Lauantain pitkä:1960-luvun puolivälissä perustettu monipuolinen yhdysvaltalaisyhtye

The Blues Project on Greenwich Villagesta kotoisin oleva yhtye, joka aloitti toimintansa 60-luvun puolivälissä ja hajosi alun perin vuonna 1967. Tyylikirjoltaan kyseessä oli varsin monipuolinen yhtye, joka muistetaan ensisijaisesti taiteellisen popmusiikin esittäjänä. Myös folkilla, bluesilla, rhythm and bluesilla ja jazzilla oli vaikutuksensa yhtyeen musiikillisessa ilmaisussa. Vuonna 1964 Elektra Records julkaisi eri artistien kokoelma-albumin nimeltä The Blues Project, jolla Greenwich Villagen alueelta kotoisin olleet valkoiset muusikot esittivät akustista bluesia tummaihoisten virkaveljiensä tavoin. Yksi albumilla esiintyneistä muusikoista oli kaksi biisiä esittänyt nuori kitaristi Danny Kalb. Pian albumin ilmestymisen jälkeen Kalb vaihtoi kitaransa sähköiseen. Beatlesin saavuttua konsertoimaan Yhdysvaltoihin siellä vallalla ollut blues ja akustinen folkliike saivat väistyä. Alkuvuodesta 1965 Kalb muodosti Danny Kalb Quartetin kitaristi Artie Traumin, basisti Andy Kulbergin ja rumpali Roy Blumenfeldin kanssa. Kun Traum muutti mainitun vuoden kesällä Eurooppaan, Kalbin tavoin kitaristi Dave Van Ronkin oppilaana vaikuttanut Steve Katz liittyi yhtyeeseen ensiksi Traumin korvaajaksi ja sittemmin pysyväksi jäseneksi. Myöhemmin vuoden 1965 aikana yhtye täydensi kokoonpanoaan solisti Tommy Flandersilla ja vaihtoi nimekseen The Blues Project viittauksena Kalbin ensimmäiseen vierailuun levyllä. Myöhemmin samaisen vuoden aikana yhtye teki koe-esiintymisen Columbia Recordsille. Koe-esiintymisen aikana tuottaja Tom Wilson toi studioon pianistiksi ja urkuriksi sessiomuusikko Al Kooperin, jonka kanssa hän oli työskennellyt Bob Dylanin Like A Rolling Stonella. Kooper oli työskennellyt Blumenfeldin ja Kulbergin kanssa kokoelma-albumia What's Shakin' varten tehdyillä nauhoituksilla ja häntä pyydettiin liittymään yhtyeeseen. Columbia kieltäytyi kiinnittämästä yhtyettä. Loppuvuodesta 1965 Wilson oli siirtynyt MGM Recordsille ja hän kiinnitti The Blues Projectin mainitun yhtiön alamerkille Verve/Folkwaysille. Marraskuun lopussa 1965 yhtye alkoi nauhoittaa livenä esikoisalbumiaan Greenwich Villagen Cafe Au Go Go:ssa. Nauhoituksia tehtiin viikon verran vielä alkuvuodesta 1966, ennen kuin albumi Live at The Cafe Go Go saatiin valmiiksi. Tuohon mennessä Flanders oli jättänyt yhtyeen ja hän oli mukana ainoastaan muutamalla albumin kappaleista. The Blues Projectin esikoisalbumista muodostui kohtuullinen menestys ja yhtye konsertoi Yhdysvalloissa sitä promoten. The Blues Projectin huhtikuussa 1966 San Franciscossa, Fillmore Auditoriumissa soittama konsertti vastaanotti varsin myönteisiä arvioita. Myös yleisön joukossa olleet Grateful Deadin jäsenet olivat varsin vakuuttuneita mainitusta esiintymisestä. Palattuaan New Yorkiin yhtye nauhoitti syksyllä 1966 toisen albuminsa Projections, jonka MGM julkaisi mainitun vuoden marraskuussa. Tyylillisesti albumin skaala vaihteli bluesista ja rhythm and bluesista jazziin, psykedeliaan ja folkrockiin. Albumin ydintuotantoon lukeutuivat 11- ja puoliminuuttinen näkemys Muddy Watersin kappaleesta Two Trains Running, jossa Kalbia kuultiin solistina ja soolokitaristina sekä Kooperin instrumentaalikappale Flute Things, jossa Kulberg oli huilistina. Pian Projectionsin valmistumisen jälkeen yhtyeen rivit alkoivat kuitenkin rakoilla. Kooper jätti The Blues Projectin keväällä 1967 ja yhtye työsti kolmannen albuminsa Live at Town Hall ilman häntä. Tosi asiassa albumin kappaleista ainoastaan yksi oli nauhoitettu Town Hallissa muiden ollessa livenauhoituksia muilta keikkapaikoilta tai studio outtakeseja. Viimeksi mainittuun kategoriaan kuulunut ja Kooperin käsialaa ollut No Time Like The Right Time oli yhtyeen ainoa listamenestystä saavuttanut single. Kesäkuussa 1967 The Blues Project ehti esiintyä Montereyn popfestivaaleilla. Tuolloin puolet yhtyeen originaalista kokoonpanosta oli kuitenkin jo poistunut. Myös Katz ja Kalb jättivät The Blues Projectin pian tämän jälkeen. Vuonna 1968 ilmestyneellä albumilla Planned Obsolescence enää Blumenfeld ja Kulberg edustivat yhtyeen originaalia kokoonpanoa, mutta mainittu pitkäsoitto julkaistiin silti The Blues Projectin nimellä. Myöhemmin ilmestyneet mainitun kokoonpanon levytykset julkaistiin uudella nimellä Seatrain. Vuonna 1968 Kooper ja Katz toteuttivat ensiksi mainitun idean puhallinsektiolla vahvistetusta rockyhtyeestä. Tuloksena oli Blood, Sweat and Tears, jonka ensimmäisellä albumilla Child is a Father to the Man Kooper oli johtavassa roolissa, mutta hän ei ottanut lainkaan osaa yhtyeen myöhäisempiin levytyksiin. Kooper vaikutti tuolloin tuottajana Columbia Recordsilla ja levytti Michael Bloomfieldin, Stephen Stillsin ja Harvey Brooksin kanssa menestyneen jamilevyn Super Session. Kooper työsti myös useita sooloalbumeita, joista yhdellä oli mukana Shuggie Otis. Katz sitä vastoin jatkoi Blood, Sweat and Tearsin jäsenenä 70-luvulle. The Blues Project teki 70-luvun alussa paluun muuttuneella kokoonpanolla ja julkaisi vuosien 1971 ja 1973 välillä albumit Lazarus, Blues Project ja The Original Blues Project Reunion in Cenral Park. Kooper osallistui albumeista viimeksi mainitun työstämiseen toisin kuin Flanders. Mainitut albumit jäivät suhteellisen vähälle huomiolle ja sittemmin The Blues Project on soittanut valikoidusti reunion-konsertteja esimerkiksi hyväntekeväisyyskonsertissa Valley Stream Central High Schoolissa New Yorkissa. Vuonna 1969 The Blues Projectin basisti/huilisti Andy Kulberg ja rumpali Roy Blumenfeld muodostivat yhtyeen Seatrain Jim Robertsin, yhtyeessä Mystery Trend soittaneen kitaristin John Gregoryn, Jim Kweskin Jug Bandissa soittaneen viulisti Richard Greenen ja saksofonisti Don Kretmarin kanssa. Esikoisalbuminsa Planned Obsolescence yhtye joutui sopimuksellisista syistä julkaisemaan vielä The Blues Projectin nimissä. Vuonna 1969 A&M julkaisi Seatrainin nimikkoalbumin, mutta yhtyeen lineupissa tapahtui ratkaisevia muutoksia muutamaa kuukautta myöhemmin. Vuonna 1970 yhtye julkaisi toisen Seatrain-nimisen albumin, vuonna 1971 Capitol julkaisi yhtyeeltä albumin The Marblehead Messenger ja Warner Bros vuonna 1973 pitkäsoiton Watch. Vuosien 2001 ja 2007 välillä Roy Blumenfeld vaikutti rumpalina Country Joe and The Fishistä tutuksi tulleen Barry Meltonin Barry Melton Bandissa.