Keskiviikon klassikko:Black Sabbathin 90-luvun alun merkkialbumi

Black Sabbath:Dehumanizer

Kesäkuussa 1992 ilmestynyt Dehumanizer on heavy metallin luojayhtyeen Black Sabbathin 16. studioalbumi. Kyseessä oli yli vuosikymmeneen ensimmäinen yhtyeen albumi, jonka työstämiseen  solisti Ronnie James Dio ja rumpali Vinny Appice osallistuivat. Sabbathin originaalibasisti Geezer Butlerille Dehumanizer on ensimmäinen albumi yhdeksään vuoteen. Kirjoitus- ja demotussessioihin Birminghamin Rich Bich-studioilla osalistui rumpali Cozy Powell ja mainituista nauhoituksista on olemassa bootlegeja. Kyseisellä albumilla soittanut, Appicesta, Butlerista, Diosta ja kitaristi Tony Iommista muodostunut Sabbathin kokoonpano palasi vuonna 2006 kokoelmalevyllä Black Sabbath:The Dio Years ja vuonna 2009 julkaistulla studioalbumilla The Devil You Know, joka julkaistiin Heaven & Hellin nimellä. Helmikuussa 2011 Dehumanizerista ilmestyi bonusmateriaalia sisältänyt uusintapainos. Kyseistä pitkäsoittoa pidetään sekä musiikillisesti että teksteiltään eräänä Black Sabbathin raskaimmista albumeista. Sen tekstit käsittelevät esimerkiksi tv-evankelistoja (TV Crimes), tietokoneen kohottamista Jumalan asemaan (Computer God)  ja kuolemanjälkeisiä epäilyksiä (After All (The Dead)) Sabbathin tuonaikaisen rumpalin Cozy Powellin olisi ollut tarkoitus soittaa albumilla, mutta hän toipui ratsastusonnettomuudesta. Dio olisi halunnut ottaa hänen tilalleen omassa yhtyeessään kyseisellä hetkellä soittaneen Simon Wrightin. Iommi ja Butler päätyivät kuitenkin Vinny Appiceen, joka oli soittanut Sabbathissa suurimman osan siitä ajasta, jonka Dio vaikutti yhtyeen solistina vuosina 1980-82. Albumin nauhoitusten aikaan Tony Martin vieraili kokeilemassa kappaleiden lauluosuuksia parin päivän ajan, mutta työt jatkuivat Dion vokalisoimina. Powellin kanssa tehdyissä demoäänityksissä syntyi kaksi julkaisematonta kappaletta. The Night Life-kappaleen riffiä hyödynnettiin myöhemmin Cross Purposes -albumilla raidalla Psychofobia. Bad Blood muistuttaa Dehumanizerin kappaletta I. Kyseiset kappaleet ovat muiden demoäänitysten ja viimeistelemättömien kappaleiden tavoin löydettävissä bootlegilta The Complete Dehumanizer Sessions. Computer God oli Geezer Butler Bandin käyttämättömän kappaleen nimi, mutta ainoastaan sen otsikkoa hyödynnettiin Dehumanizerilla. Myös Master of Insanity oli Geezer Butler Bandin hyödyntämättä jäänyt kappale ja mainitussa tapauksessa Sabbath-versio on tulkittavissa uudeksi äänitykseksi originaalista. Vaikka Dehumanizerilla soitti sama Sabbathin kokoonpano kuin vuonna 1981 ilmestyneellä pitkäsoitolla Mob Rules, erosivat kyseiset albumit toisistaan musiikillisesti voimakkaasti. Suuri osa Dehumanizerista ennakoi tyyliä, jota Dio kehitteli eteenpäin Dio-yhtyeensä kanssa seuraavilla albumeillaan Strange Highways ja Angry Machines. Kaupallisesta aspektista tarkasteltuna Dehumanizer menestyi suhteellisen hyvin, sillä Britannian albumilistalla se nousi top 40:ään ja saavutti myös Billboardilla sijan 44. Kyseinen Sabbathin kokoonpano lopetti toimintansa, kun Dion sopimus yhtyeen kanssa päättyi useita päiviä ennen Costa Mesassa marraskuussa 1992 soitettuja reunion-keikkoja. Iommin mukaan Dio lähti, sillä häntä oli pyydetty esiintymään Ozzy Osbournen viimeisten Costa Mesassa soittamien konserttien lämmittelijänä. Costa Mesassa soitetuilla kahdella Sabbathin keikalla solistina oli Dion täydellä suostumuksella Judas Priestin Rob Halford, jonka työetiikasta Dio vakuuttui Stars-projektissa. Jälkimmäisenä konsertti-iltana Iommi, Butler ja Sabbathin originaali rumpali Bill Ward liittyivät Ozzy Osbournen seuraksi lavalle neljän kappaleen ajaksi. Molemmat Sabbathin konserteista nauhoitettiin epävirallisesti ja ne ovat levinneet bootlegeina. Seitsemäs helmikuuta 2011 Dehumanizerista julkaistiin bonuslevyn sisältänyt uusintapainos. Bonuslevyllä useista albumin kappaleista (Master of Insanity, Letters from Earth ja Time Machine) kuullaan vaihtoehtoiset versiot. Niistä viimeksi mainittu oli tosin mukana jo albumin jenkkipainoksen  bonuskappaleena. Lisäksi bonuslevyllä on useita 25. heinäkuuta 1992 Tampassa, Floridassa äänitettyjä kappaleita.