Lauantain pitkä:Räimerockin haihtumatonta taikaa

Creedence Clearwater Revival:Bayou Country

Viides tammikuuta 1969 julkaistu Bayou Country on Creedence Clearwater Revivalin toinen pitkäsoitto ja samalla ensimmäinen yhtyeen kolmesta kyseisenä vuotena julkaisemasta albumista. Kamppailtuaan lähes kymmenen vuoden ajan nimiä Tom Fogerty & The Blue Velvets ja The Colliwogs käyttäen John Fogerty, Tom Fogerty, Doug Clifford ja Stu Cook saavuttivat lopulta menestystä Creedence Clearwater Revivalin perustettuaan. Yhtyeen elokuussa 1968 ilmestynyt, vielä melko psykedeliavaikutteinen esikoispitkäsoitto nousi Billboardin listalla sijalle 52. ja näkemys Dale Hawkinsin Suzie Q:sta singlepuolella aina yhdenneksitoista. Bayou Countrylla oli tarjottavanaan John Fogertyn ensimmäinen ja ehkäpä kaikkein legendaarisin Creedencen ohjelmistoon kirjoittama hitti. Vanhasta jokilaivasta kertova Proud Mary oli sovitettu eri kappaleiden osista ja sen kertosäe Rollin on the River oli napattu Will Rogersin elokuvasta. Kappaleen kitarasoolossa John Fogerty on maininnut yrittäneensä kuulostaa Booker T and the MG’s:n Steve Cropperilta. Proud Mary nousi singleformaatissa listakakkoseksi ja Salomon Burke coveroi kappaleen tuoreeltaan. Ike & Tina Turnerin radikaalisti sovittama versio ilmestyi vuonna 1971 ja menestyi ansaitusti niin ikään. Bayou Countryn toinen todellinen merkkiteos on sen avaava erinomainen rämerocknumero Born on the Bayou, jota Doug Clifford pitää suosikkinaan kaikista Creedencen kappaleista. Sen tekstin mystiseen kuvastoon ovat vaikuttaneet bluesin klassikot Muddy Waters ja Howlin Wolf. John Fogertylla ei itsellään ollut kokemusta rämemiljöössä asumisesta, mutta elokuva Swamp Fever lukeutui hänen suosikkeihinsa. Musiikillisesti swamprockia edustaneessa kappaleessa keskeisiä ovat kiertävä intro, riffi ja vimmainen kitarasoolo. Bootleg jatkaa onnistunutta operointia swamprockin parissa ja tekee tekstissään useammankin epäsuoran viittauksen pimeän kaupan kannattamattomuuteen. Graveyard Train yhdistää toistuvaan riffiinsä antaumuksellisen huuliharppusoolon ja hyytävän tekstin lopuksi ilmenee kappaleen kertojaminän olevan seuraava uhri. Bayou Countryn kakkospuolen aluksi Fogerty tekee kunniaa eräälle keskeisimmistä esikuvistaan, eli Little Richardille. Näkemys Good Golly Miss Mollysta tarjoaa raivokkaan laulusuorituksen ja intensiiviset kitarasoolot. Penthouse Pauper on erinomainen, kitaralatauksella ryyditetty rockrypistys, joka kelpasi lainakappaleeksi southern rock-ryhmittymä Molly Hatchetille. Proud Maryn jälkeen Bayou Countryn päättää niin ikään varsin tiukkaa soittoa ja sooloilua niin kitaran kuin huuliharpun osalta tarjoava Keep On Chooglin’, joka sai vuosien ajan kunnian olla Creedencen konserttien päätösnumerona. Bayou Country säilyy Creedence Clearwater Revivalin swamp rock-tyylin huipentumana ja yhtyeen koko tuotannon raaimpana pitkäsoittona.