Melrosen Joensuun Kerubissa heittämä keikka tarjosi takuuvarmaa työskentelyä. Rock N' Roll Cliche avasi setin odotustenmukaisesti ja sitä seurasivat The Fabulous Thunderbirds-laina I Believe I'm in Love ja vuonna 1986 ilmestyneen esikoisalbumin kirkkaimpiin klassikoihin lukeutuva Lust at First Sight. Crawl oli jo toinen poiminta Fabulous Thunderbirdsien repertuaarista ja John Doe sekä Tear Stained Letter edustivat setissä liki pitäen standardeja. The Chief vuonna 1996 ilmestyneeltä Trio-albumilta nostatti kylmiä väreitä ja Tramp hidasti tyylitajuisesti suurilta osin suorastaan revittelevän keikan tempoa. Billy Oceanin Loverboyta seurasi yleisön pyynnöstä toinen laina, Dionin originaali ja muun muassa Status Quon levytysohjelmistoon 80-luvulla lukeutunut The Wanderer. It's in the Bag -pitkäsoiton erinomainen nimikappale lukeutui lähelle kärkeä, mutta raivoisa näkemys Patti Smithin Rock N' Roll Niggeristä oli setin lainakappaleiden huipentuma ja esimerkiksi The Blastersin versiona muistettu ja vuonna 1987 ilmestyneelle Melrosen kakkosalbumille Another Piece of Cake levytetty Troublebound sekä Ronnie Selfin harvinaisempi Bop-A-Lena pitivät laatua ja intensiteettiä korkealla. Phillip Goodhand-Taitin Number One edustaa niin ikään vakiotuotantoa Melrosen lainakappaleissa. Setti päättyi itseoikeutetusti kymmenminuuttiseen ja suorastaan erinomaiseen näkemykseen klassikosta Rich Little Bitch. Tokela, Roger ja Jami tarjosivat ihailtavan tiukkaa työskentelyä edustaneen ja kiitettävän intensiivisen keikan, jossa lainabiisien osuus oli kuitenkin melko runsas yhtyeen oman tuotannon laadukkuuden huomioiden.
Melrose Kerubissa 22. marraskuuta 2019.
lauantai 23. marraskuuta 2019
Lauantain pitkä:Merkittävän joensuulaisyhtyeen vuoden 2000 tuplakokoelma
Neljä Ruusua:Popmuseo
Vuonna 2000 ilmestynyt Popmuseo on Ilkka Alangon, Kode Koistisen, Lade Laakkosen ja Kämy Kämäräisen, eli Neljän ruusun 30 kappaleesta koostuva tuplakokoelma. Se sisältää näytteitä kaikilta yhtyeen siihenastisilta albumeilta ja mukana on myös kaksi ilmestymisaikanaan aikaisemmin julkaisematonta uutta kappaletta, eli hitiksi muodostunut nimiraita sekä Yön yksinäinen. Alkuvuodesta 1987 ilmestyneeltä vimmaiselta ja yhtyeen nimeä kantavalta debyytiltä mukana ovat myös esikoissingen Sulje oveni b-puolella julkaistu Paskaläjä ja esikoisalbumin terävimpään kärkeen lukeutuva Teinidepressio. Samaisen vuoden lopussa ilmestyneen ja varsin onnistuneen Kasvukipuja-albumin antia edustavat akustisvoittoinen pikkuhitti Itkupilli ja myös Mana Manan coverohjelmistoon päätynyt suorasukainen Suikki. Vuonna 1989 ilmestynyt ja akustisvoittoista Karjala-soulia puhtaimmillaan edustanut Hyvää päivää oli jo pienessä mittakaavassa Neljän ruusun läpimurtoalbumi. Siltä mukana on kolme keskeistä näytettä, eli avausraita Anarkiaa, viime vuosinakin erikoistilanteissa keikkaohjelmistoon kuulunut Rakkauden varkaat sekä vähemmälle huomiolle jäänyt pieni klassikko Vaivaistalot. Vuonna 1990 ilmestyneeltä ja seuraajansa vanavedessä kultalevyksi myyneeltä pitkäsoitolta Hyvää yötä Bangkok mukana ovat singlehitit Sukellus ja Tiina tanssii taas, konevoittoinen Hyvää yötä ja upea balladiklassikko Muisto. Vuonna 1992 ilmestyneen yhtyeen lopullisen läpimurtoalbumin Haloo osuus on odotustenmukaisesti runsas; mukana ovat megahitti Juppihippipunkkari, slovarihelmet Tie ajatuksiin ja Sun täytyy mennä, Haloo-kiertueen alkuvaiheessa keikat käynnistänyt Viisastun salaa, rockrypistyksiä edustava 2011 ja edelleen keikkasetissä viihtyvä Matka on syvä. Myös sitä seuranneelta ja vuonna 1993 julkaistulta Pop-uskonnolta on mukana useita näytteitä. Niihin lukeutuvat albumin ensimmäinen single Kuka näkee, suurin hitti Poplaulajan vapaapäivä, rockkitaroinnin konetaustoihin upeasti yhdistävä Luen, tyylikäs balladi Piikkilankaa, rivakampaa osastoa edustava Idänprinsessa ja seesteinen albumin päätöskappale Meistä jokainen. Energiaa-kokoelman iskevä nimikappale on oikeutetusti mukana ja myös tuossa vaiheessa tuorein Ruusujen pitkäsoitto Uusi aalto saa ansaitsemansa edustuksen. Sen tuotantoon Popmuseolla lukeutuvat bailuhenkisemmät Hunningolla ja Olen niin pop sekä seesteisemmät esikoissingle Varjo ja riffissään hienoisesti Duran Duranin Ordinary Worldia muistuttava Luotsivene. Popmuseon biisijärjestys ei ole kronologinen eikä sen kansilehti informatiivinen. Silti kyseessä on mainio tapa tutustua Neljän Ruusun vuosien 1987-2000 välillä julkaisemaan tuotantoon. Suureksi myyntimenestykseksi osoittautunut kokoelma tavoitti todennäköisesti myös sellaista yleisönosaa, joka ei ollut tuoreeltaan tsekannut esimerkiksi Haloo-albumia.
Vuonna 2000 ilmestynyt Popmuseo on Ilkka Alangon, Kode Koistisen, Lade Laakkosen ja Kämy Kämäräisen, eli Neljän ruusun 30 kappaleesta koostuva tuplakokoelma. Se sisältää näytteitä kaikilta yhtyeen siihenastisilta albumeilta ja mukana on myös kaksi ilmestymisaikanaan aikaisemmin julkaisematonta uutta kappaletta, eli hitiksi muodostunut nimiraita sekä Yön yksinäinen. Alkuvuodesta 1987 ilmestyneeltä vimmaiselta ja yhtyeen nimeä kantavalta debyytiltä mukana ovat myös esikoissingen Sulje oveni b-puolella julkaistu Paskaläjä ja esikoisalbumin terävimpään kärkeen lukeutuva Teinidepressio. Samaisen vuoden lopussa ilmestyneen ja varsin onnistuneen Kasvukipuja-albumin antia edustavat akustisvoittoinen pikkuhitti Itkupilli ja myös Mana Manan coverohjelmistoon päätynyt suorasukainen Suikki. Vuonna 1989 ilmestynyt ja akustisvoittoista Karjala-soulia puhtaimmillaan edustanut Hyvää päivää oli jo pienessä mittakaavassa Neljän ruusun läpimurtoalbumi. Siltä mukana on kolme keskeistä näytettä, eli avausraita Anarkiaa, viime vuosinakin erikoistilanteissa keikkaohjelmistoon kuulunut Rakkauden varkaat sekä vähemmälle huomiolle jäänyt pieni klassikko Vaivaistalot. Vuonna 1990 ilmestyneeltä ja seuraajansa vanavedessä kultalevyksi myyneeltä pitkäsoitolta Hyvää yötä Bangkok mukana ovat singlehitit Sukellus ja Tiina tanssii taas, konevoittoinen Hyvää yötä ja upea balladiklassikko Muisto. Vuonna 1992 ilmestyneen yhtyeen lopullisen läpimurtoalbumin Haloo osuus on odotustenmukaisesti runsas; mukana ovat megahitti Juppihippipunkkari, slovarihelmet Tie ajatuksiin ja Sun täytyy mennä, Haloo-kiertueen alkuvaiheessa keikat käynnistänyt Viisastun salaa, rockrypistyksiä edustava 2011 ja edelleen keikkasetissä viihtyvä Matka on syvä. Myös sitä seuranneelta ja vuonna 1993 julkaistulta Pop-uskonnolta on mukana useita näytteitä. Niihin lukeutuvat albumin ensimmäinen single Kuka näkee, suurin hitti Poplaulajan vapaapäivä, rockkitaroinnin konetaustoihin upeasti yhdistävä Luen, tyylikäs balladi Piikkilankaa, rivakampaa osastoa edustava Idänprinsessa ja seesteinen albumin päätöskappale Meistä jokainen. Energiaa-kokoelman iskevä nimikappale on oikeutetusti mukana ja myös tuossa vaiheessa tuorein Ruusujen pitkäsoitto Uusi aalto saa ansaitsemansa edustuksen. Sen tuotantoon Popmuseolla lukeutuvat bailuhenkisemmät Hunningolla ja Olen niin pop sekä seesteisemmät esikoissingle Varjo ja riffissään hienoisesti Duran Duranin Ordinary Worldia muistuttava Luotsivene. Popmuseon biisijärjestys ei ole kronologinen eikä sen kansilehti informatiivinen. Silti kyseessä on mainio tapa tutustua Neljän Ruusun vuosien 1987-2000 välillä julkaisemaan tuotantoon. Suureksi myyntimenestykseksi osoittautunut kokoelma tavoitti todennäköisesti myös sellaista yleisönosaa, joka ei ollut tuoreeltaan tsekannut esimerkiksi Haloo-albumia.
torstai 21. marraskuuta 2019
Perjantain pohjat:Suomirockin instituution mainettaan parempi neljäs albumi
Eppu Normaali:Cocktail Bar
Kesäkuussa 1981 Poko Rekordsin julkaisemana ilmestynyt Cocktail Bar on Eppu Normaalin neljäs studioalbumi. Kyseessä oli yhtyeen viimeinen pitkäsoitto, jolla suurimmasta osasta teksteistä vastasi Mikko Saarela. Cocktail Baria on pidetty eräänä Eppujen huonoimmin toimivista albumikokonaisuuksista yhtye ajoittain itse mukaan lukien. Vaikka pitkäsoiton tekstit kompastuvat silloin tällöin turhaan kikkailuun ja kenties yliyrittämiseen, on aika kohdellut albumia melko lempeästi. Eppujen peruskokoonpanon lisäksi Cocktail Barilla kuullaan Fabrics-yhtyeestä tuttua saksofonistia Ränniä albumin terävimpään kärkeen lukeutuvassa avauskappaleessa, juoppohulluudesta kertovassa Delirium Tremensissä. Pantse Syrjän säveltämä ja Saarelan tekstittämä ja myös singlebiisiksi valikoitunut Warsova käsittelee Puolan tuonaikaista tilannetta upealla sävellyksellä höystettynä. Single julkaistiin harvinaislaatuisesti myös kasettiformaatissa ensimmäisenä äänitteenä Suomessa. Cocktail Barin kultahippuihin lukeutuvat lisäksi täysin Pantsen käsialaa oleva avaruusseikkailu Ripa Rapa ja albumin eräänlaisesta nimikappaleesta niin ikään käyvä pitkäsoiton päätöskappale Musiikkia Rantalasta. Harvinaisempaa liki pitäen klassikko-osastoa albumilla tarjoaa Kuuvartalo yöllä, joka vuosikymmeniä myöhemmin valikoitui mukaan myös Eppujen akustiselle Mutala-tupla-albumille. Muutamissa Cocktail Barin kappaleissa on päädytty aavistuksen rohkeampiin sanakäänteisiin, mutta niiden vastapainoksi sosiaalipolitiikka-aiheinen Kansan koti ja luonnonsuojelullinen Haavoittunut polvi sisältävät jälleen silkkaa asiaa. Ensimmäisellä Tuuliajolla-kiertueella Eput esittivät tiukkoja livetulkintoja useista Cocktail Barin kappaleista. Albumin paras listasijoitus oli toinen ilmestymisvuotensa heinäkuussa ja 2000-luvulle ehdittäessä mainettaan laadukkaampaa Cocktail Baria on mennyt kaupaksi yli 40 000 yksikköä.
Kesäkuussa 1981 Poko Rekordsin julkaisemana ilmestynyt Cocktail Bar on Eppu Normaalin neljäs studioalbumi. Kyseessä oli yhtyeen viimeinen pitkäsoitto, jolla suurimmasta osasta teksteistä vastasi Mikko Saarela. Cocktail Baria on pidetty eräänä Eppujen huonoimmin toimivista albumikokonaisuuksista yhtye ajoittain itse mukaan lukien. Vaikka pitkäsoiton tekstit kompastuvat silloin tällöin turhaan kikkailuun ja kenties yliyrittämiseen, on aika kohdellut albumia melko lempeästi. Eppujen peruskokoonpanon lisäksi Cocktail Barilla kuullaan Fabrics-yhtyeestä tuttua saksofonistia Ränniä albumin terävimpään kärkeen lukeutuvassa avauskappaleessa, juoppohulluudesta kertovassa Delirium Tremensissä. Pantse Syrjän säveltämä ja Saarelan tekstittämä ja myös singlebiisiksi valikoitunut Warsova käsittelee Puolan tuonaikaista tilannetta upealla sävellyksellä höystettynä. Single julkaistiin harvinaislaatuisesti myös kasettiformaatissa ensimmäisenä äänitteenä Suomessa. Cocktail Barin kultahippuihin lukeutuvat lisäksi täysin Pantsen käsialaa oleva avaruusseikkailu Ripa Rapa ja albumin eräänlaisesta nimikappaleesta niin ikään käyvä pitkäsoiton päätöskappale Musiikkia Rantalasta. Harvinaisempaa liki pitäen klassikko-osastoa albumilla tarjoaa Kuuvartalo yöllä, joka vuosikymmeniä myöhemmin valikoitui mukaan myös Eppujen akustiselle Mutala-tupla-albumille. Muutamissa Cocktail Barin kappaleissa on päädytty aavistuksen rohkeampiin sanakäänteisiin, mutta niiden vastapainoksi sosiaalipolitiikka-aiheinen Kansan koti ja luonnonsuojelullinen Haavoittunut polvi sisältävät jälleen silkkaa asiaa. Ensimmäisellä Tuuliajolla-kiertueella Eput esittivät tiukkoja livetulkintoja useista Cocktail Barin kappaleista. Albumin paras listasijoitus oli toinen ilmestymisvuotensa heinäkuussa ja 2000-luvulle ehdittäessä mainettaan laadukkaampaa Cocktail Baria on mennyt kaupaksi yli 40 000 yksikköä.
keskiviikko 20. marraskuuta 2019
Torstain terävä:Kotkaparven menestynein
The Eagles:Hotel California
Kahdeksas joulukuuta 1976 Asylum Recordsin julkaisemana ilmestynyt Hotel California on The Eaglesin viides pitkäsoitto, josta on muodostunut eräs kaikkien aikojen myydyimmistä albumeista. Singleformaatissa pitkäsoitolta julkaistuista kappaleista New Kid in Town ja nimiraita nousivat Billboardilla listaykkösiksi ja suoraviivaisempaa rocktyyliä edustanut Life in the Fast Lane saavutti sijan 11. Pitkäsoiton toinen lähes hardrockia edustava kappale on sen b-puolelle sijoitettu Victim of Love. Hotel Californiasta muodostui The Eaglesin suurin menestysalbumi yhtyeen ensimmäisen, vuosien 1971-1975 välillä julkaistusta tuotannosta kasatun Greatest Hits-kokoelman jälkeen. Maailmanlaajuisesti Hotel California-albumi on myynyt 32 miljoonaa kappaletta ja Rolling Stonen 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla sen sijoitus oli 37. Bill Szymczyk nauhoitti Hotel Californian Criteria ja Record Plant -studioilla vuoden 1976 maaliskuun ja lokakuun välisenä aikana. Kyseessä oli The Eaglesin ensimmäinen aikaisemmin James Gangissä soittaneen kitaristin Joe Walshin kanssa työstämä albumi ja viimeinen, jolla basisti Randy Meisner oli mukana. David Alexanderin käsialaa oleva albumin etukansi on kuvattu Beverly Hills Hotelissa. Hotel California nousi listakärkeen ympäri maailmaa ja albumin kappaleista nimiraita ja New Kid in Town vastaanottivat Grammyt. Marraskuussa 2017 Hotel Californiasta julkaistiin 40-vuotisjuhlapainos. Sen kakkoslevy sisältää livebiisejä LA Forumilta vuoden 1976 lokakuulta. Eaglesin nauhoittaessa Hotel Californiaa Black Sabbath äänitti Criterian vastapäisessä studiossa albumiaan Techincal Ecstasy ja metelin vuoksi Eagles joutui nauhoittamaan albuminsa päätöskappaleen The Last Resort uudelleen. Hotel California saavutti myönteiset arviot jo ilmestymisensä jälkeen ja tuoreemmissa arvioissa esimerkiksi Los Angeles Timesiin kirjoittanut Robert Hilburn on nimennyt albumin mestariteokseksi rockin saralla.
Kahdeksas joulukuuta 1976 Asylum Recordsin julkaisemana ilmestynyt Hotel California on The Eaglesin viides pitkäsoitto, josta on muodostunut eräs kaikkien aikojen myydyimmistä albumeista. Singleformaatissa pitkäsoitolta julkaistuista kappaleista New Kid in Town ja nimiraita nousivat Billboardilla listaykkösiksi ja suoraviivaisempaa rocktyyliä edustanut Life in the Fast Lane saavutti sijan 11. Pitkäsoiton toinen lähes hardrockia edustava kappale on sen b-puolelle sijoitettu Victim of Love. Hotel Californiasta muodostui The Eaglesin suurin menestysalbumi yhtyeen ensimmäisen, vuosien 1971-1975 välillä julkaistusta tuotannosta kasatun Greatest Hits-kokoelman jälkeen. Maailmanlaajuisesti Hotel California-albumi on myynyt 32 miljoonaa kappaletta ja Rolling Stonen 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla sen sijoitus oli 37. Bill Szymczyk nauhoitti Hotel Californian Criteria ja Record Plant -studioilla vuoden 1976 maaliskuun ja lokakuun välisenä aikana. Kyseessä oli The Eaglesin ensimmäinen aikaisemmin James Gangissä soittaneen kitaristin Joe Walshin kanssa työstämä albumi ja viimeinen, jolla basisti Randy Meisner oli mukana. David Alexanderin käsialaa oleva albumin etukansi on kuvattu Beverly Hills Hotelissa. Hotel California nousi listakärkeen ympäri maailmaa ja albumin kappaleista nimiraita ja New Kid in Town vastaanottivat Grammyt. Marraskuussa 2017 Hotel Californiasta julkaistiin 40-vuotisjuhlapainos. Sen kakkoslevy sisältää livebiisejä LA Forumilta vuoden 1976 lokakuulta. Eaglesin nauhoittaessa Hotel Californiaa Black Sabbath äänitti Criterian vastapäisessä studiossa albumiaan Techincal Ecstasy ja metelin vuoksi Eagles joutui nauhoittamaan albuminsa päätöskappaleen The Last Resort uudelleen. Hotel California saavutti myönteiset arviot jo ilmestymisensä jälkeen ja tuoreemmissa arvioissa esimerkiksi Los Angeles Timesiin kirjoittanut Robert Hilburn on nimennyt albumin mestariteokseksi rockin saralla.
tiistai 19. marraskuuta 2019
Keskiviikon klassikko:Raakaa Hurriganes-soundia vuodelta 1976
Hurriganes:Hot Wheels
Lokakuussa 1976 Love Recordsin julkaisemana ilmestynyt Hot Wheels on Hurriganesin neljäs studioalbumi ja samalla toinen Ile Kallion kitarointia sisältävä yhtyeen pitkäsoitto. Edeltäjistään Roadrunnerista ja Crazy Daysistä, jotka äänitettiin Tukholman Marcus Musicissa, poiketen Hot Wheels nauhoitettiin Lahdessa Pekka Nurmikallion Microvox-studiolla. Suurta osaa Hot Wheelsin kappaleista kuultiin samana vuonna ilmestyneessä ja Jussi Itkosen ohjaamassa Hurriganes-elokuvassa Kuumat kundit. Kiireisestä aikataulusta huolimatta Hot Wheelsin kappaleita ehdittiin soittaa myös keikoilla ennen albumin levyttämistä. Tyylillisesti Hot Wheels edustaa selkeästi edeltäjäänsä Crazy Daysiä suoraviivaisempaa rocktyyliä. Albumin kaikki kappaleet olivat Remu Aaltosen, Cisse Häkkisen ja Ile Kallion käsialaa, tosin levynkansitiedoissa ne oli merkitty ainoastaan Aaltosen ja Häkkisen nimiin. Hurriganesin levytysrepertuaarissa Hot Wheelsiä oli vuoden 1976 aikana edeltänyt single An Awful Crime/Oh Baby Doll. Heinäkuussa ilmestynyt Cisse Häkkisen sooloalbumi Teendreams nousi kotimaassa albumilistan kärkeen seitsemän viikon ajaksi. Itse Hot Wheels-pitkäsoittoa oli syyskuussa 1976 edeltänyt single Elephant's Boogie/Find a Lady. Albumin ainoa slovarimpi kappale on sen a-puolen päättävä Judie ja b-puolelta löytyvässä Hey Bo Diddleyssä Ile Kallio pääsi keikkakontekstissa improvisoimaan mielensä mukaan. Jonkinlaista tyylillistä referenssiä Hot Wheelsin kappaleille olivat tarjonneeet Dr. Feelgoodin ja Eddie & The Hot Rodsin kaltaiset pubrockyhtyeet ja niiden vaikutus lisääntyi entisestään Hot Wheelsin seuraajalla, vuonnna 1977 ilmestyneellä albumilla Tsugu Way. Ile Kallio on maininnut Hot Wheels-albumin soundin olleen hänelle mieleinen ja albumin biisimateriaalin parhaimmistoon lukeutunevat ainakin b-puolen avaavat tiukat rypistykset Tripper's Story ja Ridin' Ridin' sekä pitkäsoiton päättävä, liki pitäen erinomainen nimiraita Hot Wheels. Samoista nauhoitussessioista olevaa kappaletta I'm Moving On kuultiin ainoastaan eräässä Kuumat kundit- elokuvan kohtauksista. Hot Wheels saavutti timanttilevyn, mikä levyn ilmestymisaikaan merkitsi 50 000 myytyä albumia.
Lokakuussa 1976 Love Recordsin julkaisemana ilmestynyt Hot Wheels on Hurriganesin neljäs studioalbumi ja samalla toinen Ile Kallion kitarointia sisältävä yhtyeen pitkäsoitto. Edeltäjistään Roadrunnerista ja Crazy Daysistä, jotka äänitettiin Tukholman Marcus Musicissa, poiketen Hot Wheels nauhoitettiin Lahdessa Pekka Nurmikallion Microvox-studiolla. Suurta osaa Hot Wheelsin kappaleista kuultiin samana vuonna ilmestyneessä ja Jussi Itkosen ohjaamassa Hurriganes-elokuvassa Kuumat kundit. Kiireisestä aikataulusta huolimatta Hot Wheelsin kappaleita ehdittiin soittaa myös keikoilla ennen albumin levyttämistä. Tyylillisesti Hot Wheels edustaa selkeästi edeltäjäänsä Crazy Daysiä suoraviivaisempaa rocktyyliä. Albumin kaikki kappaleet olivat Remu Aaltosen, Cisse Häkkisen ja Ile Kallion käsialaa, tosin levynkansitiedoissa ne oli merkitty ainoastaan Aaltosen ja Häkkisen nimiin. Hurriganesin levytysrepertuaarissa Hot Wheelsiä oli vuoden 1976 aikana edeltänyt single An Awful Crime/Oh Baby Doll. Heinäkuussa ilmestynyt Cisse Häkkisen sooloalbumi Teendreams nousi kotimaassa albumilistan kärkeen seitsemän viikon ajaksi. Itse Hot Wheels-pitkäsoittoa oli syyskuussa 1976 edeltänyt single Elephant's Boogie/Find a Lady. Albumin ainoa slovarimpi kappale on sen a-puolen päättävä Judie ja b-puolelta löytyvässä Hey Bo Diddleyssä Ile Kallio pääsi keikkakontekstissa improvisoimaan mielensä mukaan. Jonkinlaista tyylillistä referenssiä Hot Wheelsin kappaleille olivat tarjonneeet Dr. Feelgoodin ja Eddie & The Hot Rodsin kaltaiset pubrockyhtyeet ja niiden vaikutus lisääntyi entisestään Hot Wheelsin seuraajalla, vuonnna 1977 ilmestyneellä albumilla Tsugu Way. Ile Kallio on maininnut Hot Wheels-albumin soundin olleen hänelle mieleinen ja albumin biisimateriaalin parhaimmistoon lukeutunevat ainakin b-puolen avaavat tiukat rypistykset Tripper's Story ja Ridin' Ridin' sekä pitkäsoiton päättävä, liki pitäen erinomainen nimiraita Hot Wheels. Samoista nauhoitussessioista olevaa kappaletta I'm Moving On kuultiin ainoastaan eräässä Kuumat kundit- elokuvan kohtauksista. Hot Wheels saavutti timanttilevyn, mikä levyn ilmestymisaikaan merkitsi 50 000 myytyä albumia.
maanantai 18. marraskuuta 2019
Tiistain tukeva:Merkittävän brittiyhtyeen siirtymäkauden albumi
Jethro Tull:Broadsword and the Beast
Yhtyeen kotimaassa Britanniassa kymmenes huhtikuuta 1982 ja Yhdysvalloissa reilua viikkoa myöhemmin ilmestynyt Broadsword and the Beast on Jethro Tullin neljästoista studioalbumi. Tyylillisesti sitä voi pitää yhdistelmänä yhtyeen edellisellä vuosikymmenellä dominoineesta folkvaikutteisesta tyylistä ja 80-luvun syntetisaattorisoundista. Yhtyeen tunnusomaista instrumentaatiota albumilla täydentää uusi kosketinsoittaja Peter-John Vettese. Broadsword and the Beastin sähköistä instrumentaatiota kehitettiin eteenpäin Jethro Tullin seuraavalla, vuonna 1984 ilmestyneellä albumilla Under Wraps. Broadsword and the Beastin remasteroidun cd-version kansiteksteissä yhtyeen johtohahmo Ian Anderson mainitsee albumin sisältävän osittain Jethro Tullin parasta musiikkia. Pitkäsoiton tuotannosta vastasi ensisijaisesti The Yardbirdsin basistina muistettu Paul Samwell-Smith ja se vastaanotti suhteellisen myönteiset arviot. Esimerkiksi Kerrang!:iin laadittu arvio oli positiivissävyinen. Pitkäsoiton kansikuva on taiteilija Iain McCaigin käsialaa. Genesiksessä kitaroinut Steve Hackett on nimennyt Broadsword and the Beastin suosikkialbumiensa joukkoon kuuluvaksi. Mainitun pitkäsoiton tiimoilta tehty kiertue oli viimeinen Jethro Tullin voimakkaasti teatraalinen. Lava nimittäin muistutti merirosvolaivaa. Broadword and the Beastin päätöskappale Cheerio oli joidenkin vuosien ajan Jethro Tullin konserttien viimeisenä encorekappaleena. Broadsword and the Beast myi Jethro Tullin diskografiassa sitä edeltäneitä albumeita Stormwatch ja A paremmin. Norjassa ja Saksassa pitkäsoiton paras listasijoitus oli 14., Yhdysvalloissa 19. ja Britanniassa 27. Singleformaatissa julkaistu Fallen on Hard Times nousi Yhdysvalloissa sijalle 20. Kotimainen Northern Kings versioi mainitun kappaleen albumilleen Reborn. Vuonna 2005 Broadsword and the Beastista julkaistiin kahdeksan bonuskappaletta sisältävä remasteroitu cd-versio.
Yhtyeen kotimaassa Britanniassa kymmenes huhtikuuta 1982 ja Yhdysvalloissa reilua viikkoa myöhemmin ilmestynyt Broadsword and the Beast on Jethro Tullin neljästoista studioalbumi. Tyylillisesti sitä voi pitää yhdistelmänä yhtyeen edellisellä vuosikymmenellä dominoineesta folkvaikutteisesta tyylistä ja 80-luvun syntetisaattorisoundista. Yhtyeen tunnusomaista instrumentaatiota albumilla täydentää uusi kosketinsoittaja Peter-John Vettese. Broadsword and the Beastin sähköistä instrumentaatiota kehitettiin eteenpäin Jethro Tullin seuraavalla, vuonna 1984 ilmestyneellä albumilla Under Wraps. Broadsword and the Beastin remasteroidun cd-version kansiteksteissä yhtyeen johtohahmo Ian Anderson mainitsee albumin sisältävän osittain Jethro Tullin parasta musiikkia. Pitkäsoiton tuotannosta vastasi ensisijaisesti The Yardbirdsin basistina muistettu Paul Samwell-Smith ja se vastaanotti suhteellisen myönteiset arviot. Esimerkiksi Kerrang!:iin laadittu arvio oli positiivissävyinen. Pitkäsoiton kansikuva on taiteilija Iain McCaigin käsialaa. Genesiksessä kitaroinut Steve Hackett on nimennyt Broadsword and the Beastin suosikkialbumiensa joukkoon kuuluvaksi. Mainitun pitkäsoiton tiimoilta tehty kiertue oli viimeinen Jethro Tullin voimakkaasti teatraalinen. Lava nimittäin muistutti merirosvolaivaa. Broadword and the Beastin päätöskappale Cheerio oli joidenkin vuosien ajan Jethro Tullin konserttien viimeisenä encorekappaleena. Broadsword and the Beast myi Jethro Tullin diskografiassa sitä edeltäneitä albumeita Stormwatch ja A paremmin. Norjassa ja Saksassa pitkäsoiton paras listasijoitus oli 14., Yhdysvalloissa 19. ja Britanniassa 27. Singleformaatissa julkaistu Fallen on Hard Times nousi Yhdysvalloissa sijalle 20. Kotimainen Northern Kings versioi mainitun kappaleen albumilleen Reborn. Vuonna 2005 Broadsword and the Beastista julkaistiin kahdeksan bonuskappaletta sisältävä remasteroitu cd-versio.
sunnuntai 17. marraskuuta 2019
Maanantain mainio:Kaksi ja puoli tuntia Alankoa
Kotimaisen rockin ikoneihin lukeutuva Ismo Alanko heitti yhtyeineen Kerubissa kaksi keikkaa, joista myös jälkimmäiselle riitti yleisöä, vaikkei se edeltäjänsä tavoin ollutkaan loppuunmyyty. Tuoreimman Minä halusin olla niin kuin Beethoven -albumin kappaleet painottivat odotustenmukaisesti setin alkuosaa. Lähes kultahippuina niistä erottuivat Transsioletettu tanssi ja Suomarssi. Iäkkäämpään tuotantoon siirryttiin Kun Suomi putos puusta -pitkäsoiton huippuhetkiin lukeutuvan Valheita ja onnenpekkoja -kappaleen myötä ja vanhempia kultaisia koottuja setin alkuosassa edustivat Rakkaus on ruma sana sekä Sielun Veljien ohjelmistosta poimitut Totuus vai tequila ja Säkenöivä voima. Uusimman albumin tuotantoon palattiin Aaltoja ja Orjantappurakruunu -versiointien myötä. Tällä tiellä oli ensimmäinen valinta ensi kesänä viisi paluukeikkaa soittavan Hassisen Koneen ohjelmistosta ja samalla konsertin ensimmäinen todellinen kylmien väreiden nostattaja. Jussi Jaakonaho soitti biisiin todella upean, uutta sovituksellista ilmettä tavoittaneen soolon. Lisää Konetta tarjoiltiin hieman myöhemmin niin ikään varsin onnistuneen Julkinen eläin -version ansiosta. Lokki ja Kurjet edustivat harvinaisempia huippuhetkiä Ismon soolotuotannosta ja Värityskirja Säätiön aikaisia klassikoita. Setin loppuhuipennus käynnistyi vuoden 1993 suurimpiin hittisiivuihin lukeutuvalla Pornografiaa-kappaleella ja klassikkokimaraa jatkoivat Hassisen Koneen Hiljaa virtaa veri, Sielun Veljien On mulla unelma, Kun Suomi putos puusta- albumin nimikappale ja Rikas, rämä elämä sekä varsinaisen setin päättänyt Taiteilijaelämää. Encoreiden aluksi kuultiin Nuorena syntynyt samaiselta albumilta sekä Hassisen Koneen suurhitit Levottomat jalat ja Rappiolla. Viimeinen encorepoiminta Vittu kun vituttaa iski yleisöön, mutta kirkkaimmasta klassikkotuotannosta tällä kertaa kuulematta jäi esimerkiksi Sielun Veljien Rakkaudesta. Ismo itse oli inspiroituneessa esiintymisvireessä koko ennätyspitkän setin ajan ja Jussi Jaakonaho, Joakim Berghäll, Juho Viljanen, Mikko Mäkelä ja Niko Votkin musisoivat niin ikään esimerkillisesti.
Ismo Alanko Kerubissa 17. marraskuuta 2019.
Ismo Alanko Kerubissa 17. marraskuuta 2019.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)