Fanny oli 70-luvun alkupuolella aktiivikauttaan viettänyt naismuusikoista koostunut yhtye. Goldie & The Gingerbreadsin ja The Pleasure Seekersin jälkeen se solmi järjestyksessään kolmantena naisyhtyeenä levytyssopimuksen suuren levy-yhtiön kanssa. Esikoispitkäsoittonsa julkaisijana Fanny oli ensimmäinen suuren levy-yhtiön kautta albumin julkaissut naisyhtye. Se sai plakkariinsa kaksi Billboardilla 40 suosituimman joukkoon noussutta singleä ja julkaisi uransa aikana viisi albumia. Sisarukset June (s. 14. huhtikuuta 1948) ja Jean (s. 25. toukokuuta 1949) Millington muuttivat vuonna 1961 perheineen Filippiineiltä Sacramentoon ja muodostivat koulussa yhtyeen, jossa June oli kitaristina, Jean basistina, Addie Lee kitaristina ja Brie Brandt rumpalina. Viimeksi mainitun paikan otti 4. syyskuuta 1949 Mason Cityssä, Iowassa syntynyt Alice de Buhr. The Sveltsin hajottua de Buhr ja Lee kasasivat toisen naissoittajista koostuneen yhtyeen Wild Honeyn. Millingtonin sisarukset liittyivät myöhemmin samaiseen yhtyeeseen, jonka ohjelmisto koostui Motown -covereista. Yhtyeen tukikohdaksi vaihtui Los Angeles. Menestyksen ja arvostuksen puutteeseen kyllästynyt yhtye lopetti toimintansa soitettuaan viimeisen keikkansa Troubadour Clubilla vuonna 1969. Richard Perry oli etsinyt naisyhtyettä ja kyseisen keikan tiimoilta Wild Honey tapasi hänen sihteerinsä. Perry kehotti Warner Bros. Recordsia kiinnittämään edelleen nimeä Wild Honey käyttäneen yhtyeen Reprise Recordsille. Ennen esikoisalbuminsa levyttämistä yhtyeen kokoonpanon täydensi Washington DC:ssä 21. huhtikuuta 1951 syntynyt kosketinsoittaja Nickey Barcley ja sen nimeksi vaihtui Fanny. Yhtyeen lopullisen kokoonpanon muodostivat siis Millingtonin sisarukset, de Buhr, Barclay sekä aikaisemmin The Sveltsissä rummuttanut ja Fannyn Perryn kehotuksesta pian jättänyt Brie Brandt solistina ja perkussionistina. Leadvokaaliosuudet jakaantuivat Millingtonin sisarusten ja Barcleyn kesken ja myös de Buhr lauloi soolona myöhemmillä levytyksillä. Perry oli tuottajana Fannyn kolmella ensimmäisellä albumilla; Fanny (1970), Charity Ball (1971) ja Fanny Hill (1972). Pian esikoisalbumin levyttämisen jälkeen Barclay jätti yhtyeen väliaikaisesti ja oli mukana Joe Cockerin Mad Dogs & Englishmen -kiertuekokoonpanossa. Yhtyeen kakkosalbumin Charity Ball nimikappale oli singleformaatissa top 40-menestys. Fannyn soittajat olivat myös sessiomuusikkoina esimerkiksi Barbra Streisandin vuonna 1971 ilmestyneellä albumilla Barbra Joan Streisand. Fannyn neljäs albumi, vuonna 1973 ilmestynyt Mother's Pride oli Todd Rundgrenin tuottama. Leslie Ann Jonesin miksaamana Fanny konsertoi ympäri maailmaa ja soitti esimerkiksi Humble Pien, Sladen ja Jethro Tullin lämmittelijänä. Erityisesti Britanniassa yhtyeestä muodostui suosittu.
June Millington ja Alice de Buhr jättivät yhtyeen Mother's Priden ilmestymisen jälkeen. Kitaristiksi vaihtui Suzin sisko Patti Quatro ja Brie Brandt palasi rumpaliksi. Kyseinen kokoonpano solmi sopimuksen Casablanca Recordsin kanssa ja levytti yhtyeen viimeisen albumin Rock N' Roll Survivors. Säveltäjä James Newton Howardin kanssa naimisiin mennyt Brandt jätti yhtyeen kyseisen pitkäsoiton levytyksen jälkeen ja Cam Davis otti hänen paikkansa. Pian Fanny tuli kuitenkin tiensä päähän siitäkin huolimatta, että sen viimeiseltä albumilta poimittu single Butter Boy muodostui yhtyeen suurimmaksi hitiksi; se saavutti Billboardin listalla sijan 29. huhtikuussa 1975. Yhtyeen hajoamisen jälkeen Millingtonin sisarukset kasasivat lyhytaikaisen kiertuekokoonpanon, jonka ohjelmistossa ei kuitenkaan ollut Fannyn vanhaa tuotantoa. Siitä kehittyi uusi naisyhtye The L. A. All-Stars, joka herätti kiinnostusta levy-yhtiöissä, mutta sillä ehdolla, että sen olisi pitänyt soittaa kiertueella Fannyn vanhoja kappaleita. June Millington vastusti kyseistä käytäntöä. Hän julkaisi 80-luvulla kolme sooloalbumia ja on toiminut myös levytuottajana. Nykyisin June työskentelee Institute for Musical Artsissa, organisaatiossa, joka kannustaa naismuusikoita. Bowien kitaristeihin lukeutuvan Earl Slickin kanssa naimisissa ollut Jean Millington on nykyisin kasvisparantaja. Millingtonin sisarukset ovat jatkaneet yhteisiä levytyksiään myös Fannyn jälkeen ja viimeksi vuonna 2011 Junen levy-yhtiön Fabulous Recordsin julkaisemalla albumilla Play Like a Girl. Nickey Barclay julkaisi vuonna 1976 sooloalbumin Diamond in a Junkyard. Muutettuaan Britanniaan Barclay perusti 80-luvulla Lontoossa ja sen ympäristössä keikkailleen Nickey Barclay Bandin. Sen jäsenistöön kuuluivat Rory Gallagherin yhtyeestä muistetut rumpali Wilgar Campbell ja kosketinsoittaja Lou Martin, Procol Harumissa kitaroinut Dave Ball sekä basisti Pete Bingham. Alice de Buhr työskenteli myöhemmin useiden levy-yhtiöiden markkinointipuolella ja ylläpitää Fannyn verkkosivua. Patti Quatro jatkoi työskentelyään sessiomuusikkona siskonsa lisäksi esimerkiksi Electric Light Orchestralle ja Keith Moonille. Hän työstää uusintajulkaisua varhaisen yhtyeensä The Pleasure Seekersin tuotannosta. Brie Brandtilla on sittemmin ollut aktiivinen musiikkiura, jonka aikana hän on levyttänyt ja keikkaillut esimerkiksi ELO:n, Carole Kingin ja Jack Wagnerin kanssa. Hän on johtanut vuonna 1986 albumin julkaissutta American Girlsiä ja 90-luvun puolivälistä eteenpäin neljä albumia työstänyttä yhtyettä Boxing Gandhis. Vuonna 2002 Rhino Records julkaisi Fannylta boxin First Time in Long Time:The Reprise Recordings, joka sisältää yhtyeen neljä pitkäsoittoa, livebiisejä, varhaisia singlekappaleita ja outtakeseja. Fannyn pienimuotoinen reunion-keikka, johon Millingtonin sisarusten lisäksi otti osaa Alice de Buhr, järjestettiin Berklee College of Musicissa 20. huhtikuuta 2007. Real Gone Records on julkaissut uudelleen Fannyn pitkäsoitot uusina miksauksina ja informatiivisten kansivihkojen kera. Vuonna 2016 Brie Howard oli mukana Millingtonin siskojen livekeikalla. Se johti uuden yhtyeen Fanny Walked the Earth perustamiseen. Kolmikko on levyttänyt täysin uudesta tuotannosta koostuvan ja yhtyeen nimeä kantavan albumin, joka ilmestyi kevään 2018 aikana. Kyseessä ovat Junen, Jeanin ja Brien ensimmäiset yhteiset levytykset lähemmäs 50 vuoteen. Vuonna 2021 valmistui Fannyyn liittyvä ja Bobbi Jo Hartin ohjaama dokumenttielokuva The Right to Rock.
20. toukokuuta 2023 Fanny konsertoi Yearba Buena Gardensissa. Real Gone Music julkaisee kesäkuussa 2024 levyformaatissa Fannyn vuosien 1971 ja 1972 Beat Club-konsertit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti