Keskiviikon klassikko:Eräs kaikkien aikojen blueskitaristeista

29. huhtikuuta 1935 syntynyt ja 29. syyskuuta 2018 halvaukseen menehtynyt Otis Rush  oli yhdysvaltalainen blueskitaristi ja -solisti. Hänen soittotyylinsä muistuttaa Magic Samia ja Buddy Guyta ja on tullut tunnetuksi niin kutsuttuna länsipuolen Chicago Bluesina. Vasenkätisesti soittaneen Rushin soittotyylistä ovat  maininneet saaneensa vaikutteita esimerkiksi sellaiset suuruudet, kuin Michael Bloomfield, Eric Clapton ja Peter Green. Solistina Rushin ääniala oli tenori ja hän omasi laaja-alaisen, voimakkaan äänen. Rush syntyi Philadelphiassa, Missisipissä ja muutti Chicagoon, Illinoisiin vuonna 1948. Siellä hän loi itselleen mainetta soittamalla kaupungin etelä- ja länsiosien bluesclubeissa. Vuosien 1956 ja 1958 välillä Rush levytti Cobra Recordsille kahdeksan singleä, joilla kitaristina kuultiin lisäksi Ike  Turneria tai Jody Williamsia. Rushin debyyttisingle I Can't Quit You Baby saavutti Billboardin R&B-listalla kuudennen sijan. Rushin Cobra Recordsille tekemät levytykset sisälsivät hänen tunnetuimpiin kappaleisiinsa lukeutuvat Double Troublen ja All Your Love (I Miss Lovingin). Cobra Recordsin lopetettua toimintansa vuonna 1959 Rush solmi uuden sopimuksen Chess Recordsin kanssa. Mainitulle yhtiölle hän levytti kahdeksan kappaletta, joista neljä julkaistiin kaksipuoleisina singleinä kyseisenä vuonna. Kuusi Rushin Chessille levyttämää kappaletta kaksi singleä mukaan lukien julkaistiin vuonna 1969 kokoelma-albumilla Door to Door, joka sisälsi myös levytyksiä Albert Kingiltä. Duke Recordsille Rush levytti ainoastaan yhden singlen, vuonna 1962 ilmestyneen pikkulevyn Homework/I Have to Laugh. 1960-luvun puolivälissä Rush teki levytyksiä Vanguard-yhtiölle. Ne julkaistiin kokoelma-albumilla  Chicago/The Blues/Today! Vol. 2. Rush alkoi esiintyä Yhdysvaltojen muiden kaupunkien  lisäksi myös Euroopassa. Vuonna 1969 Cotillion Records julkaisi Rushilta albumin Mourning in the Morning. Muscle Shoalsissa, Alabamassa äänitetty albumi oli Mike Boomfieldin ja Nick Gravenitesin tuottama ja merkitsi soulvaikutteissaan Rushille uutta musiikillista aluevaltausta. Vuonna 1971 hän levytti Capitolille albumin Right Place, Wrong Time, mutta sen julkaisi vasta viisi vuotta myöhemmin japanilainen P-Vine Records. Yhdysvalloissa albumin julkaisijana oli pian myöhemmin Bullfrog Records ja sitä pidetään yleisesti Rushin parhaimpiin töihin lukeutuvana. 1970-luvulla Rush julkaisi Euroopassa albumeja Delmark Recordsille ja Sonet Recordsille, mutta vuosikymmenen loppuun mennessä hän lopetti sekä levytykset että esiintymiset. Rush teki paluun 80-luvun puolivälissä. Yhdysvaltain-kiertueelta julkaistiin myös livelevy Tops, joka oli äänitetty San Francisco Blues Festivalilla. The Blues Hall of Fameen artisti oli päässyt jo vuotta aikaisemmin. Vuonna 1994 ilmestynyt Ain't Enough Comin' In oli Rushin ensimmäinen uutta tuotantoa sisältänyt studioalbumi 16 vuoteen. Neljä vuotta myöhemmin ilmestyneestä pitkäsoitosta Any Place I'm Goin' Rush vastaanotti ensimmäisen Grammynsa parhaasta traditionaalisesta bluesalbumista. Sen jälkeen hän ei ole julkaissut uutta studiossa nauhoitettua materiaalia, mutta jatkoi konsertointiaan vuoteen 2004 saakka. Kahta vuotta aikaisemmin ilmestyneellä Bo Diddleylle työstetyllä tribuuttilevyllä Hey Bo Diddley-A Tribute Rush versioi kappaleen I'm a Man.Vuonna 2006 Blues Express Records julkaisi Rushin vuoden 1999 konsertin nimellä Live and in Concert from San Francisco. Kuvamateriaalia samaisesta konsertista julkaistiin vuonna 2003 dvd:llä Live Part 1. Vuonna 2015 Rolling Stonen sadan kaikkien aikojen parhaan kitaristin listalla Rush saavutti sijan 53.