Keskiviikon klassikko:Eräs kaikkien aikojen brittisolisteista

11. toukokuuta 1941 syntynyt Eric Victor Burdon on Newcastle Upon Tynesta kotoisin oleva englantilainen solisti ja biisintekijä, joka muistetaan ensisijaisesti jäsenyydestään yhtyeissä The Animals, Eric Burdon and The Animals sekä War. Aggressiivisesta lavaesiintymisestään tunnetuksi tullut Burdon sijoittui sijalle 57. Rolling Stonen sadan kaikkien aikojen parhaan solistin listalla. The Animals perustettiin vuonna 1962. Sen esiaste oli jo vuonna 1958 toimintansa aloittanut Alan Price Rhythm and Blues Combo. Nimeen The Animals siirryttiin Burdonin liityttyä mukaan yhtyeeseen. The Animals lukeutui 60-luvun puolivälissä keskeisimpiin britti-invaasion edustajiin. Vuoteen 1966 mennessä urkuri Alan Price ja rumpali John Steel olivat jättäneet yhtyeen. Burdon ja rumpali Barry Jenkins muodostivat uuden psykedeelisemmän kokoonpanon Eric Burdon and The Animals, joka käytti joskus myös nimeä Eric Burdon and The New Animals. Siinä vaikuttivat myös tuleva Family-yhtyeen jäsen John Weider. Zoot Money liittyi mukaan vuonna 1968 ja yhtyeen viimeisellä vuonna 1969 ilmestyneellä albumilla Love Is soitti seuraavalla vuosikymmenellä The Policen riveissä maailmanmaineeseen noussut kitaristi Andy Summers. Yhtyeen keskeisestä tuotannosta mainittakoon kappaleet San Franciscan Nights, varhaista grunge-metallia edustanut When I Was Young, Vietnamin sotaa vastustanut Sky Pilot sekä psykedeelinen coverversio Ring of Firesta. Pitkäsoitoista erityisen laadukkaita olivat vuoden 1967 Winds of Change sekä seuraavana vuotena ilmestynyt The Twain Shall Meet. Originaali The Animals palasi vuonna 1975 ja levytti kahta vuotta myöhemmin julkaistun pitkäsoiton Before We Were So Rudely Interrupted. Toukokuussa 1983 originaali kokoonpano palasi jälleen ja levytti seuraavassa kuussa julkaistun albumin Ark sekä singlet The Night ja Love is for all time. Seurasi maailmankiertue ja vuoden viimeisenä päivänä Lontoon Wembley Areenalla soitettu konsertti julkaistiin seuraavana vuotena levynä nimellä Rip to Shreds.

 Samaisen vuoden huhtikuussa Royal Oak Theatressa soitettu konsertti julkaistiin vuonna 2008 nimellä Last Live Show, ja mukana sillä olivat myös Zoot Money, Steve Gregory ja Steve Grant. Originaali The Animals lopetti lopullisesti toimintansa vuoden 1984 lopussa. Yhtyenimi Eric Burdon and the New Animals otettiin toden teolla käyttöön vasta vuonna 1998. Yhtyeen line upista mainittakoon basisti Dave Meros, rumpali Ansley Dunbar ja kosketinsoittaja/kitaristi Neal Morse. Kyseisen vuoden lokakuussa yhtye äänitti Live at the Coach Housen, joka julkaistiin video- ja dvd-formaatissa kyseisen vuoden joulukuussa. Vuonna 1999 oli vuorossa The Official Bootleg N:O 2 ja elokuussa 2000 The Official Bootleg 2000 line upilla, jossa oli mukana kosketinsoittaja Martin Scherwitz. Kesäkuussa 2003 oli jälleen vuorossa Eric Burdon & The Animals, joka jatkoi toimintaansa vuoteen 2005. Vuonna 2008 Burdon jatkoi jälleen samalla nimellä vaihtelevin kokoonpanoin. Joulukuussa 2008 Burdon hävisi kolmen vuoden kamppailun oikeudesta käyttää The Animals-nimeä Britanniassa yhtyeen rumpalille John Steelelle. Syyskuussa 2013 Burdonin sallittiin käyttää The Animals-nimeä Englannissa. Asuessaan Kaliforniassa vuonna 1969 Burdon ryhtyi yhteistyöhön funkrockyhtye Warin kanssa. Tuloksena oli kaksi pitkäsoittoa; Eric Burdon’s Declares War sekä Black Man’s Burdon, jotka molemmat ilmestyivät vuoden 1970 aikana. Singlemenestyksiä olivat Spill the Wine, Tobacco Road, Paint It Black sekä They Can’t Take Away the Music. Vielä vuonna 1976 ilmestyi vanhoja War-äänitteitä sisältänyt albumi Love is All Around. Eric Burdonin kanssa yhtye teki paluun 37 vuoden tauon jälkeen soittamalla konsertin Lontoon Royal Albert Hallissa huhtikuussa 2008. Burdonin sooloura alkoi vuonna 1971 Eric Burdon Bandin kanssa. Pitkäsoitolla Guilty! oli mukana myös shouteri Jimmy Witherspoon. Loppuvuodesta 1974 oli vuorossa seuraava albumi Sun Secrets, jota seurasi seuraavana vuotena pitkäsoitto Stop. Vuonna 1977 Burdon levytti Saksassa The Animals-basisti Chas Chandlerin tuottaman pitkäsoiton Survivor, jolla olivat mukana esimerkiksi kitaristi Alexis Korner ja kosketinsoittaja Zoot Money sekä taustakuorossa P. P. Arnold ja Maggie Bell.

