26. huhtikuuta 1938 syntynyt ja 30. huhtikuuta 2024 86 vuoden ikäisenä syöpään menehtynyt Duane Eddy oli yhdysvaltalaiskitaristi, joka työsti 50-luvun lopussa ja seuraavan vuosikymmenen alussa sarjan Lee Hazlewoodin tuottamia menestyssinglejä, joista tunnetuimpia ovat Rebel Rouser, Peter Gunn sekä Because They're Young. Jo vuoteen 1963 mennessä Eddy oli myynyt 12 miljoonaa levyä. Corningissa, New Yorkissa syntynyt Eddy aloitti kitaransoiton viisivuotiaana. 16-vuotiaana hänen instrumentikseen valikoitui Chet Atkins -mallinen Gretsch ja Eddy muodosti duon Jimmy and Duane ystävänsä Jimmy Delbridgen kanssa. Jälkimmäinen levytti myöhemmin nimellä Jimmy Dell. Esiintyessään paikallisella radioasemalla KCKY:lla kaksikko tapasi tiskijukka Lee Hazlewoodin, joka tuotti duon singlen Soda Fountain Girl, joka levytettiin ja julkaistin Phoenixillä 50-luvun puolivälissä. Delbridge ja Eddy esiintyivät eri radioasemilla ennen liittymistään Buddy Longin Western Melody Boysiin, joka esitti countrya kaupungin ja sen lähiympäristön keikkapaikoissa. Eddyn tekniikaksi muodostui soittaa leadia kitaransa bassokielillä ja tästä oli seurauksena tunnusomainen matala soundi. Marraskuussa 1957 Eddy levytti itsensä ja Hazlewoodin yhteistyötä edustavan instrumentaalikappaleen Movin' an' Groovin'. Seuraavana vuonna Eddy solmi levytyssopimuksen Hazlewoodin ja Lester Sillin kanssa levyttääkseen Phoenixin Audio Recorders -studioilla. Hazlewood ja Sill vuokrasivat kaikkien Eddyn singlejen ja albumien nauhat Philadelphiassa vaikuttaneelle Jamie Recordsille. Alkuvuodesta 1958 Movin' an' Groovin saavutti Billboardin listalla sijan 72. Kappaleen avaava riffi oli velkaa Chuck Berryn kappaleelle Brown Eyed Handsome Man, mutta tuli itsessään muutamaa vuotta myöhemmin kopioiduksi Beach Boysin kappaleeseen Surfin' U.S.A. Sitä seuranneen singlen Rebel Rouserin dubatusta saksofoniosuudesta vastasi Los Angelesista kotoisin ollut studiomuusikko Gill Bernal ja kättentaputuksista ja kiljahduksista doowop-yhtye The Rivingtons. Billboardin listalla kuudennen sijan saavuttaneesta kappaleesta muodostui Eddyn läpimurtohitti ja yli miljoonan kappaleen myynnillään artisti ansaitsi sillä ensimmäisen kultalevynsä. Eddy saavutti useita menestyslevyjä seuraavien vuosien aikana ja hänen yhtyeensä, johon kuuluivat esimerkiksi saksofonisti Jim Horn ja kosketinsoittaja Larry Knetchel, työskenteli myös osana Phil Spectorin Wrecking Crewta. Kirjoittaja Richie Unterbergerin mukaan Eddyn singlet Peter Gunn, Cannonball, Shazam ja Forty Miles of Bad Road edustivat kenties artistin laadukkainta tuotantoa ja pitivät osaltaan yllä rockin henkeä aikana, jolloin se oli vaarassa hukkua. Yhdeksäs tammikuuta 1959 ilmestyi Eddyn esikoisalbumi Have 'Twangy' Guitar Will Travel, joka saavutti parhaimmillaan viidennen sijan ja pysytteli listoilla 82 viikon ajan. Vuonna 1960 ilmestyneellä Eddyn neljännellä albumilla Songs of Our Heritage hänen instrumenttinsa kussakin levyn kappaleessa oli joko akustinen kitara tai banjo. Samaisen vuoden syyskuussa Eddy saavutti suurimman singlemenestyksensä elokuvan Because They're Young nimikappaleella. Se sisälsi jousisovituksen ja saavutti Yhdysvalloissa neljännen ja Britanniassa toisen sijan. Kyseessä oli Eddyn toinen kultalevyksi myynyt single. Eddy saavutti suosiota siis myös briteissä ja samaisena vuonna New Musical Expressin lukijat äänestivät hänet maailman parhaaksi musiikkipersoonaksi Elvis Presleyn jäädessä kakkossijalle. Vuonna 1960 Eddy solmi suoran sopimuksen Jamie Recordsin kanssa ohittaen Hazlewoodin ja Sillin. Kyseisen seikan seurauksena Eddy vastasi Jamien aikaisen sopimuksen kestoajan omien singlejensä ja albumiensa tuottamisesta. Duane Eddy & The Rebelsistä muodostui säännöllinen esiintyjä Dick Clark Showssa.
1960-luvun aikana Eddy lanseerasi elokuvauran ja esiintyi esimerkiksi elokuvissa A Thunder of Drums, Wild Westerners, Kona Coast ja The Savage Seven sekä kahdesti tv-sarjassa Have Gun- Will Travel. Vuonna 1961 Eddy meni naimisiin laulajatar Jessi Colterin kanssa ja solmi kolmevuotisen sopimuksen Paul Ankan tuotantoyhtiön Camyn kanssa. Sille tehtyjen levytysten julkaisijana oli RCA Victor. Tehdessään varhaisia levytyksiä kyseisissä studioissa Eddy uudisti sopimuksena Hazlewoodin kanssa. Tämä osallistui useiden Eddyn kyseiselle yhtiölle levyttämien singlejen ja albumien tuottamiseen. Hazlewoodin kanssa kirjoitettu ja vuonna 1962 julkaistu (Dance with ) the Guitar Man muodostui yli miljoonan kappaleen myynnillään Eddyn kolmanneksi kultaa myyneeksi singleksi. 70-luvulla Eddy oli tuottajana Phil Everlyn ja Waylon Jenningsin albumeilla. Vuonna 1972 hän työskenteli rytmikitaristi Al Gorgonin kanssa B J Thomasin albumilla Rock and Roll Lullaby. Samaisen vuosikymmenen puolivälissä tehty musiikillinen yhteistyö hittinikkari Tony Macaulayn ja The Seekersin perustajajäsen Keith Potkerin kanssa johti uuteen briteissä top teniin nousseeseen singleen Play with Me Like You Play Your Guitar. Willie Nelsonin ja Waylon Jenningsin kanssa levytetty You Are My Sunshine muodostui countryhitiksi kahta vuotta myöhemmin. Vuonna 1986 Eddy yhdisti voimansa Art of Noisen kanssa ja levytti uudelleen alun perin vuonna 1960 versioimansa Henry Mancinin käsialaa olevan Peter Gunnin. Uusioversiosta muodostui top ten -menestys ympäri maailmaa ja esimerkiksi Rolling Stonen tanssilistalla se oli ykkösenä kuuden viikon ajan kyseisen vuoden kesänä. Vuonna 1986 Peter Gunn voitti myös parhaan instrumentaalikappaleen Grammyn. Seuraavana vuonna Capitol Records julkaisi Duane Eddyn nimikkoalbumin, jonka tuotantotyöstä vastasivat Paul McCartney, Jeff Lynne, Ry Cooder ja Art of Noise. Albumilla vierailivat esimerkiksi McCartney, John Fogerty, George Harrison, Ry Cooder, James Burton, David Lindley, Steve Cropper sekä originaalit The Rebelsin jäsenet Larry Knechtel ja Jim Horn. Kyseisellä albumilla coveroidaan Paul McCartneyn vuoden 1979 instrumentaalikappale Rockestra Theme. Vuonna 1992 Eddy versioi The Shadowsin Hank B. Marvinin kanssa The Chantaysin vuoden 1963 instrumentaalihitin Pipeline Marvinin albumille Into the Light. Keväällä 1994 Eddy pääsi Rock and Roll Hall of Fameen. Samana vuonna hänen menestyskappaleistaan Rebel Rouser oli mukana menestyselokuvassa Forrest Gump. Oliver Stonen elokuvassa Natural Born Killers hyödynnettiin Eddyn ja Ravi Shankarin yhdessä kirjoittamaa kappaletta The Trembler. Samana vuonna Eddy versioi Carl Perkinsin ja The Mavericksin kanssa edellisen keskeiseen levytystuotantoon lukeutuvan kappaleen Matchbox Red Hot Organisationin tuottamalle hyväntekeväisyyslevylle Red Hot + Country. Eddya kuultiin soolokitaristina vuonna 1995 Foreignerin Billboardin Adult Contemporary -listan kärkeen nousseella kappaleella Until the End of Time. Seuraavana vuonna Eddya kuultiin kitaristina Hans Zimmerin elokuvan Broken Arrow soundtrackillä. Viides huhtikuuta 2000 Nashvillen Ryman Auditoriumissa pormestari myönsi Eddylle Twangin titaanin arvonimen. Vuonna 2004 musiikkilehti Guitar Player myönsi Eddylle järjestyksessään toisena legendan palkinnon. Ensimmäisen oli vastaanottanut Les Paul. Duane Eddyn vaikutuksen omaan musiikin tekemiseensä ovat tunnustaneet esimerkiksi Dave Davies, Hank B Marvin, The Ventures, John Entwistle, Bruce Springsteen, Adrian Belew ja Mark Knopfler. Lokakuussa 2010 Eddy teki paluun Britanniaan ja myi Lontoon Royal Festival Hallin täyteen. Menestystä seurasi Mad Monkey/EMI:n julkaisema ja Richard Hawleyn Sheffieldissä tuottama uusi albumi Road Trip. Se julkaistiin 20. kesäkuuta 2011. Kyseisenä vuonna musiikkilehti Mojon 50 parhaan albumin listalla Road Trip saavutti sijan 37. 26. kesäkuuta samaisena vuonna Eddy esiintyi Glastonbury Festivaalilla.
Vuoteen 2018 ajoittuneella 80-vuotisjuhlakiertueellaan Eddy konsertoi Britanniassa liverpoolilaisen laulaja/lauluntekijän Robert Vincentin kanssa. 23. lokakuuta hän esiintyi London Palladiumissa ja 30. lokakuuta Bridgewater Hallissa Manchesterissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti