Kahdeksas toukokuuta 1911 syntynyt ja 16. elokuuta 1938 edesmennyt Robert Leroy Johnson oli yhdysvaltalainen blueskitaristi, solisti ja biisintekijä. Hänen vuosien 1936 ja 1937 aikana tekemänsä levytykset esittelevät vokalisointia sekä kitaristin ja lauluntekijän taitoja, jotka ovat olleet inspiraation lähteinä myöhempien sukupolvien muusikoille. Johnson on sittemmin tunnustettu erityisesti Delta blues-tyylin mestariksi. Elinaikanaan Johnson oli esimerkiksi clubien lauantai-tansseissa esiintynyt matkustava muusikko, joka ei saavuttanut elinaikanaan suurta menestystä. Hän osallistui ainoastaan kaksiin nauhoituksiin; vuonna 1936 San Antoniossa ja seuraavana vuonna Dallasissa. Niissä taltioitui kaikkiaan 29 kappaletta ja 13 säilynyttä vaihtoehtoista ottoa. Mainittujen nauhoitusten tuotannosta vastasi Country Music Hall of Fameen päässyt Don Law. Suurin osa Johnsonin levyttämistä kappaleista julkaistiin kymppituumaisina 78 kierroksen singleinä ja niistä muutama Johnsonin kuoleman jälkeen. Mainittujen levytysten lisäksi Johnsonista tiedetään ainoastaan niissä Mississippi Deltan musiikkiympyröissä, joissa hän vietti suurimman osan elämästään. Tutkijat ovat muotoilleet uudelleen suuren osan Johnsonin elämäntarinasta hänen kuolemansa jälkeen. Johnsonin elinaikana ja parina vuosikymmenenä hänen kuolemansa jälkeen artistin musiikilla oli pieni, mutta vaikutusvaltainen diggarikuntansa. Loppuvuodesta 1968 John Hammondin oli tarkoitus kutsua Johnson esiintymään Carnegie Halliin From Spirituals to Swing-konserttiin, jolloin hänelle selvisi Johnsonin kuolleen. Brunswick Records omisti Johnsonin alkuperäiset levytykset ja niiden ostajana oli Columbia Records, jossa Hammond oli töissä. Vuonna 1941 musikologi Alan Lomax matkusti Mississippiin tarkoituksenaan tehdä nauhoituksia Johsonin kanssa. Myöskään hän ei ollut tietoinen tämän edesmenosta. Tuossa vaiheessa Law työskenteli Columbia Recordsilla ja hän kokosi joukon Johnsonin levytyksiä, jotka Columbia julkaisi vuonna 1961 nimellä King of the Delta Blues Singers. Se toi lopulta Johnsonin työn tunnetuksi laajemman yleisön keskuudessa. Albumin vaikutus brittiläiseen bluesiin on ollut varsin merkittävä. Esimerkiksi Eric Clapton on kutsunut Johnsonia tärkeimmäksi koskaan eläneeksi bluessolistiksi. Bob Dylanin, Keith Richardsin ja Robert Plantin kaltaiset muusikot ovat nimenneet Johnsonin eräänä keskeisimmistä vaikuttajista omalle työlleen. Vuosien mittaan monet artistit ovat levyttäneet coverversioitaan Johnsonin originaalikappaleista ja muiden levytyksinä niistä on muodostunut hittejä. Vastaavasti monet myöhäisempänä aikana vaikuttaneet artistit ovat lainanneet Johsonin kitaralickejä ja lyriikoita. Vuonna 2019 ilmestyi Gayle Dean Wardlowin ja Bruce Conforthin kirjoittama ja palkinnon voittanut biografia Up Jumped the Devil:The Real Life of Robert Johnson. 90-luvun aikana Johnsonista valmistui kaksi dokumenttia; vuonna 1991 John Hammond Jr:n The Search for Robert Johnson ja vuonna 1997 Can't You Hear the Wind Howl, the Life and Music of Robert Johson. Niistä jälkimmäinen sisälsi rekonstruoituja jaksoja, joissa Johnsonia esitti Keb' Mo. Vuosien myötä Johnsonin musiikin merkitys on huomioitu Rock and Roll, Grammy ja Blues Hall of Fameissa sekä Kongressin kirjaston kansallisessa ääniterekisterissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti