tiistai 31. joulukuuta 2019
Keskiviikon klassikko:Eräs kaikkien aikojen brittiyhtyeistä
Led Zeppelin oli Lontoossa vuonna 1968 perustettu brittiläinen rockyhtye. Sen kokoonpanon muodostivat kitaristi Jimmy Page, solisti Robert Plant, basisti/kosketinsoittaja John Paul Jones ja rumpali John Bonham. Raskaan, kitaravoittoisen soundinsa ansiosta Led Zeppeliniä on usein pidetty eräänä heavyrockin pioneereista. Tyylillisesti yhtyeen musiikkiin vaikuttivat silti useat eri tyylisuunnat, kuten blues ja folk. Led Zeppelin solmi levytyssopimuksen Atlantic Recordsin kanssa. Mainittu levy-yhtiö tarjosi yhtyeelle huomattavan taiteellisen vapauden. Vaikka Zeppelin ei ollut etenkään varhaistuotantonsa osalta erityisen suosittu yhtye kriitikoiden keskuudessa, sen vuosien 1969 ja 1979 välillä julkaisemat kahdeksan albumia (Led Zeppelin, Led Zeppelin II, Led Zeppelin III, Four Symbols, Houses of the Holy, Physical Graffiti, Presence ja In Through the Out Door) saavuttivat huomattavaa kaupallista menestystä. Neljänneltä albumilta löytyy muun muassa yhtyeen kuuluisin kappale Stairway to Heaven ja mainittua pitkäsoittoa pidetään eräänä rockmusiikin historian paitsi suosituimmista, myös vaikutusvaltaisimmista töistä. Page kirjoitti suurimman osan Led Zeppelinin musiikista ja Plant lyriikat. Yhtyeen uran loppuvaiheessa John Paul Jonesin kosketinsoitinten dominoimat ja kokeelliset sävellykset muodostuivat yhtyeen tuotannossa keskeisiksi. Uransa jälkimmäisellä puoliskolla Zeppelin teki ennätyksiä myyneitä kiertueita, tosin aivan 70-luvun lopussa yhtyeen konsertointi väheni selkeästi ja se lopetti toimintansa rumpalinsa John Bonhamin kuoltua syyskuussa 1980. Seuraavina vuosikymmeninä Zeppelinin henkiin jääneet jäsenet tekivät myös yhteistyötä. Keskeisin reunion-konsertti oli vuoteen 2007 ajoittunut Ahmet Ertegun Tribute Concert Lontoossa, jossa rumpalina kuultiin John Bonhamin poikaa Jasonia. Monet kriitikot pitävät Led Zeppeliniä eräänä kaikkien aikojen suosituimmista, innovatiivisimmista ja vaikutusvaltaisimmista yhtyeistä rockin historiassa. Britanniassa kahdeksan Zeppelinin albumeista on noussut listakärkeen ja Billboardilla ykkössijan niistä on saavuttanut kuusi. Led Zeppelin pääsi Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 1995. Museon yhtyeestä kirjoittaman biografian mukaan Led Zeppelin oli 70-luvulla yhtä vaikutusvaltainen kuin The Beatles oli 60-luvulla.
maanantai 30. joulukuuta 2019
Tiistain tukeva:Discokuningattaren 80-luvun menestynein albumi
Donna Summer:She Works Hard for the Money
13. kesäkuuta 1983 Mercuryn julkaisemana ilmestynyt She Works Hard for the Money on Donna Summerin yhdestoista studioalbumi. Siitä muodostui artistin mainittuna vuosikymmenenä julkaistuista pitkäsoitoista suosituin ja albumin nimikappaleesta eräs Summerin uran suurimmista singlemenestyksistä. She Works Hard for the Money nousi Billboardin singlelistan kolmanneksi ja pysytteli R&B-listan kärjessä kolmen viikon ajan. Itse She Works Hard for the Money -pitkäsoitto nousi Billboardin albumilistalla yhdeksänneksi. Mainittua albumia voi pitää Summerin muutamaa edellistä pitkäsoittoa dancepop-orientoituneempana levynä, mutta se sisältää myös gospelsolisti Matthew Wardin kanssa levytetyn soulballadin Love Has a Mind of It's Own sekä yhteistyötä brittiyhtye Musical Youthin kanssa edustavan reggaehenkisen kappaleen Unconditional Love. Lyriikkoidensa osalta albumin kappaleet käsittelevät esimerkiksi sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta (Stop, Look and Listen), Jeesusta (He's a Rebel) sekä kadonneita lapsia (People People) Tyylillisesti She Works Hard for the Money merkitsi Summerille eräänlaista paluuta hänen musikillisille juurilleen esimerkiksi rock- ja uusi aalto-vaikutteisten albumien jälkeen. Summer osallistui kaikkien She Works Hard for the Moneyn kappaleiden sävellystyöhön; suurimmaksi osaksi pitkäsoiton tuottajana olleen Michael Omartianin kanssa. She Works Hard for the Moneysta muodostui Summerin ensimmäinen top teniin kohonnut pitkäsoitto sitten vuonna 1979 ilmestyneen tupla-albumin Bad Girls. She Works Hard for the Moneysta työstetty musiikkivideo saavutti huomattavaa näkyvyyttä MTV:llä ja kappaleelle oli tarjonnut inspiraation loangelesilaisessa ravintolassa Chasen's:issa työskennellyt ja albumin takakannen kuvassa esiintyvä Onetta Johnson. Unconditional Lovesta muodostui Summerin 14. Britanniassa top 20:een noussut single ja Yhdysvaltojen R&B-listalla kappale kohosi yhdeksänneksi. Duetto Love Has a Mind of Its Own nousi samaisella listalla sijalle 35. Kappaleesta He's a Rebel Summer vastaanotti Grammyn, joka oli hänen ensimmäisensä sitten vuoden 1980. She Works Hard for the Moneyn päättävä balladikappale I Believe (I Fell in Love) pääsi vuonna 2017 mukaan Netflixin originaalisarjaan Stranger Things 2.
13. kesäkuuta 1983 Mercuryn julkaisemana ilmestynyt She Works Hard for the Money on Donna Summerin yhdestoista studioalbumi. Siitä muodostui artistin mainittuna vuosikymmenenä julkaistuista pitkäsoitoista suosituin ja albumin nimikappaleesta eräs Summerin uran suurimmista singlemenestyksistä. She Works Hard for the Money nousi Billboardin singlelistan kolmanneksi ja pysytteli R&B-listan kärjessä kolmen viikon ajan. Itse She Works Hard for the Money -pitkäsoitto nousi Billboardin albumilistalla yhdeksänneksi. Mainittua albumia voi pitää Summerin muutamaa edellistä pitkäsoittoa dancepop-orientoituneempana levynä, mutta se sisältää myös gospelsolisti Matthew Wardin kanssa levytetyn soulballadin Love Has a Mind of It's Own sekä yhteistyötä brittiyhtye Musical Youthin kanssa edustavan reggaehenkisen kappaleen Unconditional Love. Lyriikkoidensa osalta albumin kappaleet käsittelevät esimerkiksi sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta (Stop, Look and Listen), Jeesusta (He's a Rebel) sekä kadonneita lapsia (People People) Tyylillisesti She Works Hard for the Money merkitsi Summerille eräänlaista paluuta hänen musikillisille juurilleen esimerkiksi rock- ja uusi aalto-vaikutteisten albumien jälkeen. Summer osallistui kaikkien She Works Hard for the Moneyn kappaleiden sävellystyöhön; suurimmaksi osaksi pitkäsoiton tuottajana olleen Michael Omartianin kanssa. She Works Hard for the Moneysta muodostui Summerin ensimmäinen top teniin kohonnut pitkäsoitto sitten vuonna 1979 ilmestyneen tupla-albumin Bad Girls. She Works Hard for the Moneysta työstetty musiikkivideo saavutti huomattavaa näkyvyyttä MTV:llä ja kappaleelle oli tarjonnut inspiraation loangelesilaisessa ravintolassa Chasen's:issa työskennellyt ja albumin takakannen kuvassa esiintyvä Onetta Johnson. Unconditional Lovesta muodostui Summerin 14. Britanniassa top 20:een noussut single ja Yhdysvaltojen R&B-listalla kappale kohosi yhdeksänneksi. Duetto Love Has a Mind of Its Own nousi samaisella listalla sijalle 35. Kappaleesta He's a Rebel Summer vastaanotti Grammyn, joka oli hänen ensimmäisensä sitten vuoden 1980. She Works Hard for the Moneyn päättävä balladikappale I Believe (I Fell in Love) pääsi vuonna 2017 mukaan Netflixin originaalisarjaan Stranger Things 2.
sunnuntai 29. joulukuuta 2019
Maanantain mainio:Mike Nesmithin soolodebyytti
Mike Nesmith:Magnetic South
Kesäkuussa 1970 ilmestynyt Magnetic South on Mike Nesmithin ensimmäinen The Monkeesin hajoamisen jälkeen ilmestynyt sooloalbumi. RCA Recordsin julkaisema albumi nousi Billboardin listalla sijalle 143., mutta siltä poimittu single Joanne/One Rose saavutti Billboardin singlelistalla sijan 21. ja nousi Adult Contemporary -listalla jopa kuudenneksi ollen Nesmithin soolouran suurin singlemenestys. Magnetic Southia on pidetty varhaisena esimerkkinä countryrocktyylistä. Nesmith kasasi taustayhtyeen First National Group, joka mainittiin myös albumin kannessa. Yhtyeen jäsenistä John London oli ollut basistina monilla The Monkeesin kappaleilla ja esiintynyt myös useissa kyseisen tv-sarjan jaksoista. Red Rhodes oli soittanut muutamilla Monkeesin vuoden 1969 levytyksillä, näistä merkittävimpänä Steam Engine. Albumin yhdestätoista kappaleesta viisi on ajalta Nesmithin The Monkeesin aikaiselta uralta. Ensimmäiset neljä biisiä oli nauhoitettu vuosina 1968-69 The Monkeesia varten. Hollywood oli myös äänitetty vuonna 1968 ja Nesmith oli aluksi tehnyt kappaleesta demoversion mahdollisesti julkaistavaksi Headquarters-albumia varten. Nesmith pyrki ottamaan etäisyyttä Monkeesiin siinä määrin voimakkaasti, että seuraavan kerran hän viittasi yhtyeeseen vasta vuonna 1980 The Michael Nesmith Radio Speciaalissa. Tuottajakrediitti Magnetic Southilla on annettu Felton Jarvisille, joka oli ainoa Nesmithin albumeilla tuottajaksi listattu henkilö maestron itsensä lisäksi. Magnetic South julkaistiin uudelleen vuonna 1999 viiden bonuskappaleen kera nimellä 16 Original Classics. Seuraavana vuonna RCA/BMG International julkaisi albumista remasteroidun version Loose Salute-albumin kanssa. Vaikka Magnetic South ei menestynyt kaupallisesti erityisen hyvin, Nesmith onnistui albumin avulla pakenemaan imagoaan yhtenä The Monkeesin jäsenistä. Yksi uuden yhtyeen ensimmäisistä keikoista oli Flying Burrito Brossin kanssa ja uuden yhtyeensä kanssa Nesmith onnistui voittamaan LA:n clubiyleisön puolelleen. Allmusicin arvion mukaan Nesmith onnistui countrysoundin ja rokkarin vaistojensa yhdistämisessä. Magnetic South on arvion mukaan pieni mestariteos countryrockin saralla ja päihittää laadullisesti The Eaglesin levyt siitä huolimatta, kuinka paljon enemmän kuin niitä on myyty.
Kesäkuussa 1970 ilmestynyt Magnetic South on Mike Nesmithin ensimmäinen The Monkeesin hajoamisen jälkeen ilmestynyt sooloalbumi. RCA Recordsin julkaisema albumi nousi Billboardin listalla sijalle 143., mutta siltä poimittu single Joanne/One Rose saavutti Billboardin singlelistalla sijan 21. ja nousi Adult Contemporary -listalla jopa kuudenneksi ollen Nesmithin soolouran suurin singlemenestys. Magnetic Southia on pidetty varhaisena esimerkkinä countryrocktyylistä. Nesmith kasasi taustayhtyeen First National Group, joka mainittiin myös albumin kannessa. Yhtyeen jäsenistä John London oli ollut basistina monilla The Monkeesin kappaleilla ja esiintynyt myös useissa kyseisen tv-sarjan jaksoista. Red Rhodes oli soittanut muutamilla Monkeesin vuoden 1969 levytyksillä, näistä merkittävimpänä Steam Engine. Albumin yhdestätoista kappaleesta viisi on ajalta Nesmithin The Monkeesin aikaiselta uralta. Ensimmäiset neljä biisiä oli nauhoitettu vuosina 1968-69 The Monkeesia varten. Hollywood oli myös äänitetty vuonna 1968 ja Nesmith oli aluksi tehnyt kappaleesta demoversion mahdollisesti julkaistavaksi Headquarters-albumia varten. Nesmith pyrki ottamaan etäisyyttä Monkeesiin siinä määrin voimakkaasti, että seuraavan kerran hän viittasi yhtyeeseen vasta vuonna 1980 The Michael Nesmith Radio Speciaalissa. Tuottajakrediitti Magnetic Southilla on annettu Felton Jarvisille, joka oli ainoa Nesmithin albumeilla tuottajaksi listattu henkilö maestron itsensä lisäksi. Magnetic South julkaistiin uudelleen vuonna 1999 viiden bonuskappaleen kera nimellä 16 Original Classics. Seuraavana vuonna RCA/BMG International julkaisi albumista remasteroidun version Loose Salute-albumin kanssa. Vaikka Magnetic South ei menestynyt kaupallisesti erityisen hyvin, Nesmith onnistui albumin avulla pakenemaan imagoaan yhtenä The Monkeesin jäsenistä. Yksi uuden yhtyeen ensimmäisistä keikoista oli Flying Burrito Brossin kanssa ja uuden yhtyeensä kanssa Nesmith onnistui voittamaan LA:n clubiyleisön puolelleen. Allmusicin arvion mukaan Nesmith onnistui countrysoundin ja rokkarin vaistojensa yhdistämisessä. Magnetic South on arvion mukaan pieni mestariteos countryrockin saralla ja päihittää laadullisesti The Eaglesin levyt siitä huolimatta, kuinka paljon enemmän kuin niitä on myyty.
lauantai 28. joulukuuta 2019
Sunnuntain extra:Eric Burdon & The Animalsin joutsenlaulu
Eric Burdon & The Animals:Love Is
Joulukuussa 1968 sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa ilmestynyt tupla-albumi Love Is on Eric Burdon & The Animalsin uran viimeiseksi jäänyt pitkäsoitto. Omaa tuotantoa edustavaa raitaa I'm Dying (or am I) lukuun ottamatta albumi koostuu kokonaan coverkappaleista, joita on tosin sovitettu voimakkaasti ja myös kappaleiden lyriikat ovat ajoittain muuttuneet. Editoitu näkemys kappaleesta Ring of Fire saavutti brittien singlelistalla sijan 35. ja nousi top 40:ään myös Saksassa, Hollannissa ja Australiassa. Tuplan viimeinen levypuolisko koostuu medleystä kappaleista, joiden originaaliversioista vastasi kyseisen Eric Burdon & The Animals-kokoonpanon jäsenten Zoot Moneyn ja Andy Summersin varhaisempi yhtye Dantalian's Chariot. Kyseisistä kappaleista Gemini saattaa tosin olla julkaistu vasta Eric Burdon & The Animalsin levytyksenä. Kyseessä on ainoa yhtyeen albumeista, jonka työstämiseen osallistui sittemmin ennen kaikkea The Police-jäsenyydestään tunnettu kitaristi Andy Summers. Trafficin kappaleesta Coloured Rain kuullaan näkemys, jossa Summers soittaa yli neljäminuuttisen soolon. Love Isin tunnetuimpaan covertuotantoon lukeutuvat näkemykset Ike & Tina Turnerin River Deep Mountain Highista, Bee Geesin To Love Somebodysta ja Albert Kingin As the Years Go Passing Bysta.
Joulukuussa 1968 sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa ilmestynyt tupla-albumi Love Is on Eric Burdon & The Animalsin uran viimeiseksi jäänyt pitkäsoitto. Omaa tuotantoa edustavaa raitaa I'm Dying (or am I) lukuun ottamatta albumi koostuu kokonaan coverkappaleista, joita on tosin sovitettu voimakkaasti ja myös kappaleiden lyriikat ovat ajoittain muuttuneet. Editoitu näkemys kappaleesta Ring of Fire saavutti brittien singlelistalla sijan 35. ja nousi top 40:ään myös Saksassa, Hollannissa ja Australiassa. Tuplan viimeinen levypuolisko koostuu medleystä kappaleista, joiden originaaliversioista vastasi kyseisen Eric Burdon & The Animals-kokoonpanon jäsenten Zoot Moneyn ja Andy Summersin varhaisempi yhtye Dantalian's Chariot. Kyseisistä kappaleista Gemini saattaa tosin olla julkaistu vasta Eric Burdon & The Animalsin levytyksenä. Kyseessä on ainoa yhtyeen albumeista, jonka työstämiseen osallistui sittemmin ennen kaikkea The Police-jäsenyydestään tunnettu kitaristi Andy Summers. Trafficin kappaleesta Coloured Rain kuullaan näkemys, jossa Summers soittaa yli neljäminuuttisen soolon. Love Isin tunnetuimpaan covertuotantoon lukeutuvat näkemykset Ike & Tina Turnerin River Deep Mountain Highista, Bee Geesin To Love Somebodysta ja Albert Kingin As the Years Go Passing Bysta.
perjantai 27. joulukuuta 2019
Lauantain pitkä:Rainbown kultakauden keikkajytinää
Rainbow:Live in Munich 1977
Kesäkuussa 2006 ilmestynyt Live in Munich 1977 on brittiläisen hardrockyhtyeen Rainbown livealbumi ja DVD. Konsertti nauhoitettiin 20. lokakuuta 1977 saksalaista Rockpalast-tv-ohjelmaa varten. Mainittua ohjelmaa oli lähetetty usein, joten konsertista oli saatavilla runsaasti bootlegvideoita ja nauhoja 80- ja 90-lukujen aikana. Rainbown vuonna 1977 ilmestynyt livetupla On Stage oli taltioitu yhtyeen edellisenä vuonna tekemältä Japanin-kiertueelta. Live in Munich oli sitä vastoin taltioitu Rainbown seuraavan vuoden kiertueelta Euroopassa muutama kuukausi ennen yhtyeen seuraavan studioalbumin Long Live Rock N' Roll ilmestymistä. Myös Rainbown kokoonpano Live in Munichilla on sama, kuin suurimmalla osalla Long Live Rock N' Rollin kappaleista. Kitaristi Richie Blackmoren, solisti Ronnie James Dion ja rumpali Cozy Powellin lisäksi yhtyeen tuonaikaisen lineupin muodostivat kosketinsoittaja David Stone ja basisti Bob Daisley. DVD:llä on lisäksi mukana kolme promovideota Long Live Rock N' Rollin kappaleista sekä Bob Daisleyn ja kiertuemanageri Colin Hartin haastattelut. Huhtikuussa 2010 Just For Kicks Music julkaisi albumista Saksassa 180 gramman avattavakantisen vinyylin rajoitettuna painoksena. Toukokuussa 2013 Eagle Rock ja Eagle Vision julkaisivat uudelleen cd:n ja dvd:n. Jälkimmäiselle oli lisätty 13-minuuttinen Rainbow Over Texas '76 ja cd:n kappaleita pidennetty lähelle niiden todellista esittämispituutta. Originaali vuonna 2006 ilmestynyt cd-versio oli nimittäin lyhentänyt konserttia kaikkiaan lähes 15 minuutin verran. Nyt cd:n kokonaiskesto oli lähempänä konserttielokuvaa. Esikoisalbumilta Richie Blackmore's Rainbow ovat mukana Sixteenth Century Greensleeves, Catch the Rainbow, itseoikeutettu Man on the Silver Mountain ja reilut 25-minuuttinen näkemys The Yardbirdsin hitteihin lukeutuvasta Still I'm Sadista. Rainbow Risingilta mukana on ainoastaan Do You Close Your Eyesin pitkä versio ja tuossa vaiheessa vielä julkaisemattomalta Long Live Rock N' Rollilta nimikappale ja kokonaisuuden käynnistävä Kill the King. Lisäksi settilistassa on David Coverdalen ja Glenn Hughesin aikaisen Deep Purple Mark III-kokoonpanon tuotantoa edustava Mistreated.
Kesäkuussa 2006 ilmestynyt Live in Munich 1977 on brittiläisen hardrockyhtyeen Rainbown livealbumi ja DVD. Konsertti nauhoitettiin 20. lokakuuta 1977 saksalaista Rockpalast-tv-ohjelmaa varten. Mainittua ohjelmaa oli lähetetty usein, joten konsertista oli saatavilla runsaasti bootlegvideoita ja nauhoja 80- ja 90-lukujen aikana. Rainbown vuonna 1977 ilmestynyt livetupla On Stage oli taltioitu yhtyeen edellisenä vuonna tekemältä Japanin-kiertueelta. Live in Munich oli sitä vastoin taltioitu Rainbown seuraavan vuoden kiertueelta Euroopassa muutama kuukausi ennen yhtyeen seuraavan studioalbumin Long Live Rock N' Roll ilmestymistä. Myös Rainbown kokoonpano Live in Munichilla on sama, kuin suurimmalla osalla Long Live Rock N' Rollin kappaleista. Kitaristi Richie Blackmoren, solisti Ronnie James Dion ja rumpali Cozy Powellin lisäksi yhtyeen tuonaikaisen lineupin muodostivat kosketinsoittaja David Stone ja basisti Bob Daisley. DVD:llä on lisäksi mukana kolme promovideota Long Live Rock N' Rollin kappaleista sekä Bob Daisleyn ja kiertuemanageri Colin Hartin haastattelut. Huhtikuussa 2010 Just For Kicks Music julkaisi albumista Saksassa 180 gramman avattavakantisen vinyylin rajoitettuna painoksena. Toukokuussa 2013 Eagle Rock ja Eagle Vision julkaisivat uudelleen cd:n ja dvd:n. Jälkimmäiselle oli lisätty 13-minuuttinen Rainbow Over Texas '76 ja cd:n kappaleita pidennetty lähelle niiden todellista esittämispituutta. Originaali vuonna 2006 ilmestynyt cd-versio oli nimittäin lyhentänyt konserttia kaikkiaan lähes 15 minuutin verran. Nyt cd:n kokonaiskesto oli lähempänä konserttielokuvaa. Esikoisalbumilta Richie Blackmore's Rainbow ovat mukana Sixteenth Century Greensleeves, Catch the Rainbow, itseoikeutettu Man on the Silver Mountain ja reilut 25-minuuttinen näkemys The Yardbirdsin hitteihin lukeutuvasta Still I'm Sadista. Rainbow Risingilta mukana on ainoastaan Do You Close Your Eyesin pitkä versio ja tuossa vaiheessa vielä julkaisemattomalta Long Live Rock N' Rollilta nimikappale ja kokonaisuuden käynnistävä Kill the King. Lisäksi settilistassa on David Coverdalen ja Glenn Hughesin aikaisen Deep Purple Mark III-kokoonpanon tuotantoa edustava Mistreated.
sunnuntai 22. joulukuuta 2019
Perjantain pohjat:Merkittävän tyttöyhtyeen esikoisalbumi
The Crystals:Twist Uptown
Elokuussa 1962 Philles Recordsin julkaisemana ilmestynyt Twist Uptown on The Crystals-yhtyeen esikoispitkäsoitto, jonka Cynthia Weiliin ja Barry Mannin käsialaa ollut nimikappale oli noussut singlelistalla sijalle 13. Albumin kappaleista There's No Other (Like My Baby) saavutti Billboardin listalla 20:n sijan. Niin ikään Weilin ja Mannin käsialaa oleva On Broadway on ensimmäinen kappaleesta julkaistu levytys ja Jerry Leiberin ja Mike Stollerin modifioimana toinen lauluhtye, eli The Drifters saavutti mainitulla biisillä suuren hitin. The Crystalsin tuonaikaisena leadvokalistina oli Barbara Alston ja hän oli pääsolistina Twist Uptown-albumin kappaleilla kolmea lukuun ottamatta. Patricia "Patsy" Wright on leadvokalistina kappaleessa Oh Yeah Maybe Baby ja Dolores LaLa Brooks raidoilla Gee Witz ja Frankenstein Twist. Näihin aikoihin The Crystals oli kvartettikokoonpano, mutta yhtyeen esikoisalbumilla kuullaan lisäksi originaalijäsentä Myrna Giraudia sekä hänen tuonaikaista pysyvää korvaajaansa Brooksia. Twist Uptownin nauhoitukset tapahtuivat pääosin Aldon Musicissa ja Mirasoundissa loppuvuodesta 1961 ja seuraavan vuoden alussa. Vuonna 1963 The Crystalsin esikoisalbumi julkaistiin uudestaan nimellä He's a Rebel. Samannimisen hittisinglen lisäksi se sisälsi myös toisen aikaisemmin pitkäsoitolla julkaisemattoman kappaleen He's Sure the Boy I Love, joka nousi singlelistalla yhdenneksitoista. Originaalilta Twist Uptownilta pois jääneitä kappaleita He's a Rebelillä edustivat Gee Whiz Look at His Eyes Twist sekä Please Hurt Me.
Elokuussa 1962 Philles Recordsin julkaisemana ilmestynyt Twist Uptown on The Crystals-yhtyeen esikoispitkäsoitto, jonka Cynthia Weiliin ja Barry Mannin käsialaa ollut nimikappale oli noussut singlelistalla sijalle 13. Albumin kappaleista There's No Other (Like My Baby) saavutti Billboardin listalla 20:n sijan. Niin ikään Weilin ja Mannin käsialaa oleva On Broadway on ensimmäinen kappaleesta julkaistu levytys ja Jerry Leiberin ja Mike Stollerin modifioimana toinen lauluhtye, eli The Drifters saavutti mainitulla biisillä suuren hitin. The Crystalsin tuonaikaisena leadvokalistina oli Barbara Alston ja hän oli pääsolistina Twist Uptown-albumin kappaleilla kolmea lukuun ottamatta. Patricia "Patsy" Wright on leadvokalistina kappaleessa Oh Yeah Maybe Baby ja Dolores LaLa Brooks raidoilla Gee Witz ja Frankenstein Twist. Näihin aikoihin The Crystals oli kvartettikokoonpano, mutta yhtyeen esikoisalbumilla kuullaan lisäksi originaalijäsentä Myrna Giraudia sekä hänen tuonaikaista pysyvää korvaajaansa Brooksia. Twist Uptownin nauhoitukset tapahtuivat pääosin Aldon Musicissa ja Mirasoundissa loppuvuodesta 1961 ja seuraavan vuoden alussa. Vuonna 1963 The Crystalsin esikoisalbumi julkaistiin uudestaan nimellä He's a Rebel. Samannimisen hittisinglen lisäksi se sisälsi myös toisen aikaisemmin pitkäsoitolla julkaisemattoman kappaleen He's Sure the Boy I Love, joka nousi singlelistalla yhdenneksitoista. Originaalilta Twist Uptownilta pois jääneitä kappaleita He's a Rebelillä edustivat Gee Whiz Look at His Eyes Twist sekä Please Hurt Me.
Torstain terävä:Brittiduon suosituin albumi
Eurythmics:Greatest Hits
18. maaliskuuta 1991 RCA Recordsin julkaisemana ilmestynyt Greatest Hits on Annie Lennoxista ja Dave Stewartista muodostuvan Euryhtmicsin vuosien 1982 ja 1990 välillä ilmestynyneet singlehitit yhteen niputtava kokoelma-albumi. Britanniassa pitkäsoitto pysytteli listakärjessä kymmenen ja Australiassa seitsemän viikon ajan. Mainittu kokoelma säilyy duon suosituimpana albumina ja se on saavuttanut Britanniassa kuusinkertaisesti ja Yhdysvalloissa kolminkertaisesti platinaa. Originaali albumista Euroopassa julkaistu versio sisältää 18 kappaletta, mutta Yhdysvaltain-painos ainoastaan 14. Pois jääneitä kappaleita ovat Right by Your Side, Sexcrime, It's All Right (Baby's Coming Back), You Have Placed a Chill in My Heart ja The Miracle of Love. Sitä vastoin mukaan on lisätty Euroopan-painokselta puuttuva The King and Queen of America. Myös painosten biisijärjestys eroaa toisistaan. Kumpikaan Greatest Hits-painoksista ei sisällä top 30:een nousseita singlejä Beethoven (I Love to Listen to) ja Revival. Vuonna 2005 ilmestyneeltä Eurythmicsin Ultimate Collectionilta puuttuu Sexcrime, eikä se sisällä ainuttakaan näytettä yhtyeen vuonna 1989 ilmestyneeltä albumilta We Too Are One. Sweet Dreams-albumilta Greatest Hitsillä ovat mukana nimikappale ja Love is a Stranger, Touch-pitkäsoitolta Here Comes the Rain Again, Who's That Girl? ja Right By Your Side. Vuoden 1985 suurmenestykseltä Be Yourself Tonight valinnat kohdistuvat There Must Be an Angeliin, It's All Right (Baby's Coming Backiin), rankkaan Would I Lie to You:hun ja Aretha Franklinin kanssa levytettyyn duettoon Sisters Are Doing It for Themselves. Vuoden 1986 albumilta Revenge mukana ovat itseoikeutetut Missionary Man, Thorn in My Side, When Tomorrow Comes ja Euroopan-painoksella balladihelmi The Miracle of Love. Vuoden 1987 albumilta Savage kuullaan You Have Placed a Chill in My Heart ja I Need a Man. Eurythmicsin 80-luvun päättäneeltä albumilta We Too Are One Greatest Hitsillä on mukana kaksi näytettä; Don't Ask Me Why ja Angel. Vuonna 1991 Greatest Hitsistä julkaistiin 21 musiikkivideota sisältänyt videoversio, joka ilmestyi dvd:nä vuonna 2000. Vaikka se sisältää kolme Euroopan-painokselta ja jopa seitsemän Yhdysvaltain-painokselta puuttuvaa kappaletta, mukana ei ole videoversioita kappaleista Never Gonna Cry Again, The Walk, Shame ja Revival. Toisin kuin albumilla, videolla kappaleet ovat kronologisessa järjestyksessä.
18. maaliskuuta 1991 RCA Recordsin julkaisemana ilmestynyt Greatest Hits on Annie Lennoxista ja Dave Stewartista muodostuvan Euryhtmicsin vuosien 1982 ja 1990 välillä ilmestynyneet singlehitit yhteen niputtava kokoelma-albumi. Britanniassa pitkäsoitto pysytteli listakärjessä kymmenen ja Australiassa seitsemän viikon ajan. Mainittu kokoelma säilyy duon suosituimpana albumina ja se on saavuttanut Britanniassa kuusinkertaisesti ja Yhdysvalloissa kolminkertaisesti platinaa. Originaali albumista Euroopassa julkaistu versio sisältää 18 kappaletta, mutta Yhdysvaltain-painos ainoastaan 14. Pois jääneitä kappaleita ovat Right by Your Side, Sexcrime, It's All Right (Baby's Coming Back), You Have Placed a Chill in My Heart ja The Miracle of Love. Sitä vastoin mukaan on lisätty Euroopan-painokselta puuttuva The King and Queen of America. Myös painosten biisijärjestys eroaa toisistaan. Kumpikaan Greatest Hits-painoksista ei sisällä top 30:een nousseita singlejä Beethoven (I Love to Listen to) ja Revival. Vuonna 2005 ilmestyneeltä Eurythmicsin Ultimate Collectionilta puuttuu Sexcrime, eikä se sisällä ainuttakaan näytettä yhtyeen vuonna 1989 ilmestyneeltä albumilta We Too Are One. Sweet Dreams-albumilta Greatest Hitsillä ovat mukana nimikappale ja Love is a Stranger, Touch-pitkäsoitolta Here Comes the Rain Again, Who's That Girl? ja Right By Your Side. Vuoden 1985 suurmenestykseltä Be Yourself Tonight valinnat kohdistuvat There Must Be an Angeliin, It's All Right (Baby's Coming Backiin), rankkaan Would I Lie to You:hun ja Aretha Franklinin kanssa levytettyyn duettoon Sisters Are Doing It for Themselves. Vuoden 1986 albumilta Revenge mukana ovat itseoikeutetut Missionary Man, Thorn in My Side, When Tomorrow Comes ja Euroopan-painoksella balladihelmi The Miracle of Love. Vuoden 1987 albumilta Savage kuullaan You Have Placed a Chill in My Heart ja I Need a Man. Eurythmicsin 80-luvun päättäneeltä albumilta We Too Are One Greatest Hitsillä on mukana kaksi näytettä; Don't Ask Me Why ja Angel. Vuonna 1991 Greatest Hitsistä julkaistiin 21 musiikkivideota sisältänyt videoversio, joka ilmestyi dvd:nä vuonna 2000. Vaikka se sisältää kolme Euroopan-painokselta ja jopa seitsemän Yhdysvaltain-painokselta puuttuvaa kappaletta, mukana ei ole videoversioita kappaleista Never Gonna Cry Again, The Walk, Shame ja Revival. Toisin kuin albumilla, videolla kappaleet ovat kronologisessa järjestyksessä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)