoitusten alkamista. Tekstinsä osalta vihjailevasta Live Wiresta muodostui Ac/Dc:n konserttien avausnumero. T.N.T. -albumin myötä Ac/Dc esiintyi usein australialaisessa musiikkiohjelmassa Countdown. Pitkäsoiton nimikappaleesta kuultiin liveversio ja It's a Long Way to the Topista nähtiin kappaleesta työstetty musiikkivideo. Alun perin Albert Productionsin julkaisema T.N.T. ei ole milloinkaan ilmestynyt uudelleen muun levy-yhtiön julkaisemana.  Rockeria ja School Daysiä lukuun ottamatta albumin kappaleet ilmestyivät toukokuussa 1976 Atlantic Recordsin julkaisemalla High Voltagen kansainvälisellä versiolla. Rocker julkaistiin Dirty Deeds Done Dirt Cheapin kansainvälisellä versiolla ja School Days vuonna 1997 ilmestyneellä Bonfire-boxilla. T. N.T.:n originaalilla versiolla  Can I Sit Next to You Girlistä, High Voltagesta ja Rockerista kuultiin pidemmät versiot. AllMusicin Eduardo Rivadavian mukaan T.N.T. on Ac/Dc:n albumeista se, jolla yhtye omaksui sen hardrocktyylin, josta tuli tuosta eteenpäin ikuisesti bändin tavaramerkki.

Tiistain tukeva:Soundtrackien kuningas ja hittiduon toinen osapuoli

Seitsemäs tammikuuta 1948 syntynyt Kenneth Clark Loggins on yhdysvaltalainen solisti ja kitaristi. Hänen varhaisimpien sävellystensä levytysversioista vastasi vuonna 1970 Nitty Gritty Dirt Band. Vuosien 1972 ja 1977 välillä Loggins työsti seitsemän albumia yhtyeen Loggins and Messina toisena jäsenenä. Soolourallaan Loggins on menestynyt erityisesti elokuvasoundtrackeille säveltämillään kappaleilla. Footloose-elokuvan tunnuskappale oli vuonna 1984 ehdolla Academy Awardin saajaksi. Logginsin varhaisin työ soundtrackien parissa palautuu vuonna 1976 valmistuneeseen elokuvaan A Star is Born. 80- ja 90-luvuilla Logginsia kutsuttiin soundtrackien kuninkaaksi. 2010-luvulla Loggins perusti yhtyeen Blue Sky Riders Gary Burrin ja Georgia Middlemanin kanssa. Everettissä, Washingtonissa syntynyt Loggins oli kolmesta veljeksestä nuorin. Ennen asettumistaan Alhambraan, Kaliforniaan perhe asui Detroitissa ja Seattlessa. Loggins valmistui San Gabriel Mission High Schoolista vuonna 1966. Hän perusti yhtyeen Second Helping, joka julkaisi kolme singleä Viva Recordsilla vuosien 1968 ja 1969 aikana. Greg Shaw kuvasi niitä erinomaisiksi punkahtaviksi folkpop-levyiksi, jotka olivat yhtyeen johtajaksi ja solistiksi erinomaisesti soveltuvan Logginsin kirjoittamia. Mainituista singleistä Shaw sisällytti kappaleen Let Me In kokoelma-albumeille Highs in the Mid-Sixties Vol 2 ja Pebbles Volume 9. Vuonna 1969 Loggins vaikutti  jonkin aikaa kitaristina psykedeliayhtyeessä The Electric Prunes. Nitty Gritty Dirt Band levytti neljä Logginsin sävellystä albumilleen Uncle Charlie & His Dog Teddy. Hieman yli parikymppisenä Loggins vaikutti Mike Deasyn kanssa yhtyeessä Gator Creek. Mercury Records julkaisi yhtyeen ainoan albumin, joka sisälsi muun muassa originaalin version myös Logginsin ja Messinan levyttämästä kappaleesta Danny's Song. Anne Murrayn mainitusta biisistä vuonna 1973 julkaisema coverversio nousi Billboardin singlelistalla seitsemänneksi. Logginsin ensimmäinen sooloalbumi Celebrate Me Home ilmestyi vuonna 1977. Sen hitiksi muodostui I Believe in Love, jonka  originaalilevytyksestä vastasi Barbra Streisand albumillaan A Star is Born. Vuonna 1978 ilmestynyt Nightwatch oli niin ikään suosittu pitkäsoitto. Sen singlehitti oli Melissa Manchesterin kanssa kirjoitettu ja Fleetwood Macista ensisijaisesti tutun Stevie Nicksin kanssa levytetty Whenever I Call You Friend. Vuonna 1979 Logginsilta ilmestyi albumi Keep the Fire ja vuonna 1982 pitkäsoitto High Adventure. Niistä viimeksi mainittu sisälsi Journey-yhtyeen johtohahmon Steve Perryn kanssa levytetyn dueton Don't Fight It, joka saavutti Billboardin poplistalla sijan 17. Vaikka Loggins ei soittanut soolourallaan enää huuliharppua, hän jatkoi kitaristina, kuten oli tehnyt myös Loggins and Messinan jäsenenä. Michael McDonaldin kanssa Loggins kirjoitti kappaleen What a Fool Believes. Kumpikin levytti kyseisen kappaleen; McDonald The Doobie Brothersin jäsenenä. Logginsin näkemys julkaistiin aikaisemmin, mutta The Doobie Brothersin levytys nousi Billboardin listakärkeen. Mainitusta kappaleesta kaksikko vastaanotti Grammyn vuoden 1980 parhaasta kappaleesta. Edellisenä vuonna kaksikko kirjoitti kappaleen This Is It Logginsin elämästä ja kuolemasta kamppailleelle isälle. Loggins voitti sillä vuoden 1979 parhaan miespuolisen poplaulusuorituksen Grammyn. 80-luvulla Loggins kirjoitti useita suosittuja kappaleita eri soundtrackeille. Niistä ensimmäinen oli Caddyshackissa julkaistu I'm Alright. Footloose-elokuvan menestyssävelmiä olivat sen nimikappale sekä I'm Free (Heaven Helps the Man). Elokuva Over the Top sisälsi Logginsilta kappaleen Meet Me Half Way. Vuonna 1986 valmistuneen elokuvan Top Gun Loggins-menestyksiä olivat Danger Zone ja Playing with the Boys. Caddyshack II:ssa Loggins esitti kappaleen Nobody's Fool. Hän oli mukana USA for African hyväntekeväisyyssinglellä We Are the World ja heinäkuun puolivälissä 1985 Live Aid-konsertissa Philadelphiassa Loggins esitti Footloosen nimikappaleen, joka nähtiin maailmanlaajuisessa tv-lähetyksessä. 90-luvulla Loggins julkaisi useita albumeita. Niihin lukeutui muun muassa vuonna 1994 ilmestynyt suosittu lastenlevy Return to Pooh Corner. Sen nimikappale oli uusioversio House at Pooh Cornerista ja Loggins oli kirjoittanut kappaleen pojalleen Lukelle. Vuonna 1991 Logginsilta ilmestyi myös hänen tuottamansa albumi Leap of Faith, joka sisälsi muun muassa singlekappaleen Conviction of the Heart. Al Gore nimesi mainitun kappaleen ympäristöliikkeen epäviralliseksi tunnuskappaleeksi. Earth Daynä vuonna 1995 Loggins esiintyi Washingtonissa puolelle miljoonalle kuulijalle. Vuonna 1997 Logginsilta ilmestyi albumi The Unimaginable Life. Se perustui kirjaan, jonka Loggins oli kirjoittanut vaimonsa Julian kanssa. Logginsin ja Randy Jacksonin tuottamalla albumilla taustavokalistina kuultiin muun muassa Skyler Jettiä.  Vuonna 1998 Loggins levytti näkemyksensä lasten koulutv-ohjelmassa Sesame Street alun perin kuullusta kappaleesta One Small Voice ABC-tv-speciaalia Elmopalooza varten. Hänen versionsa pääsi myös mukaan Grammyn voittaneelle soundtrackalbumille.  Vuonna 1997 Loggins nousi Billboardin Adult Contemporary -listan kärkeen One Fine Day-elokuvasta poimitulla ja Oscar-ehdokkkaaksi päässeellä kappaleella For the First Time. Vuonna 2000 hän esitti Disneyn The Tigger-elokuvan tunnuskappaleen Your Heart Will Lead You Home, joka edusti sävellyksellisesti yhteistyötä Richard ja Robert Shermanin kanssa. Vuonna 1999 Loggins esitti itseään tv-sarjan Dharma & Greg jaksossa Tye-Dying the Knot, jossa hän esiintyi Abbyn ja Larryn häissä. Vuonna 2005 Loggins ja Messina tekivät menestyksekkään kiertueen, jolta julkaistiin cd ja dvd Loggins and Messina Sittin' In Again. Väliajan ja myös akustisen osuuden sisältänyt konsertti kesti kolme tuntia lavasteiden muuttuessa välillä vanhaksi bensa-asemaksi. Isolta kankaalta yhtyeestä nähtiin myös vanhaa kuvamateriaalia. Vuonna 2007 Logginsilta ilmestyi uuden levy-yhtiön 180 Musicin julkaisemana albumi How About Now. Samana vuonna heinäkuun lopussa Loggins esitti tv-ohjelmassa Don't Forget the Lyrics Footlosen ja I'm Alrightin. Vuonna 2009 Loggins ja Messina konsertoivat menestyksekkäästi Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Kahta vuotta myöhemmin Loggins teki lyhyen kiertueen Kaakkois-Aasiassa. Kesäkuun alussa 2011 Loggins esiintyi St. Charlesin Arcada Theaterissa. Vuonna 2014 hän esiintyi jälleen omana itsenään arvostetun komediasarjan Raising Hopen päätösjaksossa The Father/Daughter Dance. Vuonna 2016 ilmestynyt parodiaelokuva Donald Trump's The Art of the Deal sisältää Logginsilta juuri kyseistä elokuvaa varten kirjoitetun kappaleen The Art of the Deal. 23. kesäkuuta kyseisenä vuonna Loggins esiintyi Darryl Hallin kanssa Live from Daryl's House -sarjan jaksossa ja heinäkuussa yhdysvaltalaisen tv-verkosto ABC:n Greatest Hitsissä. Tammikuussa 2017 Loggins ja McDonald olivat mukana Thundercatin singlellä Show You the Way.  Samaisen vuoden maaliskuussa Loggins soitti Carnagie Hallissa tribuuttikonsertin Aretha Franklinille. Countryrockyhtye Blue Sky Ridersin kanssa Loggins on julkaissut kaksi pitkäsoittoa, joista tuoreempi on vuonna 2015 ilmestynyt Why Not.

Maanantain mainio:Merkittävän folkrockin edustajan kakkossooloalbumi

Sandy Denny:Sandy

Syyskuussa 1972 ilmestynyt Sandy on brittiläisen folkrockmuusikko Sandy Dennyn toinen sooloalbumi. Sen äänitykset käynnistyivät ainoastaan kaksi viikkoa sen jälkeen, kun artisti oli päättänyt esikoisalbuminsa The North Star Grassman and the Ravensin tiimoilta tekemänsä kiertueen Britanniassa marraskuun alussa 1971. Ensimmäinen kakkosalbumia varten kirjoitettu kappale oli musiikillisesti traditionaaliseen irlantilaiseen melodiaan My Lagan Love perustunut ja Richard Farinan tekstittämä The Quiet Joys of Brotherhood. Dennyn kunnianhimoinen, moniraitatekniikkaa hyödyntänyt laulusovitus oli saanut inspiraationsa Bulgarian tasavallan ensemblelta. Demoäänitykset jatkuivat Virgin-levy-yhtiön Richard Bransonin omistamalla ja vastavalmistuneella Manor-studiolla Oxfordshiressa. Siellä Denny osallistui saman aikakauden folkrockareiden ainutkertaiseen projektiin The Bunch, joka julkaisi Elvis, Buddy Holly  ja The Everly Brothers-covereista koostuneen albumin Rock On. Kyseinen kokoelmalevy oli Trevor Lucasin debyyttituotanto Island Recordsilla ja hän vastasi myös Dennyn kakkosalbumin tuottamisesta ja insinöörinä oli John Wood. Manor-studiossa taltioitiin raakaversiot kappaleista Sweet Rosemary, The Lady,The Music Weaver, Listen Listen, For Nobody to Hear ja Bushes and Briars. Coverversiota folklaulaja Annie Briggsin kappaleesta Go Your Own Way My Love ja Dennyn originaalista After Halloween ei saatu valmiiksi, mutta jälkimmäinen ilmestyi kolme vuotta myöhemmin Fairport Conventionin albumilla Rising for the Moon. Kaikki albumin kappaleet viimeisteltiin Sound Techniques-studioilla ja Islandin studioilla noin viisissä nauhoituksissa huhtikuun lopun ja toukokuun lopun välisenä aikana 1972. Harry Robinsonin jousisovitukset lisättiin ja kaksi uutta Dennyn sävellystä, eli It Suits Me Well ja Tomorrow is a Long Time nauhoitettiin. Albumin päätti Bob Dylan-cover Tomorrow is a Long Time. Allen Toussaintin vaskisovitus kappaleeseen For Nobody to Hear nauhoitettiin Louisianan Baton Rougen Deep South studiossa. Dennyn kakkosalbumilla vierailleita muusikoita olivat Fairport Conventionin Richard Thompson ja Dave Swarbrick, Flying Burrito Brothersin Sneaky Pete Kleinow steel -kitarassa sekä ystävä ja solistikumppani Linda Thompson taustalauluissa. Avattavakantisen lp:n kansikuva oli David Baileyn käsialaa ja sen voi todeta määritelleen Dennyn julkisen imagon. Avattavakantinen lp sisälsi myös Sandyn käsinkirjoittamat kappaleiden tekstit ja kukkaseppeleet, joiden piirroksista vastasi Trevor Lucasin sisko, taiteilija Marion Appleton. Takakannessa olivat biisilistaukset ja krediitit. Radio Onen dj Tony Blackburn valitsi albumin singlekappaleen Listen Listen viikon singleksi syyskuussa 1972.

Sunnuntain extra:Keskeisen brittiprogen edustajan ensimmäinen kokoelma-albumi

Pink Floyd:Relics

Toukokuun puolivälissä 1971 ilmestynyt Relics (A Bizarre Collection of Antiques & Curios) on Pink Floydin ensimmäinen kokoelma-albumi. Sen originaalina julkaisijana oli Starline ja Britanniassa ilmestyneestä uudelleenjulkaisusta vastasi Music for Pleasure. Yhdysvalloissa Relicsin jakelijoina olivat Harvest ja Capitol. Remasteroitu cd-versio albumista ilmestyi vuonna 1996. Britanniassa Relics julkaistiin vaiheessa, jolloin Pink Floyd oli siirtynyt levyttämään Meddle-albumiaan ja lisäksi yhtyeellä oli takanaan tiivis keikkarupeama. Niinpä levy-yhtiö päätti julkaista singlekappaleista, niiden b-puolista, albumiraidoista sekä yhdestä ennen julkaisemattomasta kappaleesta Biding My Time koostuvan kokoelma-albumin. Relics sisältää kappaleita Pink Floydin kolmelta ensimmäiseltä albumilta; The Piper at the Gates of Dawn, A Sauceful of Secrets ja More. Relicsistä on julkaistu useita uusintapainoksia. Albumin tuorein cd-versio ilmestyi 17. kesäkuuta 2016. Relicsillä ovat mukana Syd Barrettin aikaiset singlemenestykset Arnold Layne ja See Emily Play. Lisäksi sille sisältyvät Pink Floydin seuraavien kolmen singlen b-puolet Paintbox, Julia Dream ja Careful with That Axe, Eugene. Niistä kaikista kuullaan todelliset stereoversiot. Paintboxin vuonna 1996 ilmestynyt cd-versio on yhtä pitkä kuin originaalilla singlellä julkaistu; muilla cd-julkaisuilla kappaleesta kuullaan reilut kymmenen sekuntia lyhyempi näkemys. Pink Floydin varhaisten pikkulevyjen definitiivinen kokoelma ilmestyi vasta vuonna 1992 The Early Singlesin ansiosta. Sillä ovat mukana Relicsiltä löytymättömät sinkkujen a-puolet Apples and Oranges, It Would Be So Nice ja Point Me at the Sky sekä yksi b-puoli Candy and Currant Bun, joka oli aikaisemmin ollut saatavilla ainoastaan joillakin Pink Floydin bootleg-albumeilla, kuten The Dark Side of the Moo.

Lauantain pitkä:Eräs psykedeelisen rockin tärkeimmistä edustajista

Country Joe and The Fish oli psykedeelistä rockia edustanut yhtye, joka perustettiin Berkleyssä, Kaliforniassa 60-luvun puolivälissä ja se lukeutui San Franciscon musiikkiskenen keskeisimpiin edustajiin kyseisen vuosikymmenen loppuun saakka. Suuri osa yhtyeen tuotannosta oli sen perustajajäsenten, Country Joe McDonaldin ja Barry "The Fish" Meltonin käsialaa. Kaksikko oli aluksi esiintynyt melko pitkään duona. Yhdistäessään psykedeliaa ja sähköistä musiikkia yhtyeelle olivat tunnusomaisia kekseliäät kitaramelodiat ja urkujen dominoimat instrumentaalikappaleet, jotka vaikuttivat osaltaan psykedeelisen rockin kehitykseen. Country Joe and The Fish julkaisi ensin itsenäisesti kaksi ep:tä. Niistä jälkimmäinen oli erityisen onistunut ja sisälsi muun muassa kuusiminuuttisen instrumentaalikappaleen Hymn 43. Vuonna 1966 htye solmi  levytyssopimuksen Vanguard Recordsin kanssa ja sen esikoisalbumi Electric Music for the Mind and Body ilmestyi seuraavana vuonna. Se sisälsi myös yhtyeen ainoan singlemenestyksen Not So Sweet Martha Lorraine ja yhtyeen historian kokeellisimmat sovitukset. Lisäksi albumi oli kohtuullinen menestys, sillä se saavutti Billboardin listalla sijan 39. Toinen pitkäsoitto I-Feel-Like-I'm-Fixing -to- Die ilmestyi jo saman vuoden lopussa ja sen nimiraidasta muodostui yhtyeen tunnuskappale ja eräs aikakautensa tunnetuimmista protestilauluista. Elokuussa 1968 ilmestynyt Country Joe & The Fishin kolmas albumi Together saavutti Billboardin listalla sijan 23.  Tammikuun yhdeksännen ja yhdennentoista päivän välillä vuonna 1969 yhtye soitti Fillmore Westissä legendaarisimman kokoonpanonsa jäähyväiskeikat. Basistina niillä kuultiin Jefferson Airplanen Jack Cassadya. Woodtockin mammuttifestivaaleilla Country Joe and The Fish soitti viimeisessä kokoonpanossaan, jossa olivat mukana kosketinsoittaja Mark Kapner, basisti Doug Metzner ja rumpali Greg Dewey. Joulukuussa 1969 McDonald aloitti soolouransa ja julkaisi jopa kaksi albumia. Niistä Thinking of Woody Guthrie sisälsi Guthrien originaaleina tunnetuiksi tulleita kappaleita ja Tonight I'm Singing Just for You countrystandardeja. Toukokuussa 1970 ilmestynyt yhtyeen viides albumi CJ Fish nousi albumilistalla yhdenneksitoista, mutta motivaatio keikkailuun ja levytyksiin oli menetetty ja yhtye lopetti toimintansa jo samaisen vuoden kesällä. McDonaldin sooloura käsittää yli 30 albumia. Hän on ollut lisäksi mukana kaikissa myöhäisemmissä Woodstock-reunioneissa. Myös Melton on ollut aktiivinen soolourallaan käyttäen nimeä The Fish. 80-luvun lopussa hän liittyi Bay Arean alueella vaikuttaneeseen superyhtyeeseen The Dinosaurs. Vuonna 1977 Country Joe and the Fishin legendaarinen vuoden 1967 kokoonpano levytti albumin Reunion. Vuonna 2004 kyseinen kokoonpano jatkoi Meltonia vajaana toimintaansa nimellä Country Joe Band. Samana vuonna yhtyeeltä julkaistiin konserttitaltiointi Live in Berkley. Vaikka Country Joe Bandin toiminta loppui vuonna 2006, jotkut yhtyeen jäsenistä keikkailevat edelleen satunnaisesti yhdessä.

Perjantain pohjat:The Bandin jäsenistön ensimmäinen sooloalbumi

Rick Danko:Rick Danko

Vuonna 1977 ilmestynyt Rick Dankon nimikkoalbumi on ensimmäinen The Bandin jäsenistön työstämistä sooloalbumeista. Se on myös Dankon ainoa täyspitkä studiolevy. Muut hänen omissa nimissään julkaistut albumit ovat nimittäin livenauhoituksia. Rick Dankon esikoisalbumin kymmenen kappaletta ovat kaikki hänen käsialaansa ja ne on työstetty yhteistyössä tekstintekijöiden Bobby Charlesin ja Emmett Groganin kanssa. Lisäksi kyseessä on ainoa The Bandin jäsenistön sooloalbumeista, jolla kaikki muut yhtyeen jäsenet vierailevat. Garth Hudsonia kuullaan kappaleessa New Mexico, Robbie Robertsonia raidalla Java Blues, Richard Manuelia Shake Itissä ja Levon Helm on taustavokalistina pitkäsoiton päätöskappaleessa Once Upon a Time. Danko vastasi albumilla itse bassosta, soolokitarasta ja lauluosuuksista. Eric Clapton kitaroi New Mexicossa ja Ronnie Wood raidalla What a Town. The Beach Boysin jäsenenä tutuksi tullutta ja myöhemmin myös The Bandissa vaikuttanutta Blondie Chaplinia kuultiin kitaristina ja basistina useissa kappaleissa ja Sir Douglas Quintet-yhtyeen johtohahmoa Doug Sahmia kitaristina nin ikään useilla albumin raidoilla.

Torstain terävä:Keskeisen brittibluesin edustajayhtyeen kosketinsoittaja

Toinen tammikuuta 1946 syntynyt Michael George, taiteilijanimeltään Chick Churchill on brittiläinen kosketinsoittaja. Parhaiten hänet tunnetaan jäsenyydestään 60-luvun loppupuolella ja seuraavan vuosikymmenen alussa kultakauttaan viettäneessä bluesrockyhtyeessä Ten Years After. Churchill alkoi soittaa pianoa kuusivuotiaana ja hän opiskeli klassista musiikkia 15-vuotiaaksi. Bluesista ja rockista kiinnostuttuaan Churchill liittyi ensimmäiseen yhtyeeseensä, Nottinghamissa vaikuttaneeseen Sons of Adamiin. Seuraavaksi Churchill tapasi Jaybirds-yhtyeen johtohahmon Alvin Leen. Churchill toimi aluksi yhtyeen kiertuemanagerin tehtävissä, mutta liittyi pian sen kosketinsoittajaksi. Marraskuussa 1966 yhtyeen nimeksi vaihtui Ten Years After ja sen riveissä Churchill sekä levytti että konsertoi ahkerasti esiintyen esimerkiksi Woodstockin mammuttifestivaaleilla elokuussa 1969 ja Isle of Wightin festivaaleilla vuotta myöhemmin. Churchillin vuonna 1973 ilmestyneen sooloalbumin You and Me levytykseen osallistuivat lisäksi Supetramp-yhtyeen Rick Davies ja Roger Hodgson sekä Jethro Tullin kitaristi Martin Barre. Ten Years Afterin lopetettua toimintansa vuonna 1976 Churchillistä tuli ammattilaismanageri Chrysalis Recordsille. Mainitun yhtiön tuonaikaisena omistajana oli Churchillin manageri Chris Wright. Vuonna 1977 Churchill siirtyi perustamaan Whitsett Music Publishingia Tim Whitsettin kanssa. Mainittu yhtiö julkaisi levyjä ja promosi erityisesti etelävaltioista kotoisin olleita yhdysvaltalaisartisteja.