Joni Vainio:Ile Kallio Crazy Days Hurriganes-kitaristin vuodet 1975-1979 (Mistake Media)
Vaikka Ile Kallio Crazy Days Hurriganes-kitaristin vuodet 1975-1979 ei ole puhtaasti Ile Kallion kirjan otsikon mukaisen ajanjakson elämäkertateos, se sisältää runsaasti keskeistä tietoa ja teoksen kohteen ääni on kuultavissa kiehtovasti läpi kirjan. Kallio oli Hurriganesin alkuperäinen kitaristi, mutta vuosien 1972 ja 1975 välillä hän soitti Timo Kojon luotsaamassa ja omien settiensä lisäksi Rauli "Badding" Somerjokea säestäneessä Madame George-yhtyeeessä. Kallion paluu ja läpilyönti Hurriganesin riveissä tapahtui alkukesästä 1975. Keskeisten keikkojen lisäksi teos valottaa kiinnostavasti myös Kallion aikaisten Hurriganes-albumien kappaleiden syntyhistoriaa. Marcus-Music-studioilla Tukhomassa nauhoitetun ja marraskuussa 1975 ilmestyneen Crazy Daysin biisit syntyivät pitkälti jammailemalla. Albumin nimikappaleen riffiä oli inspiroinut The Rolling Stonesin Sticky Fingersin albumiraita Bitch ja 11:th Street Boogie kävi suoranaisesta pastissista esipunkyhtye New York Dollsin kappaleelle There's Gonna Be a Showdown. Remulle sanat olivat Kallion mukaan riffejä. Crazy Daysin tuotannosta vastasi mainitun albumin edeltäjän, Albert Järvisen kitaroiman ja kotimaisen rockin kiistattomiin merkkiteoksiin kohonneen Roadrunnerin tavoin Richard Stanley. Alkuvuodesta 1976 Hurriganes nauhoitti erinomaisen singlen Oh Baby Doll/An Awful Crime, jonka paraatipuolen kitarafiffistä Kallio on edelleen ylpeä. Hänen yllätyksekseen Crazy Daysin seuraaja, raakaa autotallirockia edustanut albumi Hot Wheels nauhoitettiin melko karuissa olosuhteissa Lahden Microvox-studiossa. Kyseisen albumin kaikki kappaleet ovat yhtyeen omaa tuotantoa ja kyseessä voinee todeta olevan soundtrack samana vuonna valmistuneeseen ja Jussi Itkosen ohjaamaan elokuvaan Kuumat kundit, jossa Hurriganes oli pääosassa. Myös Hot Wheels -albumista muodostui edeltäjänsä tavoin huomattava myyntimenestys. Helmikuussa 1977 Hurriganes esiintyi Tukholmassa olleen Ilen yhtyeessä vaikutusaikana tuossa vaiheessa livebändinä kenties tiukimmillaan. Konsertista tehty nauhoitus päätyi Kalliolle kasettiformaatissa. Kun se julkaistiin viimein vuonna 1996 albumina nimellä Live in Stockholm 1977, levystä muodostui ansaitusti menestys, ja se myi nopeasti yli 20 000 kappaletta. Vuosi 1977 oli Hurriganesille ja sen jäsenille varsin kiireinen. Mainitun vuoden aikana ilmestyi Ilen debyyttisooloalbumi Irock, joka sisälsi oman tuotannon lisäksi covereita esimerkiksi Spirit-yhtyeeltä sekä Beatlesiltä. Samaisena vuonna ilmestyneelle Hurriganesin kokoelma-albumille Sixteen Golden Greats sisältyi runsaasti singlebiisejä ja lisäksi aikaisemmin julkaisematonta tuotantoa. Albumin huippuhetkiin Ilen ajalta lukeutuivat Good Morning Little Schoolgirl ja Keep on Movin' jotka julkaistiin myös singleformaatissa. Kesän 1977 aikana Huriganes konsertoi menestyksekkäästi Ruotsissa ja loppuvuodesta 1977 ilmestynyt ja Love Recordsin studiolla nauhoitettu albumi Tsugu Way edusti paikoitellen varsin onnistuneesti pubrocktyylistä soitantaa, mutta Ilelle mainittu pitkäsoitto on jäänyt vieraimmaksi Hurriganesin albumeista hänen omalta vaikutusajaltaan. Albumin kirkkaimmista helmistä mainittakoon Baby Got Your Note sekä Rufus Thomas-cover Walking the Dog, jonka versio on tyylillisesti lähempänä niin ikään samaisen kappaleen levyttänyttä ja sitä keikkaohjelmistossaan esittänyttä brittiläistä pubrockyhtyettä Dr. Feelgoodia, jonka originaali kitaristi Wilko Johnson lukeutui Kallion keskeisiin esikuviin. Loppuvuoteen 1977 ajoittuneet keikat Lontoossa epäonnistuivat useista eri syistä ja niinpä esimerkiksi kaavailtu rundi Status Quon kanssa peruuuntui. Vuoden 1978 keikkailunsa aloitti viisimiehinen Hurriganes, jossa kosketinsoittajana vaikutti Jim Pembroke ja rumpalina jopa jazztaustaa omannut Tomi Parkkonen.Samaisena vuonna ilmestynyt album Hanger, jolla kosketinsoittajana vaikutti Pedro Hietanen ja rumpalina vaikutti Beaver Aitto-oja, ei ollut edeltäjiensä veroinen myyntimenestys, mutta sisälsi yksittäisiä kultahippuja, kuten sittemmin Cisse Häkkisen hautajaisissa soinut Honey I'm Leaving. Alkuvuodesta 1979 Hurriganes palasi triokokoonpanoonsa ja samaisen vuoden keväällä ilmestynyt single Shorai Shorai/In My Mind jäi Kallion siltä erää viimeiseksi Hurriganesin kanssa. Veljensä Pera Kallion kanssa Ile perusti yhtyeen Pera & The Dogs. Sen esikoisalbumi Dogfood onnistui mainiosti, yhtye oli rankka live-esiintyjä ja keikkaili jonkin verran myös ulkomailla. Hurriganesiin Ile palasi vielä vuonna 1983 ja sovitusti vuoden ajaksi. Samaisena vuonna ilmestynyt albumi Seven Days Seven Nights Kallio kohottaa kolmen parhaan kitaroimansa Ganes-albumin joukkoon. Mainittua pitkäsoittoa seuranneen Hurrygames-minilp:n kaikista kappaleista työstettiin myös videoversiot. Viime vuosina Ile Kallio ja Hurriganesin vuosina 1981 ja 1982 ilmestyneillä albumeilla Fortissimo ja Rockin' Hurriganes kitaroinut Janne Louhivuori ovat keikkailleet Hurriganesia ansiokkaasti coveroineen Black Devils-yhtyeen kanssa. Bändiltä on ilmestynyt kaksi Kallion ja Louhivuoren kanssa työstettyä studioalbumia, eli helmikuussa 2024 Get Ready! ja 21. maaliskuuta kuluvana vuonna Hooked-pitkäsoitto. Crazy Days Hurriganes-kitaristin vuodet 1975-1979 ei kenties sisälllä todella runsasti uutta tietoa, mutta teoksen, jonka esipuheesta vastaa Costello Hautamäki, tarina on kerrottu mitä kiehtovimmin upean kuvamateriaalin kera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti