The Modern Lovers:The Modern Lovers
Elokuussa 1976 Beserkley Recordsin julkaisemana ilmestynyt The Modern Lovers on samannimisen yhdysvaltalaisyhtyeen ensimmäinen ja samalla ainoaksi jäänyt pitkäsoitto. Albumin yhdeksästä raidasta Hospital oli nauhoitettu vuonna 1971 ja kaikki muut albumin kappaleet seuraavana vuonna. The Modern Loversin albumin kappaleista kuuden tuotannosta vastasi John Cale. Rolling Stonen vuonna 2003 laatimalla 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla The Modern Loversin nimikkoalbumi saavutti sijan 381. Vuonna 2012 julkaistussa samaisen listan päivitetyssä versiossa albumin sijoitus oli yhtä sijaa alempana. Teini-ikäinen solisti, biisintekijä ja kitaristi Jonathan Richman perusti The Modern Loversin vuonna 1970. Alkuvuodesta 1971 yhtyeen kokoonpanon täydensivät kosketinsoittaja Jerry Harrison, basisti Ernie Brooks ja rumpali David Robinson. Richmanin ystävä ja yhtyeen originaalijäseniin lukeutunut John Felice oli mukana yhtyeessä silloin, kun kouluvelvoitteet sallivat. Syksyyn 1971 mennessä yhtyeen livekeikat Bostonissa ja New Yorkissa herättivät useiden levy-yhtiöiden kiinnostuksen. Ensimmäiset nauhoituksensa The Modern Lovers teki loppuvuodesta 1971 Warner Brothersille Intermedia-studioilla Bostonissa. Niiden joukossa oli yhtyeen esikoisalbumille päätynyt versio kappaleesta Hospital. Huhtikuussa 1972 The Modern Lovers matkusti Los Angelesiin, missä yhtye teki kaksi demonauhoitusta. Niistä ensimmäinen oli Warner Brosille ja sen tuotannosta vastasi ensisijaisesti jäsenyydestään The Velvet Undergroundissa muistettu John Cale. Jälkimmäinen demonauhoituksista oli A&M:n Allan Masonin ja Robert Apperen tuottama. Vaikka molemmissa nauhoituksissa oli alun perin kyse demoista, ne päätyivät The Modern Loversin esikoisalbumille. Calen tuottamista nauhoituksista albumille sisältyivät Roadrunner, Astral Plane, Old World, Pablo Picasso, She Cracked ja Someone I Care About.A&M:lle tehdyistä nauhoituksista pitkäsoitolle päätyivät Girlfriend, Modern World ja Dignified & Old, niistä viimeksi mainittu tosin ainoastaan erääksi albumin cd-version bonuskappaleista. Yhtye ei kuitenkaan ollut varma, minkä levy-yhtiön kanssa se solmisi sopimuksen. The Modern Lovers palasi Bostoniin ja teki joitakin Kim Fowleyn järjestämiä ja Stewart "Dinky" Dawsonin tuottamia nauhoituksia. Alkuvuodesta 1973 yhtye solmi viimein sopimuksen Warner Brosin kanssa ja päätti, että sen esikoisalbumin tuotannosta vastaisi John Cale. Nauhoitukset alkoivat Kaliforniassa kesän 1973 aikana, mutta selvisi, että joidenkin yhtyeen jäsenten persoonallisuuksien välillä ilmeni konflikteja. Myös Richmanin lähestymistapa kappaleisiinsa oli muuttunut varhaisempaa aggressiivista hardrocktyyliä melodisemmaksi. Nauhoitukset Calen kanssa päättyivät ennen kuin mitään uusia kappaleita oli saatu valmiiksi. Warner Brothers järjesti Kim Fowleyn työskentelemään yhtyeen kanssa, mutta tuossa vaiheessa Jonathan Richman kieltäytyi esittämästä keikoilla joitakin suosituimmista varhaisemmista kappaleistaan. Nauhoituksia häiritsi lisäksi tieto yhtyeen ystävän Gram Parsonsin menehtymisestä. Päivää ennen hänen kuolemaansa Richman ja Parsons olivat keskustelleet yhteisestä levytyksestä. Fowleyn kanssa tehdyistä nauhoituksista varmuudella ainoastaan I'm Straight sekä originaali nauhoitus kappaleesta Government Center päätyivät The Modern Loversin albumin cd-version bonusraidoiksi. Warner Brothers päätti yhteistyönsä The Modern Loversin kanssa ja yhtye lopetti toimintansa alkuvuodesta 1974. Samaisen vuoden lopussa Richman solmi soolosopimuksen Matthew Kaufmanin uuden yhtiön Home of the Hitsin kanssa. Sen nimeksi vaihtui pian Beserkley Records. Richman nauhoitti neljä kappaletta yhtyeiden Earth Quake ja The Rubinoos taustoittamana. Nauhoitusten joukossa olivat uudet versiot kappaleista Road Runner ja Government Center. Mainitut kappaleet ilmestyivät ensiksi singleformaatissa ja vuonna 1975 albumilla The Beserkley Chart Busters Vol 1. Vuonna 1976 Richman alkoi nauhoittaa The Modern Loversin uuden kokoonpanon kanssa albumia Jonathan Richman & The Modern Lovers, jota hän pitää ensimmäisenä soololevynään. Elokuussa 1976 Kaufman julkaisi The Modern Lovers -nimellä albumin, joka koostui remiksatuista versioista niistä kappaleista, jotka The Modern Lovers oli runsaat neljä vuotta aikaisemmin nauhoittanut Warner Brosille ja A&M:lle. Sen kappaleista Hospital oli kreditoitu Jerry Harrisonin lahjoittamaksi, sillä originaalit vuoden 1971 satoa edustaneet nauhoitukset olivat hänen omistuksessaan. Vuonna 1986 Beserkley julkaisi The Modern Loversin esikoisalbumista uusintapainoksen, jonka bonuskappaleena oli I'm Straight Kim Fowleyn kanssa vuonna 1973 tehdyistä nauhoituksista. Vuonna 1989 Rhino Records julkaisi albumista cd-version, jonka bonuksina olivat Fowleyn tuottama Government Center sekä Dignified & Old vuonna 1972 A&M:lle tehdyistä nauhoituksista. I'm Straightissa ja Government Centerissä Kaufman oli kreditoitu tuottajaksi. Alun perin mainitut kappaleet ilmestyivät Warnerin vuonna 1980 julkaisemalla kokoelma-albumilla Troublemakers. Vuonna 2003 Sanctuary Records julkaisi The Modern Loversin albumista lisää bonuskappaleita sisältäneen version. I Wanna Sleep in Your Arms ja Dance with Me olivat Fowleyn kanssa vuosina 1973 ja 1972 tehdyiltä demonauhoituksilta. Lisäksi mukana olivat vaihtoehtoiset versiot Roadrunnerista, Someone I Care Aboutista ja Modern Worldista. Niistä kaksi ensimmäistä olivat vuonna 1971 Bostonissa Intermedialle tehdyistä nauhoituksista ja viimeinen seuraavalta vuodelta demonauhoituksista Fowleyn kanssa. Castle Records julkaisi kyseisen 17 kappaleesta muodostuneen version The Modern Loversin esikoisalbumista Yhdysvalloissa vuonna 2007. The Modern Loversin albumi saavutti välittömästi myönteiset arviot ja oli inspiraation lähteenä esimerkiksi punkrockmuusikoille Atlantin molemmilla puolilla. Sex Pistols nauhoitti Roadrunnerista tuoreeltaan coverin, joka julkaistiin soundtrackalbumilla The Great Rock N' Roll Swindle. Britanniassa Calen ja Kaufmanin tuottamat versiot mainitusta kappaleesta julkaistiin samaisella singellä, josta muodostui listahitti vuonna 1977. The Modern Loversin albumi on mukana Robert Dimeryn teoksessa 1001 Albums You Must Hear Before You Die.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti