Lokakuun alussa 1969 perustettu Juicy Lucy on brittiläinen bluesrockyhtye, joka syntyi The Misunderstood -nimisen yhtyeen lopetettua toimintansa. Juicy Lucyn perustajajäseniin lukeutuivat steelkitaristi Glenn Ross Campbell sekä Blackburnista kotoisin ollut saksofonisti Chris Mercer. Yhtyeen kokoonpanon täydensivät kitaristi Neil Hubbard, basisti Keith Ellis ja rumpali Pete Dobson. Nimeensä yhtye sai inspiraation Leslie Thomasin vuonna 1966 ilmestyneestä novellista The Virgin Soldiers. Yhtye saavutti välittömästi top 20 -hitin näkemyksellään Bo Diddleyn kappaleesta Who Do You Love. Juicy Lucyn nimeä kantanut yhtyeen esikoisalbumi jäi Britanniassa juuri ja juuri top 40:än ulkopuolelle. Sen kannessa nähtiin hedelmien peittämä kuva burlesque-tanssijatar Zelda Plumista. Yhtye koki useita miehistönvaihdoksia, sillä mukaan tulivat aikaisemmin Zoot Moneyssa vokalisoinut Paul Williams, kitaristi Micky Moody ja rumpali Rod Coombes. Kyseinen Juicy Lucyn kokoonpano levytti vuonna 1970 ilmestyneen albumin Lie Back and Enjoy It, joka saavutti brittilistalla sijan 53. Kyseisen vuoden toukokuussa yhtye esiintyi New Musical Expressin vuosittaisessa äänestysvoittajien konsertissa. Ellisin paikan basson varressa otti Jim Leverton Juicy Lucyn vuonna 1971 ilmestyneellä pitkäsoitolla Get a Wiff a This. Elokuussa 1971 Juicy Lucy esiintyi Weeley Festivaalilla, jonka pitopaikka oli lähellä Essexin Clacton-on-Seata. Juicy Lucyn perustajajäsenet Campbell ja Mercel sekä myös Coombes jättivät yhtyeen ennen sen vuonna 1972 ilmestynyttä albumia Pieces. Kyseinen pitkäsoitto työstettiin kokoonpanolla, jossa olivat Williamsin ja Moodyn lisäksi mukana kosketinsoittaja Jean Roussel ja aikaisemmin Bloodwyn Pig - yhtyeen rytmiryhmän muodostaneet basisti Andy Pyle ja rumpali Ron Berg. Pian albumin levyttämisen jälkeen Juicy Lucy lopetti siltä erää toimintansa.
Vuosien 1973 ja 1976 välillä Micky Moody soitti yhtyeessä Snafu. Vuonna 1978 hänestä tuli Whitesnaken jäsen. Kyseisessä brittihardrockin klassikkoyhtyeessä Moody soitti vuonna 1982 ilmestyneeseen albumiin Saints and Sinners asti. Vuonna 1996 Paul Williams ja Micky Moody julkaisivat Juicy Luicyn nimellä albumin The Blue Thunder. Kyseisellä pitkäsoitolla vierailivat Mick Taylor ja Andy Summers. Vuonna 2002 Moodylta ja Williamsilta ilmestyi albumi Smokestacks, Broomdusters and Hoochie Coochie Men. Vuonna 1995 Ray Owen otti käyttöön Juicy Lucy -nimen ja julkaisi albumin There She Comes Again, jonka levyttämiseen osallistuivat kitaristi Mike Jarvis, basisti Andy Doughty ja rumpali Spencer Blackledge. Kyseinen versio yhtyeestä hajosi vuonna 1997, mutta Owen lyöttäytyi yhteen kitaristi Steve Fishin kanssa. Laillisista syistä Juicy Lucy -nimen käyttöä ei sallittu, joten yhtyeen nimeksi valikoitui Ray Owen's Moon. Moon oli ollut myös Owenin vuonna 1971 ilmestyneen sooloalbumin nimenä. Vuonna 2004 yhtyeeseen liittyivät basisti Colin Fudge ja rumpali Paul Fletcher. Vuonna 2006 mainittu Juicy Lucy-kokoonpano levytti albumin Do That and You'll Lose It ja keikkaili Britanniassa Nazarethin kanssa. Seuraavana vuonna yhtye soitti Cambridgen rockfestivaalilla. Vuonna 2009 muotoutui Juicy Lucyn uusi kokoonpano, sillä Owen ei terveydellisistä syistä pystynyt keikkailemaan säännöllisesti. Yhtyeen solisti/kitaristiksi siirtyi Steve Fish Fletcherin jatkaessa rumpalina ja basistiksi vaihtui James Morris. Kyseinen yhtyeen inkarnaatio jatkoi keikkailuaan ympäri Britanniaa. Syyskuussa 2012 Britannista käsin operoineen yhtyeen basistiksi vaihtui Frank Cokayne. Jo seuraavan vuoden maaliskuussa hänen paikkansa otti Michael Phillips. Kyseisen triokokoonpanon keikkaohjelmistossa ovat edelleen Who Do You Love ja Missisippi Woman Juicy Lucyn esikoisalbumilta. Owen esiintyy silloin tällöin Ranskassa nimellä Ray Owen's Juicy Lucy kokoonpanolla, johon hänen lisäkseen kuuluvat Mike Jarvis ja Spencer Blackledge yhtyeen 90-luvulla vaikuttaneesta versiosta. Owen heittää myös akustisia soolokeikkoja ympäri Britanniaa ja esiintyy säännöllisesti esimerkiksi Lewes Con Clubilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti