Lauantain pitkä:Eräs brittipunkin henkilöitymistä

31. tammikuuta 1956 syntynyt John Joseph Lydon, joka tunnetaan taiteilijanimellään Johnny Rotten, on brittiläinen solisti, lauluntekijä ja muusikko. Ensisijaisesti hän identifioituu vuosien 1975 ja 1978 välillä aktiivikauttaan viettäneen ja 90- ja 2000-luvuilla reunioneita tehneen punkrockyhtye Sex Pistolsin solistiksi. Pistolsin lopetettua toimintansa Lydon perusti post-punkyhtye Public Image Ltd:n, jonka johtohahmona hän toimi vuosina 1978-1993 ja jälleen vuodesta 2009 eteenpäin. Vuonna 1993 Lydon hankki Britannian, Irlannin ja Yhdysvaltain kansalaisuuden. Sex Pistolsin manageri Malcolm McLaren pyysi Lydonia yhtyeen solistiksi hänen kapinallisen ja muodikkaan imagonsa ansiosta. Lydon kirjoitti Pistolsin singlekappaleet Anarchy in the UK, God Save the Queen ja Holidays in the Sun. Pistols saavutti maailmanlaajuista mediahuomiota ja Lydon nähtiin punkliikkeen eräänlaisena johtohahmona. Vaikka Pistolsin imago ja lyriikat olivat omana aikanaan ristiriitaisia, yhtyeestä on sittemmin eräs rockin historian vaikutusvaltaisimmista yhtyeistä. Lydonin Pistolsin jälkeinen yhtye Public Image Ltd oli tyylillisesti kokeeellisempi, mutta teksteiltään sovinnaisempi. Vaikka se ei saavuttanut Pistolsin veroista suosiota, yhtye julkaisi vuosien 1978 ja 1993 välillä kahdeksan albumia ja useita singlejä, kuten Public Image, Rise ja Death Disco. Vuonna 2005 New Musical Express kutsui PIL:iä kaikkien aikojen ensimmäiseksi post-rock-yhtyeeksi. Viime vuosina Lydon on isännöinyt useita tv-ohjelmia Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Belgiassa. Hän on kirjoittanut kaksi elämäkertaa; vuonna 1993 ilmestyneen Rotten:No Irish, No Blacks No Dogs ja vuonna 2014 ilmestyneen Anger is an Energy. Lydonin sooloalbumeista mainittakoon vuonna 1997 ilmestynyt Psycho's Path. Kun Lydon oli vaikuttanut brittiläisessä populaarikulttuurissa neljän vuosikymmenen, ajan musiikkilehti Q nimesi hänet kansallisaarteeksi. Vuonna 2002 Lydon nimettiin koko Britannian kattaneessa äänestyksessä sadan merkittävimmän britin joukkoon 100 Greatest Britons-nimisessä tv-ohjelmassa. Lydon syntyi työläisperheeseen ja oli vanhin neljästä veljeksestä. Hän sai potkut koulusta 15-vuotiaana, mutta kävi kyseisen tapauksen jälkeen Hackney Collegea ja Kingsway Princeton Collegea. Ensin mainitussa Lydon tapasi John Simon Richien, jolle hän antoi taiteilijanimen Sid Vicious. Vuoteen 1975 mennessä Lydon kuului nuorisojoukkoon, jolla oli tapana viettää aikaa Malcolm McLarenin ja Vivienne Westwoodin omistaman fetissivaatekaupan SEX:in liepeillä. McLaren oli aikaisemmin matkustanut pitkään yhdysvaltalaisen protopunkyhtyeen The New York Dollsin matkassa. Nyt hän promotoi kitaristi Steve Jonesin, basisti Glen Matlockin ja rumpali Paul Cookin muodostamaa yhtyettä The Sex Pistols. Lydonin imago, erityisesti hänen oranssinväriset hiuksensa ja I Hate Pink Floyd-paitansa herättivät McLarenin kiinnostuksen. Koelaulunsa hän suoritti kaupan jukeboxista soineen Alice Cooperin I'm Eighteenin tahdissa ja tuli valituksi yhtyeen solistiksi. Lydon oli lisäksi kiinnostunut dub-musiikista ja progressiivisista kokeilijoista, kuten Captain Beefheartista. Lydonin ja basisti Matlockin välille muodostui kitkaa erityisesti siksi, että jälkimmäinen piti popmusiikista Beatlesistä lähtien. Biografiassaan Matlock mainitsee McLarenin olleen keskeisin tekijä hänen erottamiselleen Pistolsista. Matlockin tilalle Lydon suositteli koulutoveriaan John Simon Richietä, alias Sid Viciousia. Tämä tuli rajallisista soittokyvyistään huolimatta valituksi imagonsa takia. Viciousin kaoottinen suhde tyttöystävänsä Nancy Spungenin kanssa ja hänen paheneva heroiiiniaddiktionsa aiheuttivat kismaa yhtyeen muiden jäsenten, erityisesti Lydonin kanssa. Pistols heitti siltä erää viimeisen keikkansa San Franciscon Winterlandissa tammikuussa 1978. Hieman myöhemmin Cook, Jones ja McLaren menivät Brasiliaan levyttämään entisen junaryöstäjän Ronald Biggsin kanssa. Sex Pistolsin hajoaminen dokumentoitiin Julian Templen satiirisessa elokuvassa The Great Rock N' Roll Swindle, jossa Cookilla, Jonesilla ja Viciousilla oli osansa. Matlockia nähtiin ainoastaan aikaisemmin kuvatussa keikkamateriaalissa ja animaatiohahmona. Lydon ei osallistunut elokuvan työstämiseen lainkaan, sillä hänen mielestään Templellä oli liikaa määräysvaltaa kyseisessä projektissa. Vaikka Lydon suhtautui The Great Rock N' Roll Swindleen varsin kriittisesti, vuosia myöhemmin hän antoi Templen ohjata Sex Pistolsia käsitelleen dokumentin The Filth and the Fury. Vuonna 1993 ilmestyneen ensimmäisen elämäkertansa esipuheessa Lydon tuomitsee varhaisemmat Sex Pistolsiin liittyvät journalistiset työt ja mainitsee teoksensa olevan niin lähellä totuutta kuin se voi päästä.

Public Image Ltd:n ensimmäiseen kokoonpanoon kuuluivat Lydonin lisäksi basisti Jah Wobble ja alkuvaiheessa The Clashissa kitaroinut Keith Levene. Kyseinen kokoonpano julkaisi albumit Public Image, Metal Box sekä livelevyn Paris in the Spring. Wobblen lähettyä Lydon ja Levene julkaisivat albumin Flowers of Romance. Sitä seuranneella pitkäsoitolla This is What You Want This is What You Get rumpalina vaikutti myös Metal Boxilla ja Radio Romancella mukana ollut Martin Atkins. Kyseiseltä albumilta poimittu This Is Not A Lovesong oli yhtyeen suurin brittihitti, joka saavutti singlelistalla viidennen sijan vuonna 1983. Vuonna 1987 muodostui Public Image Ltd:n uusi kokoonpano, jossa olivat Lydonin lisäksi mukana aikaisemmin muun muassa Siouxie and the Bansheesissä kitaroinut John McGeoch, basisti Allan Dias ja rumpalit Bruce Smith ja Lu Edmunds julkaisi albumin Happy?. Kahta vuotta myöhemmin ilmestyneen albumin  9 työsti samainen kokoonpano Edmundsia lukuun ottamatta. Vuonna 1992 ilmestyneen albumin That What is Not työstämiseen osallistuivat Lydonin, Diasin ja McGeochin lisäksi rumpali Curt Bisquera ja rytmikitaristi Gregg Arreguin. Vuonna 1997 ilmestyneellä ja Virgin Recordsin julkaisemalla sooloalbumillaan Psycho's Path Lydon vastasi kaikista sävellyksistä ja instrumenteista. Vaikka Lydon kielsi pitkään Pistolsin paluun, yhtye konsertoi kokoonpanolla, johon Matlock oli palannut basistiksi, vuodesta 1996 eteenpäin ja ajoittain myös 2000-luvulla ja myöhemminkin. Syyskuussa 2009 PIL:in kerrottiin tekevän paluun kokoonpanolla, jossa olivat mukana yhtyeessä alkuvaiheessa vaikuttaneet Smith ja Edmonds. Yhtye teki pienimuotoisen Britannian-kiertueen kyseisen vuoden lopussa. Elokuussa 2010 PIL esiintyi Tel Avivissa, Israelissa. Vuonna 2017 ilmestyi rajoitettuna painoksena Lydonin lyriikkateos Mr Rotten's Songbook, joka sisälsi tekstit kaikkiin hänen uransa aikana kirjoittamiinsa kappaleisiin. Lydon selitti taiteilijanimensä Johnny Rotten taustan Daily Telegraphille vuonna 2007 antamassaan haastattelussa. Lydon sai kyseisen nimen 70-luvun puolivälissä, kun hänen hampaansa muuttuivat vihreiksi suuhygienian puutteen vuoksi.