Black Sabbath:Master of Reality
Black Sabbathin ura oli vuonna 1971 hyvässä kuosissa. Edellisen
vuoden syksynä yhtye oli tehnyt lopullisen läpimurtonsa kakkosalbumillaan Paranoid, jonka klassikkoihin lukeutuvat nimiraidan lisäksi
ainakin tukevien riffien hallitsemat Iron Man, War Pigs sekä Fairies
Wear Boots.
Master of Realitya pidettiin ilmestymisaikanaan Paranoidiin verrattuna heikompana levynä,
mutta vuosien saatossa se on paljastunut erääksi Sabbathin
keskeisimmistä pitkäsoitoista. Tony Iommin riffittely on huipussaan
albumin tunnetuimmissa kappaleissa Children of the Grave ja Sweet Leaf.
Pitkät teokset After Forever, Lord of This World sekä Into the Void ovat
myös osoittaneet kestävänsä ajan hammasta mainiosti.
Master of Realityn kirkkain timantti lienee
kuitenkin albumin yleislinjasta voimakkaastikin eroava slovari Solitude,
jonka olemassaolo muistettiin täälläkin, kun se soi puhuttelevissa
kohtauksissa Mika Kaurismäen ohjaamassa ja Matti Pellonpään, Silu
Seppälän sekä Marjo Leinosen tähdittämässä elokuvassa Zombie ja
kummitusjuna.
Black Sabbathin ura jatkui onnistuneesti Master of Realityn jälkeen
keskeisillä albumeilla Vol 4 sekä Sabbath Bloody Sabbath. Tony Iommin
kitaroinnissa, Ozzy Osbournen äärimmäisen tunnistettavassa
laulusoundissa sekä rytmiryhmän Geezer Butler ja Bill Ward tukevuudessa
on jotakin ikuisesti kiehtovaa.
Master of Reality ei ole Black Sabbathin paras levy, mutta silti kyse on varhaista mainettaan laadukkaammasta albumikokonaisuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti