David Gilmour:David Gilmour
26. toukokuuta 1978 Harvestin ja Columbian julkaisemana ilmestynyt David Gilmour on ensisijaisesti Pink Floydin kitaristiksi identifioituvan David Gilmourin esikoissooloalbumi. Britanniassa sen paras listasijoitus oli seitsemäntenätoista ja Yhdysvalloissa, missä albumi saavutti kultalevyn, 29. Gilmourin itsensä tuottama albumi koostuu ensisijaisesti blues- ja kitarorientoituneista kappaleista. Säännön vahvistavana poikkeuksena on pianon dominoima balladi So Far Away. Gilmourin esikoissooloalbumin nauhoitukset tapahtuivat helmi-maaliskuussa 1978 insinööri John Etchellsin kanssa Bear -studioilla Ranskassa. Miksauksista vastasi samassa studiossa Nick Griffits. Albumin työstämiseen osallistuneet basisti Rick Wills ja rumpali Willie Wilson olivat aikaisemmin soittaneet Gilmourin kanssa yhtyeessä Jokers Wild. Gilmourin yhtyetoveri Pink Floydista, eli Richard Wright oli ainoastaan viikkoja aikaisemmin nauhoittanut samaisessa studiossa oman esikoissooloalbuminsa Wet Dream, joka julkaistiin kuitenkin vasta samaisen vuoden syksyllä. Albumin ainoa single There's No Way Out of Here oli cover Unicorn-yhtyeen originaalituotantoa edustavasta kappaleesta. Sen originaalinimi on No Way Out of Here, ja biisi julkaistiin Unicornin vuonna 1976 ilmestyneellä ja Gilmourin tuottamalla albumilla Too Many Crooks. Vuonna 2004 New Jerseystä kotoisin oleva stoner rock-yhtye Monster Magnet levytti kappaleesta coverin albumilleen Monolithic Baby! ja Iron & Wine vuonna 2015 ilmestyneelle coveralbumilleen Sing Into My Mouth. Eräs kirjoitettu ja demottu, mutta Gilmourin esikoisalbumilla julkaisematta jäänyt kappale kehittyi Roger Watersin kanssa tehdyn yhteistyön myötä Pink Floydin tupla-albumilla Wall julkaistuksi biisiksi Comfortably Numb. Gilmourin debyytillä julkaistu pianoballadi So Far Away hyödyntää kuitenkin samaa sointuprogressiota kuin Comfortably Numb; tosin eri sävellajissa. Vastaavasti kappaletta Short and Sweet voi pitää niin ikään The Wallilla julkaistun Run Like Hellin edeltäjänä. Short and Sweet edusti Gilmourin yhteistyötä Roy Harperin kanssa, joka levytti kappaleesta oman versionsa vuonna 1980 ilmestyneelle ja Gilmourin tuottamalle albumilleen The Unknown Soldier. Gilmourin soolodebyyttiä promottiin viidestä kappaleesta koostuneella promofilmillä. Gilmourin lisäksi sen muusikoihin lukeutuivat hänen veljensä Mark rytmikitaristina sekä yhtyeistä Small Faces ja The Faces ensisijaisesti muistettu kosketinsoittaja Ian McLagan. Soitettuihin kappaleisiin lukeutuivat Mihalis, There's No Way Out of Here, So Far Away, No Way ja I Can't Breathe Anymore. There's No Way Out of Heressa ja So Far Awayssa oli mukana kolme taustavokalistia, eli Debbie Doss, Shirley Roden ja Carlena Williams. Promo nauhoitettiin Roxylla Lontoossa. Gilmour promosi soolodebyyttiään lisäksi ensimmäisillä Yhdysvaltojen medialle ja FM radioasemille antamillaan haastatteluilla. EMI Records julkaisi David Gilmourin esikoissooloalbumin remasteroituna cd:nä elokuussa 2006. Legacy Recordingsin/Columbia Recordsin Yhdysvalloissa ja Kanadassa samaisen vuoden syyskuussa julkaisema cd-versio sisältää joistakin kappaleista hienoisesti pidennetyt versiot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti