Tiistain tukeva:Erään amerikkalaisen rockin merkkipaalun kosketinsoittaja ja paljon muuta

12. helmikuuta 1939 syntynyt ja 20. toukokuuta 2013 edesmennyt Raymond Daniel Manczarek Junior, joka tunnetaan paremmin nimellä Ray Manzarek, oli amerikkalainen laulaja, muusikko, tuottaja, elokuvaohjaaja ja kirjailija. Ennen muuta hän oli silti The Doorsin perustajajäsen ja kosketinsoittaja vuodesta 1965 vuoteen 1973. Kosketinsoittajana Manzarek vastasi myös basistin roolista. Hän oli mukana perustamassa vuosina 1977–1978 toiminutta Nite Citya ja Manzarek-Kriegeria, jossa hän vaikutti vuodesta 2001 aina kuolemaansa saakka. Manzarek oli syntynyt Illinoisissa, Chicagon eteläosissa. Nuorena hän otti pianotunteja esimerkiksi Bruno Michelottilta. Alun perin hän halusi pelata koripalloa, mutta valinta musiikin eduksi tapahtui 16-vuotiaana. Manzarek valmistui DePaulin yliopistosta taloustiede pääaineenaan ja soitti ahkerasti jo kouluaikanaan. Armeijasta päästyään Manzarek opiskeli elokuvataidetta Los Angelesin yliopistossa vuosina 1962-1965. Siellä hän tapasi sekä tulevan yhtyetoverinsa, eli Jim Morrisonin, että tulevan vaimonsa Dorothy Fujikawan. Noihin aikoihin Manzarek vaikutti yhtyeessä Rick & The Ravens veljiensä Rickin ja Jimin kanssa. 40 päivää opiskelujensa päättymisen jälkeen Manzarek ja Morrison tapasivat sattumalta Venice Beachilla Kaliforniassa. Morrison mainitsi kirjoittaneensa joitakin kappaleita ja Manzarek oli kiinnostunut kuulemaan niitä. Morrison esitti raakaversiot Moonlight Drivesta, My Eyes Have Seen Yousta ja Summer’s Almost Gonesta. Manzarek vakuuttui ja idea The Doorsista syntyi saman tien. Kitaristi Robbie Kriegerin ja rumpali John Densmoren Manzarek tapasi transendentaalisen mietiskelyn luennolla. Tammikuussa 1966 The Doorsista tuli housebandi Sunset Stripin London Fogissa. Vaikka yleisöä oli vähän, yhtyeelle tarjoutui tilaisuus intensiiviseen treenaamiseen. Kun kiinnitys London Fogissa päättyi, yhtye pääsi välittömästi Whiskey A Go Go:n housebandiksi. Ensimmäisen levytyssopimuksensa The Doors solmi Columbia Recordsin kanssa. Muutamaan kuukauteen ei tapahtunut käytännössä mitään ja yhtye oivalsi olevansa levy-yhtiön pudokkaiden joukossa.

The Doors vapautti itsensä sopimuksestaan ja kun yhtye oli keikkaillut muutaman kuukauden ajan, Jac Holzman löysi The Doorsin uudelleen ja uusi sopimus syntyi Elektra Recordsin kanssa. Livekeikoilla The Doorsilla ei ollut basistia, joten Manzarek soitti basso-osuudet Fender Rhodesin pianobassolla. Manzarek toimi solistina muutamilla Doorsin levytyksillä. Sellaisiin lukeutuivat Absolutely Livella julkaistu Close to You sekä Love Her Madly – singlen b-puolella julkaistu You Got Meat (Don’t Go No Further). Manzarek vokalisoi myös Jim Morrisonin kuoleman jälkeen julkaistuilla The Doorsin pitkäsoitoilla Other Voices ja Full Circle. Hän vastasi yhdestä kitaraosuudesta LA Woman – albumilla julkaistussa kappaleessa Been Down So Long. The Doorsin jälkeen Manzarek äänitti Philip Glassin kanssa rockadaptaation Carl Orffsin Carmina Buranasta. Lisäksi hän soitti Iggy Popin kanssa, yhdellä raidalla Echo & The Bunnymenin vuonna 1987 ilmestyneellä albumilla, taustoitti sanfranciscolaisen runoilijan Michael McLuren runonlausuntaa ja työsti improvisationaalisen sävellyksen runoilija Michael C. Fordin kanssa. Lisäksi Manzarek työskenteli intensiivisesti Hearts of Firen käsikirjoittajan ja SRC-yhtyeen johtohahmon Scott Richardsonin kanssa. Tuloksena oli sarja bluesia ja puhetta yhdistäneitä levytyksiä otsikolla Tornado Souvenirs. Manzarek tuotti neljä punkyhtye X:n albumia, ja häntä kuultiin ajoittain myös kosketinsoittajana.  Manzarekin elämäkerta Light My Fire:My Life with The Doors julkaistiin vuonna 1998. Vuonna 2001 ilmestynyt Poet in Exile oli novelli, joka käsitteli urbaanilegendaa, jonka mukaan Jim Morrison saattoi lavastaa kuolemansa. Vuonna 2006 julkaistiin Manzarekin toinen novelli Snake Moon, joka on sisällissotaan liittyvä kummitusjuttu. Vuonna 2000 valmistui brittiläisen laulajan, runoilijan, näyttelijän ja uraauurtavan punkrockarin Darryl Readin kanssa työstetty albumi Freshly Dug. Jo vuonna 1994 kaksikko oli työstänyt pitkäsoiton The Beat Existentialist ja sen viimeinen yhteinen albumi oli vuonna 2007 julkaistu Bleeding Paradise. 

Vuonna 2000 Manzarek oli mukana kirjoittamassa ja myös ohjasi Jim Morrisonin ideaan perustuneen elokuvan Love Her Madly. Elokuva esitettiin vuonna 2004 Santa Cruzin elokuvafestivaalien päätösiltana, mutta muilta osin se sai osakseen vähäisesti jakelua ja arvosteluita. Vuonna 2006 Manzarek teki yhteistyötä säveltäjän ja trumpetistin Balin kanssa. Syntynyt albumi Atonal Head yhdisti jazzia, rockia sekä etnistä ja klassista musiikkia tietokoneella luotuihin pohjiin. Neljäs elokuuta 2007 Manzarek toimi isäntänä ohjelmassa BBC Radio 2. Siinä juhlistettiin Light My Firen levytyksen 40-vuotista uraa ja käsiteltiin The Doorsin musiikillisia ja henkisiä vaikutteita. Asuttuaan useita vuosia Hollywoodissa Manzarek muutti Napa Countyyn, Kaliforniaan. Viimeisinä vuosinaan hän myös soitti aktiivisesti paikallisten yhtyeiden kanssa. Vuonna 2009 Manzarek teki yhteistyötä Weird Al Yankovicin kanssa singlellä Craigslist, joka on tulkittavissa pastissiksi The Doorsille. Manzarekin kuolinpäivänä Al Yankovic julkaisi videon kyseisestä studiosessiosta ja mainitsi sen olevan elämänsä kohokohtia. Toukokuussa 2010 Manzarek levytti slidekitaristi Roy Rodgersin kanssa studio D:ssä Sausalitossa, Kaliforniassa. Kaksikon albumi Translucent Blues julkaistiin kesällä 2011 ja The Roots Music Report listasi sen kolmanneksi kyseisen vuoden sadan parhaan rootsalbumin listallaan. Helmikuussa 2012 Manzarek levytti kappaleen Breakn’ and a Sweat amerikkalaisen elektronisen musiikin tuottajan Skrillexin ja vanhojen yhtyetovereidensa Kriegerin ja Densmoren kanssa. Alkuvuodesta 2013 Manzarek sairastui harvinaiseen sappitien syöpään ja hän menehtyi Saksassa, rosenheimilaisessa sairaalassa 74 vuoden ikäisenä. Rock oli menettänyt yhden keskeisimmistä tekijöistään.