30. maaliskuuta 1949 syntynyt ja paremmin taiteilijanimellään Lele Lovich tunnettu Lili-Marlene Pemilovich on yhdysvaltalais-englantilainen solisti, lauluntekijä ja muusikko. Hän saavutti ensiksi huomiota vuonna 1979 ilmestyneellä ja brittilistalla kolmanneksi nousseella singlellään Lucky Number, jonka ansiosta Lovichista muodostui eräs uuden aallon keskeisistä edustajista. Detroitista, Michiganista kotoisin ollut Lovich muutti Britanniaan 13-vuotiaana. Siellä hän tapasi kitaristi/lauluntekijä Les Chappelin, josta tuli Lovichin pitkäaikainen musiikillinen yhteistyökumppani ja myös elämänkumppani. Lovich kiinnostui taiteesta ja teatterista. Central School of Art and Designissa hän otti soittotunteja instrumenttinaan saksofoni. 70-luvun puolivälissä Lovich liittyi yhtyeeseen The Diversions ja pian tämän jälkeen hän vastasi lyriikoista Cerronen singlellä Supernature. Yhtyeen hajottua Lovich ryhtyi etsimään uutta. Hän otti yhteyttä radiojuontaja Charlie Gillettiin, joka antoi hänen nauhoittaa demon Tommy James & The Shondellsin kappaleesta I Think We're Alone Now. Gillett soitti demon Stiff Recordsin Dave Robinsonille, joka päätti sainata Lovichin. Mainittu kappale julkaistiin singlenä ja se pääsi lisäksi mukaan myös mm. Lucky Numberin sisältävälle ja vuonna 1978 ilmestyneelle Lovichin esikoisalbumille Stateless. Stiff Recordsille Lovich levytti vielä vuosina 1979 ja 1982 ilmestyneet pitkäsoitot Flex ja No Man's Land. Vuonna 1989 Lovich julkaisi itsenäisesti albumin March, jota seurasi 15 vuotta kestänyt levytystauko. Vuonna 2005 Lovich teki paluun julkaisemalla albumin Shadows and Dust. Vuonna 2013 Lovich perusti oman julkaisuyhtiönsä Flex Musicin. Sen kautta hän julkaisi rajoitettuna painoksena boxin, joka sisälsi remasteroituina versioina kaikki Lovichin albumit. Lovich syntyi brittiläiselle äidille ja yhdysvaltalaiselle, serbialaista sukujuurta omanneelle isälle. Tällä oli terveysongelmia ja äiti muutti kolmen lapsensa kanssa Hulliin, Yorkshireen, Britanniaan. Vuonna 1968 Lovich ja Chappel muuttivat Lontooseen ja ryhtyivät opiskelemaan taidekoulussa. Seuraavan vuosikymmenen aikana Lovich opiskeli useissa taidekouluissa, soluttautui Lontoon underground-skeneen ja esiintyi cabaret-clubeissa itämaisena tanssijattarena. Hän soitti akustista rockmusiikkia ympäri Lontoota, oli jäsenenä Quintessence-nimisen shown suurkuorossa Royal Albert Hallissa ja esitti sotilasta Arthur Brownin showssa. Lovich esiintyi go go-tanssijattarena Radio One Roadshowssa ja konsertoi Italiassa länsi-intialaisen showbändin jäsenenä. Saksofonistina Lovich vaikutti Bob Flag's Balloonissa, Banana Bandissa sekä naisista koostuneessa cabaret-triossa The Sensations. Lovich vastasi kauhuelokuvien huudoista ja hän kirjoitti lyriikoita ranskalaiselle discoartistille Cerronelle. Niihin lukeutui suuri scifi-dancehitti Supernature, jonka Lovich levytti myös itse myöhemmin. Vuonna 1975 Lovich liittyi funkyhtyeeseen The Diversions, joka levytti Polydor Recordsille kolme singleä ja yhden albumin ilman suurempaa menestystä. Loppuvuodesta 1976 Lovich julkaisi omissa nimissään kolmesta kappaleesta koostuneen joulusinglen. Lovichin Cerronen Supernature-singleen kirjoittamat lyriikat kuvastivat hänen kiinnostustaan eläinoikeuksiin. Stiff Recordsin Dave Robinsonin kiinnostuttua I Think We're Alone Nowsta nauhoitetusta democoverversiosta hän kiinnitti Lovichin välittömästi levy-yhtiölleen aikomuksenaan julkaista mainittu kappale. Lovich ja Chappel kirjoittivat kappaleen b-puoleksi nopeasti Lucky Numberin, joka päädyttiiin julkaisemaan singlen a-puolena ja tuloksena oli kolmas sija brittilistalla. Robinson pyysi Lovichia mukaan Be Stiff '78-kiertueelle. Niinpä Lovich nauhoitti nopeasti esikoisalbuminsa Stateless. Sen singlemenestyksiin lukeutui Lucky Numberin ohella top 20-hitiksi osoittautunut Say When. Omintakeisuudestaan huolimatta Lovichin tyylissä oli elementtejä punkrockista ja uudesta aallosta.
Debyyttiä seuranneiden pitkäsoittojen Flex ja No Man's Land lisäksi Lovich levytti ep:n New Toy, jonka nimikappaleesta vastasi hänen kiertuebändinsä jäsenistöön kuulunut Thomas Dolby. Chappelin lisäksi Lovich kirjoitti Chris Judge Smithin kanssa ja esitti Mata Haria näytelmässä/musikaalissa Lontoon Lyric Hammersmithissa loka-marraskuussa 1982. Jätettyään Stiff Recordsin Lovich julkaisi Nina Hagenin kanssa levyttämänsä singlen Don't Kill the Animals. Lovich ja Hagen olivat olleet mukana Herman Broodin tähdittämässä elokuvassa Cha Cha ja kolmikko vastasi sen soundtrackistä. Keskityttyään usean vuoden ajan perhe-elämään Lovich teki vuonna 1989 paluun julkaisemalla Pathfinder Recordsin kautta albumin March. Siitä muodostui ainoastaan kohtuullinen menestys ja albumi ilmestyi vasta lähes vuosi sen jälkeen, kun ensimmäisestä siitä ennakkoon julkaistusta singlestä Wonderland oli muodostunut tanssihitti Yhdysvalloissa. Marchin ilmestymisen aikoihin Lovich esiintyi Yhdysvalloissa kolmesti ja kyseessä olivat hänen anoat konserttinsa siellä moneen vuoteen. Kaikki kolme kiertuetta huipentuivat People for the Ethical Treatment for Animalsille soitettuihin hyväntekeväisyyskonsertteihin. Lovichin ja Chappelin lisäksi mainittuihin kiertueisiin otti osaa sähköinen duo Tanz Waffen. Vuonna 1991 Lovich oli mukana Peter Hammilin ja Judge Smithin käsialaa olleessa oopperassa The Fall of the House of the Usher, jossa hän lauloi Madeline Usherin osan. Vuonna 2005 Lovich oli mukana Hawkwindin albumilla Take Me to Your Leader ja hän myös aika ajoin esiintyi yhtyeen kanssa. 13. syyskuuta 2005 Stereo Society-yhtiö julkaisi rajoitettuna painoksena Lovichin albumin Shadows and Dust. Vuonna 2006 Lovich esiintyi ensi kertaa vuosiin kokonaisen bändin kanssa The Drop Dead Festivaalilla. Samana vuonna Lovich vieraili The Dresden Dollsin Roundhousessa soittamassa konsertissa, joka ilmestyi extrana yhtyeen dvd:llä Live at the Roundhouse. Vuonna 2007 MVD Visual julkaisi dvd:n Lene Lovich:Live from New York, joka sisälsi artistin konsertin Studio 54:stä vuodelta 1981. Loppuvuodesta 2007 Lovich ja Chappel olivat tuottajina rockyhtye Eastroadin levyttämällä versiolla Lucky Numberista. Vuonna 2011 Lovich lauloi Eurydicen osan Judge Smithin laulukertomuksessa Orfeas. Kahta vuotta myöhemmin Lovich oli mukana Smithin albumilla Zoot Suit ja Mr Averellin pitkäsoitolla Gridlock. Vuonna 2012 Lovich aloitti esiintymiset uuden yhtyeensä kanssa. Sen muodostivat aikaisemmin yhtyeen Subterraneans johtohahmona vaikuttanut kitaristi Jude Rawlins, basisti Lydia Fischer, kosketinsoittaja Kirsten Morrison ja rumpali Morgan King. Lene Lovich Band soitti debyyttikeikkansa 29. lokakuuta mainittuna vuonna Lontoon 12 Bar Clubissa. Vuonna 2013 yhtye teki ensimmäisen täyspitkän kiertueensa, joka vieraili muun muassa Lontoossa ja Berliinissä. Lene Lovich Band ilmoitettiin viidentenä esiintyjänä vuoden 2013 Rebellion Festivaaleille. Vuoteen 2014 ajoittui yhtyeen ensimmäinen suuri kiertue Euroopassa ja tuolloin Valkyrie korvasi Fishcherin basson varressa. Lene Lovich Band esiintyi Rebellion Festivaalilla jälleen vuonna 2017 ja tuolloin pääesiintyjänä The Primitivesin kanssa.Mainittua keikkaa seurasi Lovichin pisin kiertue 27 vuoteen The Psychedelic Fursin lämmittelijänä. Syyskuussa 2013 Lovich ja Rowlins perustivat levy-yhtiö Flex Musicin, jonka ansiosta Lovichilla oli ensi kertaa täysi valta koko levytystuotantoonsa. Flex Music julkaisi rajoitettuna painoksena boxin Lovichin kolmesta ensimmäisestä albumista ja lisäksi harvinaisuuksista koostuneen bonus-cd:n Others:Volume 1.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti