Tiistain tukeva:Eräs kaikkien aikojen suosituimmista miesartisteista

24. tammikuuta 1941 syntynyt Neil Leslie Diamond on yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä, muusikko ja näyttelijä. Hänen kappaleistaan 38 on noussut kymmenen suosituimman joukkoon Billboardin Adult Contemporary -listalla ja maailmanlaajuisesti hänen levyjään on myyty yli sata miljoonaa kappaletta. Näin ollen Diamond on maailmanlaajuisesti eräs kaikkien aikojen eniten levyjä myyneistä artisteista. Billboardin ja AC-listan sijoitukset yhteen laskien hän on saavuttanut kymmenen listakärkeen noussutta singleä:Cracklin' Rose, Song Sung Blue, Longfellow Serenade, I've Been This Way Before, If You Know What I Mean, Desiree, You Don't Bring Me Flowers, America, Yesterday's Songs ja Heartlight. Vuonna 1984 Diamond pääsi laulunkirjoittajien Hall of Fameen ja vuonna 2011 Rock and Roll Hall of Fameen. Vuonna 2017 Diamond vastaanotti Grammyn elämäntyöstään. New Yorkin yliopistoa käynyt Diamond alkoi kirjoittaa ja laulaa omia kappaleitaan demotarkoituksessa. Laulunkirjoittaminen sai yhä tärkeämmän jalansijan hänen elämässään. Ensiksi hän levytti Everly-Brothers -tyyppisen duon Neil and Jack jäsenenä. Sen toinen osapuoli oli Diamondin koulutoveri Jack Packer.  Vuonna 1962 ilmestyneet singlet You Are My Love at Last/What Will I Do ja I'm Afraid/Till You Tried Love eivät menestyneet, mutta Billboard ja Cashbox antoivat niille erinomaiset arviot. Columbia Records kiinnitti Diamondin sooloartistikseen myöhemmin vuoden 1962 aikana. Single All Night/Clown Town saavutti jälleen myönteiset arvostelut, mutta jäi vaille menestystä. Columbia pudotti Diamondin ja seuraavan seitsemän vuoden ajan hän vaikutti biisintekijänä. Noina vuosina Diamond pystyi myymään keskimäärin yhden kappaleen viikossa. Hän kehittyi biisintekijänä Cherry Cherryn ja Solitary Manin kaltaisten kappaleiden ansiosta. Niistä jälkimmäinen oli ensimmäinen listoille noussut Diamondin soololevytys. Varhaisuransa Diamond vietti Brill Buildingin biisinkirjoittajana. Ensimmäisen menestyksensä hän saavutti marraskuussa 1965, jolloin Jay & The Americans nousi top 20:een Diamondin kirjoittamalla kappaleella Sunday and Me. Suurempaa menestystä saavuttivat Diamondin The Monkeesille kirjoittamat I'm a Believer, Little Bit Me Little Bit You, Look Out (Here Comes Tomorrow) ja Love to Love. Diamond kirjoitti ja levytti kappaleita myös itse, mutta niiden coverversiot ilmestyivät ennen hänen omia levytyksiään. I'm a Believer myi Monkeesin versiona kultalevyksi kahdessa päivässä ja pysytteli listaykkösenä seitsemän viikon ajan. Se valittiin myös vuoden 1966 popkappaleeksi. Diamondin kappaleista levyttivät covereita lisäksi Elvis Presley, Deep Purple, Lulu, Cliff Richard ja Paul Revere & Raidersin solistina aikaisemmin vaikuttanut Mark Lindsey. Vuonna 1966 Diamond solmi sopimuksen Bernt Bernsin omistaman Atlanticin alamerkin Bang Recordsin kanssa. Sen artistina hän julkaisi ensimmäisen soolohittinsä Solitary Man, jota seurasivat Cherry Cherry ja Kentucky Woman. Varhaisissa konserteissaan Diamond oli lämmittelyesiintyjänä yhtyeille Herman's Hermitsistä The Who:hun. Diamond alkoi tuntea Bang Recordsin rajoittavaksi, sillä hän halusi levyttää kunnianhimoisempaa tuotantoa, kuten omaelämäkerrallinen, vuonna 1968 ilmestynyt Brooklyn Roads. Diamondin singlekappaleeksi kaavailema Shilo jäi Kentucky Womanin sijasta albumiraidaksi hänen vuonna 1968 imestyneelle pitkäsoitolleen Just For You. 18. maaliskuuta 1968 Diamond solmi uuden sopimuksen Uni Recordsin kanssa. Kyseiselle yhtiölle hän levytti ensiksi listoille päätymättömän albumin Velvet Gloves and Spit. Sitä seuranneen albumin Brother Love's Travelling Salvation Show Diamond nauhoitti Memphisissä Tommy Cogbillin ja Chips Momanin tuottamana. Kyseisen helmikuussa 1969 ilmestyneen albumin jälkeen Diamondin soundi pehmeni. Mainitun vuoden lopussa hän muutti Los Angelesiin ja saavutti menestystä singleillä Sweet Carolina ja Holly Holy (1969), Cracklin' Rosie (1970) ja Song Sung Blue (1972), joista kaksi viimeksi mainittua nousivat listaykkösiksi. Vuonna 1971 ilmestynyt single I Am...I Said nousi viiden suosituimman joukkoon Atlantin molemmin puolin. Kyseessä oli Diamondin siihen mennessä henkilökohtaisin kappale, jonka työstämiseen kului yli neljä kuukautta. Samana vuonna Diamond teki seitsemän loppuunmyytyä konserttia Los Angelesin Greek Theatressa. Hän palasi mainittuun keikkapaikkaan seuraavan vuoden elokuussa kymmenen konsertin voimin. 24. elokuuta 1972 soitettu konsertti nauhoitettiin ja julkaistiin tupla-albumina Hot August Night. Useiden kriitikoiden mielestä kyseessä on Diamondin paras albumi. Australiassa se nousi listakärkeen 29 viikon ajaksi ja pysytteli 20 suosituimman joukossa kaksi vuotta. Syksyllä 1972 Diamond teki 20 konserttia New Yorkin Winter Garden Theaterissa.

Winter Gardenin konserttien jälkeen Diamond palasi lavoille vasta vuonna 1976. Edeltäneiden neljän vuoden aikana hän työsti Richard Bachin Jonathan Livingston Seagullin Hall Bartlettin käsialaa olleen elokuvaversion soundtrackiä ja levytti myös albumit Serenade ja Beautiful Noise. Vuonna 1973 Diamondista tuli jälleen Columbia Recordsin artisti ja hänen ensimmäinen kyseiselle yhtiölle levyttämänsä albumi oli edellä mainittu soundtrack. Vaikka itse elokuva ei menestynyt, sen soundtrack nousi Billboardin listalla kakkossijalle. Siitä Diamond vastaanotti myös parhaan soundtrackin Grammy-palkinnon. Vuonna 1976 Diamondin live-esiintymiset jatkuivat aluksi Australian-kiertueella. Samana vuonna Diamond palasi Greek Theatreen ja kyseisestä konsertista julkaistiin albumi ja myöhemmin myös dvd. Se sisältää myös Diamondin duetot Helen Reddyn ja Henry Winklerin kanssa. Vuonna 1974 ilmestyneeltä Diamondin albumilta Serenade julkaistiin singleformaatissa kappaleet Longfellow Serenade ja I've Been This Way Before. Samana vuonna Diamond esitti dueton Shirley Basseyn kanssa tämän tv-speciaalissa. Vuonna 1976 ilmestyneen Diamondin albumin Beautiful Noise tuottajana oli The Band-yhtyeen Robbie Robertson. Samana vuonna Diamond osallistui The Bandin jäähyväiskonserttiin, josta työstettiin myös elokuva ja tripla-albumi The Last Waltz. Siinä hän esitti Robbertsonin kanssa kirjoittamansa kappaleen Dry Your Eyes ja osallistui myös kaikkien esiintyjien yhteisnumeroon, versioon Bob Dylanin I Shall Be Releasedista. Vuonna 1977 Diamondilta ilmestyi albumi I'm Glad You're with Me Here Tonigt. Sen singlekappale You Don't Bring Me Flowers oli Diamondin sävellys ja lyriikat yhteistyötä Alan ja Marilyn Bergmanin kanssa. Barbra Streisand coveroi kappaleen albumilleen Songbird ja Diamondin ja Streisandin kyseisestä biisistä levyttämä duetto nousi vuonna 1978 listakärkeen. Kyseessä oli Diamondin kolmas listaykkössingle. Kaksikko esitti mainitun biisin myös yllätysesiintyjänä vuoden 1980 Grammy Awardseissa. Diamondin viimeinen 70-luvun albumi oli September Morn, joka sisälsi uuden version I'm a Believeristä. Helmikuussa 1979 hänen edelliseltä albumiltaan I'm Glad You're Here with Me Tonight julkaistiin singlenä kitaristi Richard Benettin kanssa kirjoitettu nopeatempoinen Forever in Blue Jeans. You Don't Bring Me Flowersista kaavailtu elokuvaversio Streisandin kanssa ei totetunut. Sitä vastoin Diamond esiintyi vuonna 1980 valmistuneessa uusioversiossa Al Jolsonin The Jazz Singeristä Lawrence Oliverin ja Lucie Arnazin kanssa. Vaikka elokuva sai huonot arvostelut, sen soundtrackilta poimittiin kolme top teniin noussutta singleä:Love on the Rocks, Hello Again ja America, joista viimeksi mainitun teemana olivat Diamondin isovanhemmat. Niin ikään top teniin noussut single Heartlight oli saanut ideansa elokuvasta E. T- The Extra Terrestrial. Vuonna 1986 ilmestynyt, järjestyksessään Diamondin 17. albumi Headed for the Future saavutti Billboardin listalla sijan 20. Jo aikaisemmin arvokkaissa tilaisuuksissa hyödynnetystä Americasta tuli Michael Dukakisin vuoden 1988 presidenttikampajan tunnuskappale. 90-luvulla Diamond työsti kuusi studioalbumia. Niiden joukossa oli kaksi joululevyä, joista ensimmäinen nousi Billboardin listalla kahdeksanneksi. Hän levytti uusia versioita tunnetuista elokuvasävelmistä ja Brill Buildingin hittikappaleista. Vuonna 2000 Johnny Cash levytti albumin American III:Solitary Man ja voitti Grammyn coverversiollaan Solitary Manista. Kahdeksas marraskuuta 2005 Diamondilta julkaistiin rootshenkisempi albumi 12 Songs. Sen perusversio sisälsi mainitun määrän kappaleita, mutta Special Editionilta löytyi kaksi bonusraitaa, joista toisella taustavokalistina kuultiin Brian Wilsonia. Albumi debytoi Billboardin listalla neljäntenä ja saavutti myönteiset arvostelut. Vuonna 2007 Diamond pääsi Long Island Music Hall of Fameen. Seuraavana vuonna Diamondilta ilmestyi albumi Home Before Dark. 29. kesäkuuta 2008 Diamond esiintyi arviolta 108 000 diggarilleen Glastonbury Festivaalilla Somersetissa. Elokuussa hän teki neljä konserttia Madison Square Gardenissa. Ne kuvattiin ja julkaistiin vuotta myöhemmin listalla kakkossijan saavuttaneella dvd:llä Hot August Night/NYC. 13. lokakuuta 2009 ilmestyi Diamondin kolmas joululevy A Cherry Cherry Christmas. Toinen marraskuuta 2010 ilmestyneellä albumilla Dreams Diamond tulkitsi 14 kappaletta suosikkiartisteiltaan rockin saralta. Tammikuussa 2014 Diamondin vahvistettiin tehneen sopimus Universal Music Groupin Capitol Music Groupin osaston kanssa. Kesällä julkaistu kokoelma All-Time Greatest Hits saavutti Billboardin listalla sijan 15. ja uutta tuotantoa sisältänyt pitkäsoitto, Don Wasin ja Jacknife Leen tuottama Melody Road ilmestyi saman vuoden lokakuussa. Syyskuussa Diamond teki yllätysesiintymisen Brooklynin Erasmus High Schoolissa. Samalla ilmoitettiin Melody Roadin tiimoilta tehtävästä maailmankiertueesta. Sen Yhdysvaltain-osuus alkoi helmikuun lopussa 2015 ja kesti toukokuun loppuun. Kyseisellä kiertueella Diamond hyödynsi runsaasti sosiaalista mediaa. Lokakuussa 2016 ilmestynyt Acoustic Christmas sisälsi sekä originaalikappaleita että klassikoiden uusioversioita. Edeltäjänsä tavoin kyseinen albumi oli Wasin ja Leen tuottama. Maaliskuussa 2017 ilmestyi koko Diamondin uran kattava kokoelma Neil Diamond 50 -50:th Anniversary Collection. Maailmankiertue kokoelman tiimoilta alkoi Kaliforniasta kyseisen vuoden huhtikuussa. Tammikuussa 2018 Diamond ilmoitti lopettavansa esiintymiset Parkinsonin taudin vuoksi. Juhlakiertueen Australian -ja Uuden Seelannin osuudet jouduttiin perumaan.