The Flying Burrito Brothers:Burrito Deluxe
Huhtikuussa 1970 A&M Recordsin julkaisemana ilmestynyt Burrito Deluxe on The Flying Burrito Brothersin toinen albumi ja samalla yhtyeen viimeinen pitkäsoitto, jonka työstämiseen Gram Parsons osallistui. Burrito Deluxen tekee erityisen merkittäväksi se seikka, että mainittu albumi sisältää ensimmäisen levytetyn version Mick Jaggerin ja Keith Richardsin sävellyksestä Wild Horses. The Rolling Stonesin oma levytys mainitusta kappaleesta ilmestyi melko tarkalleen vuotta myöhemmin ensimmäisellä Mick Taylorin täyspainoisesti kitaroimalla yhtyeen albumilla Sticky Fingers. The Flying Burrito Brothersin esikoisalbumin ilmestymisen jälkeen aikaisemmin The Byrdsissä rummuttaneesta Michael Clarkesta tuli yhtyeen täysiaikainen rumpali. Ennen kiinnitystään The Flying Burrito Brothersiin Clarke oli soittanut yhtyeessä Dillard and Clark niin ikään The Byrdsiin kuuluneen Gene Clarkin kanssa. Syksyn 1969 aikana basisti Chris Ethridge oli jättänyt The Flying Burrito Brothersin vähäiseen suosioon kyllästyneenä. Hänen tilalleen Burrito Brothers kiinnitti kitaristi Bernie Leadonin toimintaansa lopettaneesta Dillard and Clarkista ja samalla Chris Hillman palasi yhtyeen basistiksi. Burrito Deluxe-albumilla The Flying Burrito Brothersin kokoonpanon muodostivat näin ollen Parsons, Hillman, Pete Kleinow, Leadon ja Clarke. Vuonna 2007 Leadon selvitti Gram Parsons-elämäkerturi David Meyerille Burrito Deluxen tulleen nauhoitetuksi ilman The Flying Burrito Brothersin esikoisalbumin tunnetta ja intensiteettiä. Keith Richards oli antanut Gram Parsonsille Wild Horsesin sisältäneen demonauhan kuudes joulukuuta 1969, eli päivä Stonesien traagisen Altamontin-konsertin jälkeen. Burrito Deluxella julkaistuista kappaleista Lazy Daysin olivat Parsonsin varhaisemmista yhtyeistä leyttäneet sekä The International Submarine Band että The Byrds, mutta molemmat versiot olivat jääneet julkaisematta. The Byrdsin näkemys ilmestyi sentään vuonna 1990 ilmestyneellä yhtyeen boxilla. Burrito Deluxella julkaistuihin covereihin lukeutuvat näkemys Conway Twittyn countryhitistä Image of Me, voimakkaasti originaalista eroava versio Bob Dylanin If You Gotta Gosta sekä gospelstandardi Farther Along. Parsons oli alkanut menettää kiinnostustaan The Flying Burrito Brothersiin. Hän jätti keikkoja väliin tai soitti niitä huonokuntoisena ja niinpä hän saikin lähteä yhtyeestä heinäkuussa 1970. Ilmestymisaikanaan Burrito Deluxe epäonnistui myynnillisesti, eikä albumi saavuttanut myöskään erityisen myönteisiä arvioita. Tuoreemmat albumista laaditut kirjoitukset ovat olleet selkeästi suopeampia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti