Uriah Heep:Sweet Freedom
Syyskuussa 1973 ilmestynyt Sweet Freedom oli brittiläisen hardrockin
kuninkuussarjaan kuuluvan Uriah Heepin legendaarisimman kokoonpanon (David Byron: laulu, Ken Hensley: koskettimet/laulu, Mick Box: kitara, Lee Kerslake: rummut ja Gary Thain:
basso) kolmas pitkäsoitto. Kokonaisuutena se ei kenties aivan yllä kahden
edeltäjänsä, eli erinomaisten albumien Demons and Wizardsin ja The Magician’s
Birthdayn tasolle, mutta myös kyseisellä, tavanomaisesta poiketen Ranskassa
äänitetyllä albumilla on tarjottavanaan todellisia kultajyviä.
Pitkäsoiton avauskappale, Gary Thainin ja Mick Boxin käsialaa oleva
Dreamer edustaa Heepiä jyräävimmillään ja kitaravetoisesti. Sitä seuraa eräs albumin todellisista huippuhetkistä, upean melodian, David Byronin sielukkaan laulusuorituksen ja
Mick Boxin revittelevän kitaroinnin kruunaama singlehitti Stealin’. One Day on
aavistuksen yksioikoisempi revitys, mutta pitkäsoiton ylevä nimiraita Sweet
Freedom edustaa albumin kappalemateriaalin terävintä kärkeä. Kauaksi siitä
eivät jää kakkospuolen avaava, tyylikkään melodinen If I Had the Time sekä akustisia sävyjä
tarjoava, suorastaan harvinaislaatuisen nyanssikas Circus. Ken Hensleyn säveltämä If I Had the Time on kosketinsoitinvetoinen ja sisältää kolme vokaaliosuutta, joista jokainen on edeltäjäänsä vahvempi.
Circus on Mick Boxin ja Gary Thainin käsialaa ja sen tekstit
oli kirjoitettu aikaisemmin Los Angelesissa. Box ja Thain
viimeistelivät sävellyksen studiossa täydessä pimeydessä. Lopussaan
aakkosia toistavan Seven Starsin melodia on kalloon iskostuvaa laatua.
Sweet Freedomin pitkä päätösraita Pilgrim sitä vastoin on laadukkuudestaan huolimatta kokonaistoteutuksessaan kenties hieman turhan mahtipontinen, mutta edustaa samalla albumin raskainta antia.
Reilusti puolet Sweet Freedomin sisällöstä edustaa silkkaa
timanttia ja myös Heepin diskografiassa sitä seuraava pitkäsoitto, vuonna 1974 ilmestynyt Wonderwold
lukeutuu vielä vaivattomasti yhtyeen parhaisiin töihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti