Maanantain mainio:Creedence Clearwater Revivalin vuoden 1969 anthem

 Fortunate Son on yhdysvaltalaisyhtye Creedence Clearwater Revivalin kappale, joka julkaistiin bändin neljännellä, marraskuussa 1969 ilmestyneellä albumilla Willy and the Poor Boys. Singleformaatissa Fortunate Son oli ilmestynyt jo samaisen vuoden syyskuussa Down on the Cornerin b-puolella. Kappaleesta muodostui eräs keskeisimmistä Vietnamin sotaa vastustaneista anthemeista. 22. marraskuuta 1969 Fortunate Son saavutti sijan 14. Billboardin listalla. Viikkoa myöhemmin Billboard muutti metodologiaansa kaksipuoleisten hittisinglejen osalta. Seuraavalla viiikolla kaksi a-puolta sisältänyt Creedencen single saavutti Billboardin listalla yhdeksännen sijan ja parhaimpaan listasijoitukseensa, joka oli kolmas, single ylsi 20. joulukuuta 1969. Kultalevyn mainittu single saavutti joulukuussa 1970. Pitchfork Median laatimalla 60-luvun 200 parhaan kappaleen listalla Fortunate Son sijoittui seitsemänneksitoista. Rolling Stonen laatimalla 500 kaikkien aikojen parhaan kappaleen listalla Fortunate Sonin sijoitus oli 99. Vuonna 2014 Kongressin kirjasto valitsi Fortunate Sonin kansalliseen ääniterekisteriin kulttuurisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittävänä. Fortunate Sonista levytetyistä coverversioista mainittakoon Bob Seger & The Silver Bullet Bandin albumilla Like A Rock vuonna 1986 ilmestynyt näkemys. U2 levytti Fortunate Sonin singlensä Who's Gonna Ride Your Wild Horses kakkosbiisiksi ja versio pääsi myös mukaan Achtung Baby-albumin vuonna 2011 ilmestyneelle Deluxe Editionille. Cat Power levytti Fortunate Sonin vuonna 2008 ilmestyneelle ep:lleen Dark End of the Street. John Fogerty nauhoitti itse kappaleesta uusioversion Foo Fightersin kanssa vuonna 2013 ilmestyneelle albumilleen Wrote a Song for Everyone.

Sunnuntain extra:Merkittävän brittiläisen biisintekijän ja solistin vuoden 1973 soolohitti

16. marraskuuta 1973 Harvest Recordsin julkaisemana ilmestynyt Forever on ensisijaisesti yhtyeistä The Move ja Wizzard muistetun Ronnie Woodin soolosingle, jolla hän vastasi itse kaikista instrumenteista ja lauluosuuksista. Forever on lisäksi sekä Woodin kirjoittama että tuottama kappale. Brittilistalla Forever sijoittui parhaimmillaan kahdeksanneksi ja mainittu biisi pysytteli listoilla 13 viikon ajan, niistä koko joulukuun 1973. Seuraavan vuoden tammikuussa Forever menestyi samaisella listalla paremmin kuin Wizzardin single I Wish It Could Be Christmas Everyday. Foreverin kannessa mainitaan erityiskiitokset Brian Wilsonille ja Neil Sedakalle heidän tuomastaan vaikutuksesta. Forever ilmestyi singleformaatissa myös Uudessa Seelannissa, Alankomaissa, Portugalissa ja Etelä-Afrikassa. Kappale on päässyt lisäksi mukaan useille Woodin tuotannosta kasatuille kokoelma-albumeille, kuten Connoisseur Recordsin julkaisemalle The Singlesille sekä toiselle kokoelmalevylle Through the Years:The Best of Roy Wood. The Guardianiin kirjoittaneen brittiläisen rockjournalistin Alexis Petridisin mukaan Forever on soolohitti, joka kuulostaa siltä, kuin Neil Sedaka olisi liittynyt The Beach Boysiin ja saavuttanut kauniita tuloksia.

Lauantain pitkä:Pitkän uran tehnyt yhdysvaltalaislaulajatar

Seitsemäs marraskuuta 1954 syntynyt Robin Beck on yhdysvaltalaislaulajatar, joka vuonna 1988 nosi Yhdysvaltojen ja seuraavana vuonna Saksan singlelistan kärkeen myös Coca Cola-mainoksessa hyödynnetyllä kappaleellaan First Time. Mainittua biisiä on myös versioitu ja sämplätty menestyksekkäästi. Viimeksi vuonna 2006  Sunblock nousi First Timesta levyttämällään coverilla brittilistan yhdeksänneksi. Beck on lisäksi esittänyt mainitun kappaleen saksalaisen poptähden Helene Fischerin kanssa. Beckin tunnetuimpaan tuotantoon lukeutuvat lisäksi kappaleet Save Up All Your Tears, In My Heart to Stay, Tears in the Rain ja Close to You. Ennen mainittua menestystään Beck oli ollut taustavokalistina esimerkiksi Melissa Manchesterille, Chaka Khanille ja Leo Sayerille. Hän lauloi myös mainoksia Jam Creative Productionsille. Beckin ensimmäinen sooloalbumi ilmestyi vuonna 1979 ja taustavokalisteina sillä kuultiin Irene Caraa ja Luther Vandrossia. Albumin kappaleisiin luketui muun muassa soulhenkinen cover Nazzin levyttämästä ja Todd Rundgrenin käsialaa olleesta ja myöhemmin myös säveltäjänsä levyttämästä kappaleesta Hello It's Me. Billboardin tanssilistalla kappale Sweet Talk saavutti sijan 31. ja kyseessä oli Beckin ainoa Yhdysvalloissa listoille noussut single. Britanniassa Beckin esikoisalbumilta ei poimittu hittejä, mutta myöhemmin Save Up All Your Tears nousi Saksassa top teniin. Beckiä kuultiin taustavokalistina Cherin suuressa hitissä If I Could Turn Back Time ja myös hänen versiossaan Save Up All Your Tearsistä. Vuonna 1988 brittien singlelistan kärkeen nousi kolme peräkkäistä naissolistia, eli Belinda Carlisle, Tiffany ja Kylie Minogue. Seuraavaksi vastaavanlaisen kolmen singlelistan kärkeen nousseen naisartistin sarjan muodostivat Whitney Houston, Enya ja Robin Beck. Vaikka First Time jäi Beckin ainoaksi brittihitiksi, artisti saavutti Saksassa vähintään kolme muuta listahittiä. Beckin albumi Trouble Or Nothin' oli Desmond Childin tuottama ja sen kappaleista Hide Your Heart saavutti menestystä Kissin levyttämänä versiona. Bonnie Tyler levytti samaisen kappaleen vuonna 1988 ilmestyneen albuminsa nimikappaleeksi ja vuonna 1989 Hide Your Heartista levyttivät versionsa myös Ace Frehley ja Molly Hatchet. Bonnie Tyler levytti Beckin albumin kappaleista myös singleformaatissa julkaistut If You Were a Woman (And I Was a Man) ja Save Up All Your Tears. Beckin biiseistä John Waite levytti vuonna 1987 niin ikään singleformaatissa julkaistun kappaleen Don't Lose Any Sleep. Mikään mainittujen kappaleiden levytetystä versioista ei ollut erityisen suuri menestys Yhdysvalloissa ja Mercury pudotti Beckin palkkalistoiltaan. Beckin repertuaarista Neil Giraldon kanssa kirjoitettu kappale Crazy World Like This oli ollut albumiraita myös Pat Benatarille. Beckin myöhäisempi soolotuotanto sai erityisen myönteisen vastaanoton Saksassa ja hän levytti myös duettoja muiden artistien kanssa. Vuonna 2003 Beck palasi yhdeksän vuoden levytystauon jälkeen albumilla Wonderland. Hän on sittemmin jatkanut levytyksiään muutaman vuoden tauon välein. Helmikuussa 2009 Trouble Or Nothingista ilmestynyt 20-vuotisjuhlapainos sisälsi uudet versiot albumin kappaleista sekä neljä uutta raitaa. Niiden kirjoittamisessa mukana ollut Tommy Denander vastasi myös albumin kitaroista ja uusien kappaleiden tuotannosta. Vuonna 2011 Beck julkaisi kahdeksannen albuminsa The Great Escape ja nauhoitti myös lauluosuudet syyskuussa 2011 ilmestyneelle brittiläisen heavy-yhtyeen Saracenin albumille Marilyn. Vuonna 2012 Beck oli mukana Firefestissä ja Rock Meets Classic-kiertueella. Elokuussa 2013 ilmestyi Beckin yhdeksäs albumi Underneath. Maaliskuussa 2014 alkaneella Perfect Storm-kiertueella pääesiintyjiä olivat House of Lords ja Estrella. Toukokuussa 2015 alkanut All That Glitters-kiertue toi Beckin esiintymään Suomeen, Ruotsiin ja Norjaan.Samaisen vuoden elokuussa Beck oli mukana Alicantessa, Espanjassa järjestetyssä Rock Iconsissa. Lokakuun lopussa Beck oli Nottingham Rock Cityn Rockingham-lineupin jäsen esimerkiksi Cinderellan Tom Keiferin tavoin. Beckin kymmenes pitkäsoitto Love Is Coming ilmestyi lokakuussa 2017.

Perjantain pohjat:Alice Cooperin esikoisalbumi

 Alice Cooper:Pretties for You

25. kesäkuuta 1969 Straight Recordsin julkaisemana ilmestynyt Pretties for You on Alice Cooperin debyyttistudioalbumi. Nimellä Alice Cooper viitattiin tuossa vaiheessa vielä koko yhtyeeseen, eikä sen solistiin Vincent Furnieriin. Tyylillisesti Alice Cooperin esikoinen edustaa vielä melko voimakkaasti psykedeelistä rockia eikä sitä hardrocksoundia, jonka esittäjänä yhtye muutamaa vuotta myöhemmin löi itsensä lopullisesti läpi. Suurella osalla albumin kappaleista hyödynnetään tavanomaisesta poikkeavia tahtilajeja ja sovituksia, ääniefektejä ja monenkirjavia musiikillisia vaikutteita. Muutamat Pretties for Youn kappaleista, kuten Levity Ball, tuovat esiin vaikutteita Syd Barrettin aikaiselta Pink Floydilta. Alice Cooper vietti aikaa kyseisen brittiyhtyeen kanssa sen ollessa kiertueella Yhdysvalloissa. Alice Cooperin kitaristi Glen Buxton on maininnut pystyneensä kuuntelemaan Barrettin kitarointia tuntikausia. Pretties for Youn kannessa nähdään Edward Beardsleyn käsialaa oleva maalaus, joka oli sijoitettu Frank Zappan kodin makuuhuoneeseen. Pretties for Yousta ei muodostunut menestystä kaupallisesti eikä kriitikoiden keskuudessa. Albumi käväisi Billboardin Hot 200 -listalla, mutta mitään sen kappaleista ei ole soitettu keikkakontektissa sen jälkeen, kun Alice Cooper oli julkaissut läpimurtoalbuminsa Love It to Death. Alice Cooperin debyyttisinglenä Pretties for Youlta julkaistu Reflected sai uudeksi nimekseen Elected ja se ilmestyi vuonna 1973 Alice Cooperin albumilla Billion Dollar Babies. Alice Cooperin yhtyeen managerin Shep Gordonin mukaan Frank Zappa jätti Whitney-studioilla Burbankissa tapahtuneet nauhoitukset veljensä vastuulle. Gordonin mukaan nauhoituksissa ei ollut varsinaista tuottajaa ja yhtyeen esikoisalbumi koostui treeninauhoituksesta   livenä nauhoitettua kappaletta Levity Ball lukuun ottamatta.

Torstain terävä:Skotlantilaisartistin vuoden 1967 suurhitti

To Sir with Love on tunnusmelodia James Clavellin  vuonna 1967 ohjaamasta samannimisestä elokuvasta. Sen esitti myös mainitussa elokuvassa esiintynyt skotlantilaislaulajatar Lulu. Kappaleen kirjoitustyöstä vastasivat Don Black ja Mark London, joista viimeksi mainittu oli Lulun pitkäaikaisena managerina toimineen Marion Masseyn aviomies. To Sir with Loven tuottajana oli Mickie Most ja sovittajana Mike Leander. To Sir with Love nousi Billboardin singlelistan kärkeen ja kappaleesta muodostui vuoden 1967 suosituin single. To Sir with Loven menestyksen myötä Lulusta tuli Petula Clarkin jälkeen järjestyksessään toinen brittiläinen laulajatar, jonka single nousi Yhdysvalloissa listakärkeen. Clarkin levyttämä Downtown oli kohonnut ykkössijalle vuonna 1965. To Sir with Love edusti Lulun ja myös samaisessa elokuvassa esiintyneen The Mindbenders-yhtyeen yhteistyötä. Kappale nousi Billboardin listakärkeen lokakuussa 1967 ja piti sijoituksensa viiden viikon ajan. Kanadalaisen RPM-aikakauslehden listauksessa To Sir with Love rankattiin ilmestymisvuotensa toiseksi suurimmaksi hitiksi. Britanniassa To Sir with Love ei saavuttanut listasijoitusta, sillä kappale ilmestyi ainoastaan kesäkuussa 1967 julkaistun singlen Let's Pretend b-puolella. Kyseinen sinkku saavutti brittilistalla yhdennentoista sijan. To Sir with Lovesta on julkaistu useita coverversioita, joista mainittakoon Jackson Fiven Diana Ross Presents The Jackson 5-nauhoituksissa vuonna 1969 taltioima näkemys. Al Green levytti kyseisen  kappaleen vuonna 1978 ilmestyneelle albumilleen Truth N' Time. Soul Asylum esitti To Sir with Loven Lulun itsensä kanssa MTV Unplugged-showssaan. The Banglesin solistin/rytmikitaristin Susanna Hoffsin versio ilmestyi artistin nimeä kantaneella, järjestyksessään toisella ja vuonna 1996 ilmestyneellä albumilla. Chaka Khan levytti To Sir with Loven Lontoon sinfoniaorkesterin kanssa vuonna 2004 ilmestyneelle albumilleen ClassiKhan. Skotlantilaisen Midge Uren näkemys ilmestyi vuonna 2008 julkaistulla coveralbumilla 10.

Keskiviikon klassikko:Keskeisen blueskitaristin ja solistin kolmas albumi

Bonnie Raitt:Takin' My Time

Lokakuussa 1973 Warner Brosin julkaisemana ilmestynyt Takin' My Time on yhdysvaltalaisartisti Bonnie Raittin kolmas studioalbumi. Tyylikirjoltaan kyseessä on varsin monipuolinen pitkäsoitto, joka sisältää bluesia, folkia, jazzia, New Orleans rhythm and bluesia ja calypsoa. Kaikki albumin kymmenen kappaletta edustavat covertuotantoa ja tyylillisesti ne vaihtelevat sentimentaalisista balladeista nopeatempoisiin ja melko raskaisiinkin kappaleisiin. Alun perin Takin' My Timen tuottajaksi kaavailtiin Little Feat-yhtyeen johtohahmoa Lowell Georgea. Raitt ei kuitenkaan ollut tyytyväinen hänen kanssaan saavutettuihin tuloksiin ja niinpä albumin tuotannosta tuli lopulta vastaamaan John Hall. Musiikkikriitikoiden keskuudessa Takin' My Time saavutti myönteiset arviot ja Billboardin listalla albumi saavutti sijan 87. Takin' My Timesta myöhemmin laaditut arviot ovat niin ikään olleet positiivisia. Kyseisen pitkäsoittonsa tiimoilta Raitt teki kiertueen Yhdysvalloissa. Vuoden 1973 aikana hän oli muuttanut Los Angelesiin ja ystävystynyt Little Feat-yhtyeen jäsenten kanssa. Lowell Georgen sijaan Sunset Sound Recordersilla Los Angelesissa tapahtuneiden Takin' My Timen nauhoitusten tuotannosta vastasi muusikko John Hall. Raittin edellisen, vuonna 1972 ilmestyneen pitkäsoiton Give It Up tavoin Takin' My Time koostuu sekä balladeista että nopeatempoisista kappaleista. Takin' My Timen biisien originaaliesittäjistä tunnetuimpia lienevät Jackson Browne ja Randy Newman. Heistä ensiksi mainitulta Raitt versioi kappaleen I Thought I Was a Child ja jälkimmäiseltä biisin Guilty. Esimerkiksi Record Worldiin Takin' My Timesta laaditussa arviossa kehuttiin paitsi Raittin laulusuorituksia ja hänen blueskitarointiaan, myös albumin onnistuneita kappalevalintoja.

Tiistain tukeva:Merkittävä psykedeelistä soulia edustanut yhdysvaltalaisyhtye

Rotary Connection oli vuonna 1966 Chicagossa perustettu, psykedeelistä soulia edustanut yhtye. Omien levytystensä, joihin lukeutui muun muassa vuonna 1967 ilmestynyt ja yhtyeen nimeä kantanut esikoisalbumi, lisäksi Rotary Connection oli säestysyhtyeenä muun muassa Muddy Watersin vuonna 1968 ilmestyneellä, psykedeelistä bluesia edustaneella albumilla Electric Mud. Yhtyeen jäsenistä Minnie Riperton loi myöhemmin varsin merkittävän soolouran. Ajatus huomattavan kokeellisesta yhtyeestä oli Chess Recordsin perustajan Leonard Chessin pojan Marshall Chessin idea. Marshall oli perustanut Cadet Consept Recordsin ja sen kanssa hän halusi julkaista bluesin ja rockin, jotka olivat tehneet Chess Recordsista tunnetun, ulkopuolelle tyylillisesti sijoittunutta musiikkia. Tämä johti Marshallin huomion nousevaan psykedeeliseen liikkeeseen. Mukaan tuli klassisen musiikin koulutuksen saanut sovittaja ja tuottaja Charles Stepney. Lisäksi Marshall kutsui mukaan melko tuntemattoman valkoisen rockyhtyeen Proper Strangersin jäsenet  Bobby Simmsin, Mitch Aliottan, ja Ken Venegasin. Chess- organisaation laulunkirjoittaja Sidney Barnes, Judy Hauff ja myöhemmin soolourallaan menestynyt Minnie Riperton liittyivät myös mukaan. Chess-yhtiön studiomuusikoista Marshall kutsui mukaan kitaristi Phil Upchurchin ja rumpali Morris Jenningsin. Rotary Connectionin nimeä kantanut esikoisalbumi ilmestyi loppuvuodesta 1967. Monipuolisella pitkäsoitolla oli vaikutteita rockista, popista ja soulista, mutta sen sisältämä musiikki ei ollut radioystävällistä. Itämaisia vaikutteita albumille toi sitarin hyödyntäminen instrumentaatiossa kappaleissa Turn Me On ja Memory Band. Stepneyn käsialaa olleet sovitukset toteutti varsin onnistuneesti Chicago Symphony Orchestra. Vuoden 1968 aikana ilmestyivät Rotary Connectionin toinen ja kolmas albumi Rotary ja Piece. Niistä ensin mainitulla Minnie Ripertonin osuus solistina kasvoi voimakkaasti. Jälkimmäinen albumeista oli joululevy ja se sisälsi voimakasta rakkauden ja ymmärtämyksen sanomaa Vietmamin otteessa olleelle kansalle. Elokuun viimeisenä 1969 Rotary Connection esiintyi Texas International Pop Festivaalilla ja 29. marraskuuta Palm Beach Pop Festivaalilla. Rotary Connection julkaisi vielä kolme pitkäsoittoa. Vuonna 1969 ilmestynyt Songs sisälsi voimakkaasti sovitettuja coverkappaleita, kuten näkemykset Otis Reddingin Respectistä ja The Bandin The Weightistä. Vuonna 1970 ilmestyneellä albumilla Dinner Music sähköiseen kokeilevuuteen yhdistyi elementtejä folkista ja countrysta. Vuonna 1971 ilmestynyt jazz-orientoituneemi albumi Hey, Love julkaistiin nimellä The New Rotary Connection. Mainitun pitkäsoiton ydintuotantoon lukeutuu kappale I Am the Black Gold of the Sun. Vuonna 2003 valmistuneessa ja Martin Scorcesen ohjaamassa dokumenttisarjassa The Blues Rotary Connection heijasti Muddy Watersin kanssa vuonna 1968 levyttämänsä albumin Electric Mud perintöä. Niinpä yhtye levytti rappari Jack D:n ja The Roots -yhtyeen jäsenten kanssa.