Toukokuussa 1978 Burdon levytti albumin Darkness Darkness Ronnie Lanen Mobile-studiolla Irlannissa. Kitaristi/solistina sillä oli Streetwalkersin jättänyt ja myös Jeff Beck Groupista tutuksi tullut Bobby Tench. Albumi julkaistiin vasta vuonna 1980. Elokuussa 1982 Eric Burdon Band esiintyi Rockpalast-konsertissa Saksassa ja vuosina 1984–85 yhtye keikkaili todella ahkerasti esimerkiksi Kanadassa, Australiassa ja Britanniassa. Vuonna 1986 Burdon julkaisi elämäkertansa I Used to Be an Animal But I’m Alright Now. Sitä olivat edeltäneet vuoden 1982 albumi Comeback ja seuraavana vuonna ilmestynyt Power Company – pitkäsoitto. Vuonna 1988 Burdon kasasi 15 muusikosta koostuneen yhtyeen, joka työsti Malibussa, Yhdysvalloissa I Used to Be An Animal –nimisen pitkäsoiton. Vuonna 1990 Burdonin coverversiota Sixteen Tonsista käytettiin elokuvassa Joe Versus the Volcano. Katrina & The Wavesin kanssa Burdon coveroi The Animalsin keskeisimpiin kappaleisiin lukeutuvan We Gotta Get Out of This Placen. Kesäkuussa 2008 julkaistiin dvd kiertueelta, jonka Burdon oli tehnyt The Doorsin Robbie Kriegerin kanssa. Huhtikuussa 2004 vuorossa oli varsinainen paluualbumi My Secret Life, joka oli Burdonin ensimmäinen uutta tuotantoa sisältänyt levy 16 vuoteen. Tammikuussa 2006 seurasi r & b:tä ja soulia yhdistänyt Soul of a Man. Se oli omistettu Ray Charlesille ja John Lee Hookerille. Vuonna 2007 Burdon oli Country Joe McDonaldin järjestämän Hippiefestin pääesiintyjänä. Cincinnatista kotoisin olevan garagebändin The Greenhornesin kanssa Burdon levytti ep:n, joka totteli konstailematonta nimeä Eric Burdon & The Greenhornes. Se julkaistiin marraskuussa 2012 osana Levykauppapäivän Black Fridayta. Vuonna 2013 oli vuorossa albumi Til Your River Runs Dry, jonka singlepoiminta oli Water. Samaisen vuoden heinäkuussa Burdon vieraili Bruce Springsteen & The E-Street Bandin solistina Cardiff Millennium Stadiumilla pidetyssä konsertissa ja esitti erään The Animalsin keskeisimmistä klassikkokappaleista, eli We Gotta Get Out of This Placen. Elokuuhun ajoittui Pat Benatarin kanssa tehty kiertue.