Maanantain mainio:Eräs The Whon vuoden 1966 singlehiteistä

 I'm a Boy on Pete Townshendin kirjoittama ja The Whon vuonna 1966 levyttämä kappale. Mainittua biisiä oli ensiksi kaavailtu tulevaisuuteen suuntautuvaan  elokuvaan Squads, jossa vanhemmat voisivat päättää lapsensa sukupuolen. Ideasta luovuttiin, mutta kappale jäi elämään ja se julkaistiin singleformaatissa. I'm a Boy kertoo perheestä, johon tilataan neljä tyttöä, mutta yksi heistä onkin poika. Tämä haluaisi ottaa osaa urheiluun ja muihin pojille tunnusomaisiin harrastuksiin, mutta äiti ei suostu myöntämään totuutta. I'm a Boyn tuotannosta vastasi Kit Lambert  IBC-studioilla heinä- ja elokuun vaihteessa 1966. Kappale julkaistiin ainoastaan kolmea viikkoa myöhemmin 26. elokuuta 1966 ja se kohosi brittilistalla kakkossijalle ja Irlannissa seitsemänneksi. I'm a Boy ei kuitenkaan toistanut menestystään Yhdysvalloissa. Kappaleen originaali singleversio sisältää John Entwistlen käsialaa olevat ja miksauksessa voimakkaasti kuultavat puhallinsovitukset. Mainittu versio on päässyt mukaan albumille Who's Missing. Originaalin julkaisunsa jälkeen I'm a Boy on sisältynyt useille The Whon kokoelma-albumeille muilta osin samana versiona, mutta ilman puhaltimia. Lokakuun alussa 1966 The Who levytti I'm a Boysta hitaamman version nimellä JigsawPuzzle. Mainittua versiota kaavailtiin aluksi mukaan albumin Quick One varhaiselle versiolle, mutta se julkaistiin I'm a Boyn nimellä vuonna 1971 kokoelma-albumilla Meaty Beaty Big and Bouncy. Toinen samanlainen versio julkaistiin vuonna 2002 ilmestyneen The Whon kokoelma-albumin The Ultimate Collection bonuslevyllä ja on näin ollen harvinaisuus. I'm a Boyn keikkatulkinta on mukana The Whon toukokuussa 1970 ilmestyneellä livealbumilla Live at Leeds. Mainitun singlen b-puolella julkaistu kappale In the City edustaa The Whon tuotannolle harvinaislaatuisesti John Entwistlen ja Keith Moonin yhteistyötä ja Entwistle piti sitä rip offina Moonin diggaamalle surfduolle Jan and Dean. In the City pääsi lisäksi mukaan vuonna 1995 ilmestyneelle Quick One-albumin remasteroidulle ja peruslevyn lisäksi bonuskappaleita sisältävälle cd-versiolle.

Sunnuntain extra:Rory Gallagherin hardrocksoundia edustava vuoden 1980 livealbumi

 Rory Gallagher:Stage Struck

24. lokakuuta 1980 Chrysalis Recordsin julkaisemana ilmestynyt Stage Struck on irlantilaisen kitaristin, solistin ja biisintekijän Rory Gallagherin kolmas livealbumi. Mainittu pitkäsoitto on taltioitu hänen edellisenä vuonna julkaisemansa albumin Top Priority tiimoilta tehdyllä maailmankiertueella. Alun perin Top Prioritylla julkaistuista kappaleista Stage Struck sisältää livetulkintoina biisit  Wayward Child ja Follow Me, joista viimeksi mainittu lukeutuu Gallagherin kirkkaimiin klassikoihin. Mainitun pitkäsoiton edeltäjän, eli vuonna 1978 ilmestyneen albumin Photo-Finish edustus on vielä runsaampi; siltä mukana ovat Schinkicker, Brute Force and Ignorance, The Last of the Independents ja Gallagherin 70-luvun loppupuolen tuotannon ytimeen lukeutuva Shadow Play. Sielukas Moonchild edustaa vuonna 1976 ilmestyneen ja Roger Gloverin tuottaman albumin Calling Card tuotantoa ja rivakka Bought and Sold ilmestyi alun perin vuonna 1975 julkaistulla pitkäsoitolla Against the Grain. Tyylillisesti Stage Struck edustaa Gallagherin livelevyistä selkeämmin hardrockia kuin hänen varhaisemmat bluesorientoituneemmat konserttitaltiointinsa, vuosina 1972 ja 1974 ilmestyneet pitkäsoitot Live in Europe ja Irish Tour, joista viimeksi mainittu on tupla. Stage Struckista vuonna 1999 ilmestynyt cd-versio sisältää perusalbumilla ilmestyneiden kahdeksan biisin lisäksi kaksi bonuskappaletta, eli biisit Bad Penny ja Keychain, jotka molemmat edustavat tuossa vaiheessa tuoreimman studioalbumin Top Prioirtyn tuotantoa. Rock Hard -lehti julkaisi vuonna 2005 listansa 500 kaikkien aikojen parhaasta rock/metallialbumista. Mainitulla listalla Stage Struck saavutti sijan 419.