Tiistain tukeva:Merkittävän brittisolistin menestyksekkäin sooloalbumi

Peter Gabriel:So

19. toukokuuta 1986 Charisma Recordsin julkaisemana ilmestynyt So on brittiläisen rockmuusikon Peter Gabielin viides sooloalbumi. Tuottaja Daniel Lanoisin työskenneltyä vuonna 1984 ilmestyneen elokuvan Birdy soundtrackillä häntä pyydettiin osallistumaan Peter Gabrielin seuraavaan sooloprojektiin. So-albumin nauhoitusten ydinryhmän muodostivat Gabiel, Lanois ja kitaristi David Rhodes, tosin albumin työstämiseen osallistui myös useampia perkussionisteja. Pitkäsoiton kappaleita voi pitää pelkistetympinä, kuin Gabrielin varhaisempia soolotöitä. Gabriel yhdisti kyseisellä albumilla soulia, poppia ja taiderockia elementteihin traditionaalisesta, erityisesti afrikkalaisesta ja brasilialaisesta maailmanmusiikista. Pelkistetyn otsikkonsa vuoksi levy-yhtiöllä oli paineita markkinoida So-albumia toden teolla. Albumin tiimoilta Gabriel keikkaili This Way Up- kiertueella vuosien 1986 ja 1987 aikana. Mainitulla kiertueella Gabriel esiintyi myös hyväntekeväisyys- ja ihmisoikeuskonserteissa. So-albumia on yleisesti pidetty Gabrielin laadukkaimpana ja helpoimmin lähestyttävänä albumina. Se on myös artistin myydyin ja kyseisen pitkäsoiton myötä Gabriel siirtyi kulttiartistista valtavirran tähdeksi. So-pitkäsoitosta muodostuikin Gabrielin myydyin sooloalbumi. Yhdysvalloissa se on myynyt viisinkertaisesti ja Britanniassa kolminkertaisesti platinaa. Albumin ensimmäinen singlejulkaisu oli innovatiivisella animaatiomusiikkivideolla höystetty ja Billboardin listakärkeen noussut Sledgehammer, joka voitti MTV Video Music Awardsissa useita palkintoja. Pitkäsoitolta poimittuja muita singlejä olivat Kate Bushin kanssa duetoitu kaunis balladi Don't Give Up, In Your Eyes sekä Red Rain. So saavutti kriitikoilta suurimmaksi osaksi myönteisiä arvioita. Albumin laulunkirjoitusta, melodioita ja eri tyylilajien sekoittamista kehuttiin. So oli vuonna 1987 ehdolla vuoden albumin Grammyn saajaksi, mutta hävisi Paul Simonin Gracelandille. Joissakin tuoreemmissa arvioissa on kritisoitu albumin 80-lukuisia soundeja. So menestyi hyvin 80-luvun parhaiden albumien listoilla. Rolling Stonen 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla So saavutti sijan 187. So remasteroitiin vuonna 2002. Vuonna 2011 Gabriel levytti albumin osittain uudelleen orkestraatioprojektiinsa New Blood ja So julkaistiin boxina seuraavana vuonna. Harjoitukset So-albumia varten alkoivat toukokuussa 1985. Albumin avauskappaleessa Red Rain The Police-yhtyeen Stewart Copeland soitti cymbaaleja ja hi-hattia. Kakkosraita Sledgehammer nauhoitettiin albumin kappaleista viimeisenä. Musiikillisesti siihen oli vaikuttanut Otis Redding ja kappaleen levytystä varten Gabriel etsi käsiinsä Reddingin kanssa 60-luvulla kiertäneen Wayne Jacksonin, joka nauhoitti kappaleen puhallinosuudet. So-albumin poliittisesti ilmeisin kannanotto on tekstissään työttömyydestä kertova kappale Don't Give Up. Kappale on kirjoitettu keskustelun muotoon ja sen naissolistiksi Gabriel kaavaili aluksi Dolly Partonia. Tämän kieltäydyttyä valinta kohdistui Kate Bushiin. Albumin ykköspuoli kulminoituu sen päätöskappaleeseen, Gabrielin ja Rhodesin yhteistyötä olevaan raitaan That Voice Again, joka tekstissään  käsittelee omatuntoa. In Your Eyesia on kuvattu Gabrielin suurimmaksi rakkauslauluksi. Tanssikappale Big Time hyödyntää funkelementtejä ja satirisoi tekstissään 1980-luvun juppikulttuuria. We Do What We're Told (Milgram's 37) kuvastaa, mitä kuuliaiset kansalaiset näyttävät diktaattoreille sodan aikana. Son cd- ja kasettiversiot sisältävät vielä kappaleen This is the Picture (Excellent Birds), jonka Gabriel päätti sisällyttää albumille vain kaksi päivää ennen sen esitystä. This is the Picture oli sävelletty Laurie Andersonin kanssa ja kappale on mukana kyseisen artistin vuonna 1984 ilmestyneellä albumilla Mister Heartbreak. Kappale yhdistyy This is the Picture-nimiseen raitaan, jossa Nile Rodgersia kuullaan rytmikitaristina. So nousi listakärkeen seitsemässä maassa. Yhdysvalloissa se oli parhaimmillaan kakkosena, mutta pysytteli Billboardin listalla 93 viikon ajan. Sledgehammer oli julkaistu singlenä kuukautta albumia aikaisemmin ja se nousi Gabrielin singleistä ainoana Yhdysvalloissa listakärkeen. Samalla se syrjäytti Gabielin entisen yhtyeen Genesiksen Invisible Touchin, joka taas oli yhtyeen ainoa listaykkönen Yhdysvalloissa. Don't Give Up saavutti Britanniassa yhdeksännen sijan ja Big Time oli siellä sijalla 13. ja Yhdysvalloissa kahdeksantena. Bono otti yhteyttä Gabrieliin ja pyysi tätä esiintymään Live Aid-henkisessä konserttisarjassa A Conspiracy of Hope, jonka tarkoituksena oli levittää tietoisuutta ihmisoikeusasioista Amnesty Internationalin 25-vuotisjuhlan kynnyksellä. Gabriel suostui ja kesäkuussa 1986 hän esiintyi Stingin, The Policen, Lou Reedin ja Joan Baezin kanssa heittäen setin, joka alkoi Red Rainilla ja sisälsi muun muassa Sledgehammerin. Kyseistä esiintymistä Gabriel on kuvannut parhaaksi kiertueeksi, johon hän on osallistunut. Samassa kuussa Gabriel esiintyi muun muassa Elvis Costellon kanssa Artists Against Apartheid- konsertissa Lontoon Clapham Commonissa. So:ta promonnut, kaiken kaikkiaan 93 konsertista koostunut This Way Up-kiertue alkoi New Yorkin Rochesterista seitemäs marraskuuta 1986.