Hannu Linkola:Kaseva Jykeen kiven lämpö (Kustantamo S&S)
Tamperelainen Kaseva on kotimaisen popmusiikin kiistaton klassikkoyhtye. Arvostuksestaan ja suhteellisen suuresta tunnettuudestaan huolimatta yhtyeen vaiheet ovat tähän saakka jääneet kotimaisessa musiikkikirjoituksessa alaviitteeksi. Tilanteeseen on nyt tullut kaivattu ja ratkaiseva muutos. Suururakan tekijä on Hannu Linkola, jonka Kaseva-kirja kuvaa juurta jaksaen yhtyeen originaalikokoonpanon jäsenten Mikko ja Nils Jokelan, Asko Raivion, Tapio Rauman ja Jouko Järvisen elämän ja varhaisempien yhtyeiden, kuten Sharpesin, The Endin, Diamondsin, Secretsin ja Five Secretsin vaiheet ajalta ennen Kasevan syntymistä. Huomattavaa musiikillista lahjakkuutta jo varhaisnuoruudessaan osoittaneiden Mikko Jokelan ja Asko Raivion keskeisin musiikillisin innoittaja oli toki Beatles ja varsin useissa yhtyeissä soittaneen ja niissä myös keskeisiä solisteja säestäneen Jouko Järvisen diggauskohteisiin lukeutuivat esimerkiksi The Hollies ja Simon and Garfunkel. Tapio Rauman tärkein vaikuttaja lienee Creedence Clearwater Revival. Ennen Kasevan lineupin syntyä Järvinen ja Nils Jokela olivat soittaneet yhdessä armeija-aikanaan. 1970-luvun alkuvuosina Jokeloiden ja Tapio Rauman musisointi oli jo varsin tiivistä ja Asko Ravion sekä Mikko Jokelan aivoituksista syntyivät englanninkieliset versiot useista sittemmin Kasevan esikoisalbumilla Silloin kun suomenkielisinä ilmestyneistä kappaleista. Levytyssopimus Love Recordsin kanssa solmittiin kolmen demonauhan jälkeen. Niistä ensimmäinen oli yhtyeen muiden jäsenten tietämättä Asko Raivion yksin työstämä. Silloin kun-albumin ensimmäiset nauhoitukset Pekka Nurmikallion Microvox-studiossa onnistuivat ainoastaan osittain ja suurin osa albumista nauhoitettiinkin Finnvoxilla Helsingissä. Elokuussa 1974 ilmestyneen ja yli 20 0000 kappaletta myyneen albumin klassikoiksi ovat muodostuneet etenkin kappaleet Tyhjää, Vanha mies ja Sä huomannut kai oot. Julie edustaa albumia rockpainotteisimmillaan ja Striptease tanssija suosituimmillaan. Esikoislbuminsa ilmestymisen jälkeen Kaseva huomioitiin mediassa varsin hyvin. Samoihin aikoihin Tampereelta ja sen lähistöltä nousi esiin myös useita muita yhtyeitä, kuten Juice Leskinen & Coitus Int, Alwari Tuohitorvi, Tabula Rasa ja Virtanen. Vaikka Kaseva erosi tyylillisesti kaikista edellä mainituista, yhtye niputettiin nopeasti osaksi manserockia. Keikkailunsa Kaseva aloitti alkuvuodesta 1975. Tässä vaiheessa Mikko Jokela siirtyi vokalisointinsa ohessa 12-kielisen varteen ja yhtyeen basistiksi kiinnitettiin kaikille entuudestaan tuttu Jouko Järvinen. Keväällä 1975 illmestyi suosittu single Mari ja kakkosalbuminsa Kun maailma elää Kaseva nauhoitti Tukholman Marcus Music-studiossa loppuvuodesta 1975 Henrik Otto Donnerin tuottamana. Kokonaisuutena vielä edeltäjäänsä viimeistellympi pitkäsoitto ilmestyi keväällä 1976, mutta sai tuoreeltaan hienoisesti varauksellisen vastaanoton. Myöhemmin Kun maailma elää on tunnustettu Kasevan tuotannon mestariteokseksi. Sen kappaleista biisikaksikko Kevät ja Syksy edustanee yhtyeen tuotantoa kaikkein laadukkaimmillaan ja klassikkotasoon lukeutuvat myös albumin nimikappale, Monen vuoden jälkeen, Joku jota rakastan, Naula läpi pään ja Et voi jäädä nukkumaan. Albumin kappaleista suosituimmaksi muodostui myös singleformaatissa ilmestynyt Pena. Vaikka kappale edusti iäkkäämpää tuotantoa, sen lyriikat viimeisteltiin juuri ennen nauhoituksia. Toinen selkeästi vanhempaa kappalemateriaalia edustava biisi Kun maailma elää -albumilla on Hän tulee taas. Kasevan viimeinen Love Recordsin julkaisema äänite oli vuonna 1978 ilmestynyt single Ujo/Ikävä. Kappaleet olivat sinänsä laadukkaita, mutta levytyksessä niiden toteutustapa jätti yhtyeen jäsenten itsensä mielestä toivomisen varaa. Love Recordsin lopetettua toimintansa Kasevan uudeksi levy-yhtiöksi valikoitui lopulta EMI. Vuonna 1982 ilmestyi yhtyeen kolmas albumi Meidän huoneessa. Mainitulla pitkäsoitolla Asko Raivio kantoi päävastuun sävellystyöstä. Albumille sisältyi kappaleiden Anna minun kuvitella, En päivällä sua nää ja Äijä lähti tänään kaltaisia kultahippuja. Kotimainen musiikkiskene oli kuitenkin muuttunut ja ajan koettiin ajaneen Kasevasta ohi. Niinpä albumin menestys jäi edeltäjiään vähäisemmäksi ja myös levystä laaditut arviot olivat ristiriitaisia. Kasevan aktiivikausi päättyi siltä erää vuonna 1984. Aktiivisimmin musiikin parissa jatkoi Asko Raivio, joka julkaisi Karisma-yhtyeen kanssa vähälle huomiolle jääneen, mutta sinänsä laadukkaan albumin vuonna 1986. Kasevan jäsenistöstä mainitun pitkäsoiton työstämiseen otti lisäksi osaa Jouko Järvinen. Järvinen ja Rauma soittivat 90-luvun puolivälin tietämille saakka muun muassa yhteistyötä Jan Rohden kanssa tehneessä Lepakkomiehet-yhtyeessä. Asko Raivio ehti työstää musiikin teatteriohjaaja Lasse Lindemanin ohjaamaan elokuvaan Vangin perintö, joka esitettiin tv:ssä ainoastaan kerran, eli kuudes syyskuuta 1989. Raivio menehtyi hukkumalla Maisansalossa 28. heinäkuuta 1989. Hänen tarkka kuolinsyynsä on jäänyt selvittämättä. Raivion edesmeno oli huomattava järkytys sekä yhtyetovereille että hänen lähipiirilleen. 90-luvun aikana Kasevan jäsenistä aktiivisimmin keikkaili Mikko Jokela. Mainitun vuosikymmenen loppuun mennessä Kasevan musiikkia kohtaan oli ehtinyt syntyä uusi kiinnostus ja yhtye mainitaan muun muassa Aknestik-yhtyeen vuoden 1998 suurhitissä Suomirockia. Jokelan veljeksistä, Raumasta ja Järvisestä koostunut Kasevan lineup soitti menestyksekkään paluukonserttinsa Tampereen Tullikamarin Clubilla 26. tammikutta 2002. Onnistunutta paluukonserttia seurasi useita muita esiintymisiä. Vuoden 2003 konserteissa yhtyeen lineupia täydensi Kasevan tuotantoa muun muassa Kepardit-yhtyeessä aikaisemmin soittanut kitaristi Tapio Virtanen. Vuonna 2004 Kasevan esikoisalbumin ilmestymisestä oli kulunut 30 vuotta ja yhtye teki laajan, 29 esiintymisestä koostuneen konserttikiertueen. Kasevan albumit oli julkaistu uudelleen remasteroituina cd-versioina ja 20 kappaletta sisältävä kokoelma Monen vuoden jälkeen -parhaat laulut myi 23 000 kappaletta ja Kaseva vastaanotti siitä ensimmäisen kultalevynsä. Tapio Rauma joutui jättämään yhtyeen vuonna 2008 terveyssyistä. Hän menehtyi syyskuussa 2019. 2010-luvun puoliväliin mennessä Kasevan joutui jättämään myös Virtanen. Hänen paikkansa ottanut Tommi Kekoni oli aikaisemmin soittanut yhtyeissä Sidi ja Hermottomat sekä Salmela Komitea. Kasevan tuotanto oli hänelle entuudestaan tuttua ravintolamiljöössä soitettujen coverversioiden myötä. Vuonna 2017 Kasevalta julkaistiin kokoelma-albumi Tänään ja eilen, joka sisälsi neljä aikaisemmin levyttämätöntä, mutta ajalliseti vanhaa biisiä, joista keskesin lienee Asko Raivion tuotantoa edustanut Väsyneet jalat. Lisäksi mukana on muutamien vanhojen klassikoiden originaaliversiot ja tuoreet liveversiot kahdesta. Syyskuussa 2020 Mikko Jokela ilmoitti joutuvansa jättämään Kasevan terveyssyistä. Mikon suostumuksella hänen paikkansa otti vuosikymmeniä aikaisemmin Jokelan samassa työpaikassa Tampereen kirjastossa työskennellyt ja Bloodpit-yhtyeessä vaikuttanut Matti Mikkonen, joka on Popedan originaalikitaristi Arwo Mikkosen poika. Hänen myötään Kasevan keikkaohjelmistoon päätyi sieltä poissa olleita kappaleita. Kaseva nykyinen lineup on puoliksi legendaarinen ja tuoreempien jäsenten; Kekonin ja Mikkosen osuus on niin ikään muodostunut varsin merkittäväksi. Nykyisen Kasevan konsertit ovat useimmiten koostuneet kahdesta setistä ja saaneet myönteisen vastaanoton. Päällimmäisenä Linkolan kiistattomasta kulttuuriteosta käyvästä teoksesta välittyy se pieteetti, jolla Kaseva on aina työstänyt puhuttelevaa musiikkiaan. Vuosikymmenten myötä yhtye on viimein täysin vastaanottanut ansaitsemansa arvostuksen myös yleisön taholta. Kasevasta on muodostunut sukupolvikokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti