Ron Wood & Ronnie Lane:Mahoney's Last Stand
Mahoney's Last Stand on The Facesin jäsenistöön lukeutuneiden Ron Woodin ja Ronnie Lanen yhteistyötä edustava albumi. Mainitun pitkäsoiton nauhoitukset tapahtuivat samoihin aikoihin, kun The Faces oli treenaamassa joutsenlauluksi jäänyttä albumiaan Ooh La La varten. Mahoney's Last Stand on soundtrack samannimiseen kanadalaiseen pienellä budjetilla työstettyyn elokuvaan. Yhdysvalloissa elokuvan nimi oli Mahoney's Estate ja sen pääosissa nähtiin myös elokuvan tuotannosta vastannut Alexis Kanner, Sam Waterston ja Maud Adams. Elokuva jäi jo ilmestyessään melko vähäiselle huomiolle. Siinä Mahoneyta esittänyt Kanner jättää kaupunkilaiselämän ja siirtyy elämään omavaraistaloudessa, mistä seuraa draama. Pete Townshend vierailee kitaristina joissakin albumin kappaleista ja hän vastaanottaa krediitin myös elokuvassa käsialaansa olevista elektronisista efekteistä. Sekä elokuvan että sen soundtrackin ilmestymistä lykättiin useista syistä vuoteen 1976 saakka. Kaiken lisäksi elokuva on julkaistu uudelleen nimellä Downtown Farmer. Woodin ja jossakin määrin myös Lanen tunnettuuden ansiosta soundtrackalbumi on kautta vuosien ollut saatavilla elokuvaa helpommin. Lanea pyydettiin tuottajaksi elokuvan soundtrackille, sillä hän tunsi elokuvan tuottajan ja pääosan esittäjän Alexis Kannerin. The Facesin levytyksiin liittyvät sitoumukset olivat tässä vaiheessa pienellä tauolla, joten Lane kutsui Woodin mukaan projektiin. Kaksikko oli kirjoittanut jo melko runsaasti materiaalia The Facesin ohjelmistoon, mutta vuoteen 1972 mennessä Wood oli alkanut säveltää runsaammin Rod Stewartin kanssa. The Mahoney-soundtack koostuu suurimmaksi osaksi rauhallisesta tuotannosta myös elokuvan teeman vuoksi ja tyylillisesti se muistuttaa Lanen myöhäisempää soolotuotantoa. Puolet kappaleista on instrumentaaleja, mutta vokalisointia sisältävistä biiseistä Mona (The Blues) on uusi sovitus The Facesin vuoden 1970 tuotantoa edustavasta instrumentaalista outtakesta, johon Wood työsti uudet leadvokaalit. Vokalisointia sisältävistä kappaleista Just for a Moment lukeutuu Lanen upeimpiin balladeihin. Kappaletta oli treenattu The Facesin kanssa, mutta se säästettin Mahoney-projektia varten. Pienen mittakaavan projektiksi Machile's Last Standin levytykseen otti osaa useita keskeisiä brittirockin edustajia, kuten The Facesin (ja Small Facesin) rumpali Kenney Jones ja kosketinsoittaja Ian McLagan, joita kuullaan kappaleessa Tonight's Number, joka on eräs albumin rivakammista rockbiiseistä. Tyylillisesti Mahoney's Last Stand tarjoaa aavistuksen siitä, millaiseen musiikilliseen suuntaan The Facesin originaali kokoonpano olisi saattanut siirtyä ilman yhtyeeseen viimeisenä kesällä 1969 liittynyttä Rod Stewartia, joka tuli joka tapauksessa olemaan keskeinen tekijä yhtyeen kaupallisen menestyksen kannalta. Vuonna 1972 nauhoitettu albumi julkaistiin vasta vuonna 1976, jolloin The Faces oli jo lopettanut toimintansa, Wood liittynyt Rolling Stonesiin ja Lane luonut luovassa mielessä onnistuneen soolouransa. Mahoney-albumin originaali julkaisu oli informaatioltaan vähäinen ja niinpä sekä kriitikot että diggarit erehtyivät pitämään sitä tekijöidensä eräänlaisena reunionina. Tosi asiassa albumin nauhoitusten aikaan myös Lane oli vielä aktiivisesti The Facesin jäsen. Hän jätti yhtyeen vuonna 1973 ja se lopetti toimintansa kahta vuotta myöhemmin. Tarkemmat levytystiedot tulivat ilmi vasta lähes 30 vuotta myöhemmin albumin ilmestyttyä cd-formaatissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti