29. heinäkuuta 1959 syntynyt ja 20. tammikuuta 2025 edesmennyt John James Sykes oli brittiläinen kitaristi, joka tuli ensisijaisesti tunnetuksi jäsenyydestään yhtyeissä Tygers of Pan Tang, Thin Lizzy ja Whitesnake. Lisäksi hän toimi hardrockyhtye Blue Murderin johtohahmona ja julkaisi useita sooloalbumeitaan. 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa Sykes tasapainoili soolouransa ja uudelleen muodostetun Thin Lizzyn välillä. Soolouraansa Sykes keskittyi vuodesta 2009 lähtien. Sykesin keskeisiin vaikuttajiin lukeutuivat Jimmy Page, Richie Blackmore ja Gary Moore. Vuonna 2004 hän tuli valituksi Guitar Worldin laatimalle sadan parhaan kitaristin listalle. Vuonna 2006 Gibson julkaisi rajoitetun erän Sykesin nimikko Les Pauleja, joiden mallina oli hänen vuonna 1978 soittamansa Gibson Les Paul Custom. Readingissä, Berkshiressa syntynyt Sykes asui perheensä kanssa kolmen vuoden ajan Ibizalla ja muutti sen jälkeen Readingiin. Kitaraan Sykesin kiinnostus heräsi 14-vuotiaana hänen enonsa esiteltyä hänelle joitakin Eric Claptonin likkejä. Seuraavat kaksi vuotta Sykes soitti blueskappaleita vanhalla nylon-kielisellä kitaralla. Muutettuaan Blackpooliin Sykes kiinnostui uudelleen kitaran soitosta puolentoista vuoden tauon jälkeen. Hänen ystävänsä Mervyn Goldsworthy, joka tuli myöhemmin vaikuttamaan basistina yhtyeissä Diamond Head, Samson ja FM, pyysi häntä liittymään yhtyeeseen Streetfighter. Sykesin ura ammattimuusikkona alkoi hänen siirryttyään Streetfighterista Tygers of Pan Tyngiin. Sykes oli mukana mainitun yhtyeen albumeilla Spellbound ja Crazy Nights, jotka molemmat ilmestyivät vuoden 1981 aikana. Sykes jätti yhtyeen kuitenkin jo seuraavana vuonna, sillä hänen mielestään Tygers of Pan Tyngilta puuttui sekä tyyliä että omistautumista. Sykes jätti Tygers of Pan Tangin kahta päivää ennen yhtyeen Ranskan-kiertueen alkua. Hänen soittoaan kuullaan silti kahdessa biisissä myös Tygers of Pan Tangin albumilla The Cage, joka julkaistiin hänen yhtyeestä lähtönsä jälkeen. Sykes teki koesoiton Ozzy Osbournen yhtyettä varten ja vaikutti jäsenenä John Slomanin johtamassa Badlandsissa. Vaikka Sloman sai järjestetyksi levytyssopimuksen EMI:n kanssa, Badlands lopetti toimintansa. Tygers of Pan Tangin jätettyään Sykes oli velkaa vielä yhden singlen mainitun yhtyeen levy-yhtiölle MCA Recordsille. Tygers of Pan Tangin tuottajan Chris Tsangaridesin kautta Sykes sai yhteyden Thin Lizzyn johtohahmoon Phil Lynottiin. Kaksikko kirjoitti ja tuotti vuonna 1982 ilmestyneen singlen Please Don't Leave Me. Thin Lizzyn kuuluneista muusikoista mainitun singlen levytykseen osallistuivat lisäksi Brian Downey ja Darren Wharton. Sykesia pyydettiin liittymään Thin Lizzyyn ja yhtyeen virallinen jäsen hänestä tuli syyskuussa 1982. Sykes oli mukana yhtyeen vuonna 1983 ilmestyneellä albumilla Thunder and Lightning, jolla hän osallistui lisäksi singleformaatissa ilmestyneen kappaleen Cold Sweat kirjoitustyöhön. Sykesin myötä Thin Lizzyn soundi muuttui heavyorientoituneemmaksi. Thunder and Lightningin tiimoilta tehtyä kiertuetta mainostettiin Thin Lizzyn jäähyväiskiertueena, mutta Lynott ja Sykes olivat kiinnostuneita jatkamaan musiikillista yhteistyötään. Kiertueelta nauhoitettiin tuplalivealbumi Life. Sykes osallistui Lynottin Eurooppaan suuntautuneelle soolokiertueelle. Viimeisen konserttinsa Briteissä Thin Lizzy soitti elokuussa 1983 Readingin festivaaleilla. Viimeinen keikka oli Nurembergissa Monsters of Rock-festivaalilla neljäs syyskuuta. Phil Lynott edesmeni neljäs tammikuuta 1986 36 vuoden ikäisenä. Vuonna 1994 Sykes perusti Thin Lizzyyn kuuluneiden Brian Downeyn, Scott Gorhamin ja Darren Whartonin kanssa uuden version Thin Lizzystä. Sen esiteltiin olevan tribuutti Lynottin elämälle ja hänen työlleen. Vaikka lineup esitti ainoastaan Lizzyn tuotantoa, yhtyettä kritisoitiin siitä, että se käytti Thin Lizzyn nimeä ilman Lynottia. Vuonna 2000 yhtyeeltä ilmestyi livealbumi One Night Only. Sykes johti useita miehistönvaihdoksia kokenutta Thin Lizzy -lineupiaan vuoteen 2009 saakka, jolloin hän erkaantui ja totesi, että hänen oli jälleen aika säveltää omaa musiikkiaan. Scott Gorham muodosti myöhemmin Thin Lizzyn uudelleen ilman Sykesia. Thin Lizzyn lopetettua toimintansa Sykes olisi halunnut jatkaa yhteistyötään Phil Lynottin kanssa yhtyeessä, josta oli muodostuva Grand Slam. Sykes sai kuitenkin pian kutsun liittyä brittiläiseen hardrockyhtyeeseen Whitesnakeen, jonka hän oli tavannut ollessaan kiertueella Thin Lizzyn kanssa. Neuvoteltuaan itseään miellyttävän sopimuksen ja saatuaan Lynottin hyväksynnän Sykes liittyi Whitesnakeen. Hän soitti debyyttikeikkansa yhtyeen riveissä 17. helmikuuta 1984 Dublinissa. Levytystensä osalta Sykes soitti ensiksi uudet kitaraosuudet Whitesnaken albumista Slide It In Yhdysvalloissa ilmestyneeseen versioon. Whitesnake teki pitkän maailmankiertueen, joka kulminoitui kahteen Rock in Rio-festivaalilla vuonna 1985 soitettuun konserttiin. Slide It Inistä muodostui Whitesnaken tuohon mennessä suurin menestys Yhdysvalloissa ja sitä meni kaupaksi yli puoli miljoonaa kappaletta. Sykes vaikutti osaltaan keskeisesti Whitesnaken uuteen suosioon ja häntä voi pitää sekä soittotyyliltään että habitukseltaan Whitesnaken varhaisempia kitaristeja elinvoimaisempana. Sykesin vaikutusta Whitesnaken seuraavaan albumiin voi pitää keskeiseinä. Hän kirjoitti sitä varten David Coverdalen kanssa yhdeksän kappaletta. Sykesin myötä Whitesnaken soundi alkoi lähestyä valtavirtaa. Hän aloitti kirjoistustyön Coverdalen kanssa Etelä-Ranskassa alkuvuodesta 1985. Nauhoitukset alkoivat Vancouverissa Little Mountain Sound-studioilla. Coverdale päätyi sittemmin erottamaan kaikki yhtyeensä jäsenet Sykes mukaan lukien. Whitesnaken seitsemäs albumi 1987 ilmestyi mainitun vuoden huhtikuussa. Siitä muodostui yhtyeen suurin menestys, joka nousi Billboardin listalla toiseksi ja myi Yhdysvalloissa yli kahdeksan miljoonaa kappaletta. Jätettyään Whitesnaken Coverdale säilyi katkerana siitä, kuinka Coverdale järjesti hänen erottamisensa. 2000-luvun alussa Coverdale oli aikeissa kasata Whitesnaken uuden lineupin, jossa myös Sykes olisi ollut mukana. Sykes suositteli yhtyeeseen Marco Mendozaa ja Tommy Aldridgea, jotka molemmat liittyivätkin Whitesnaken uuteen kokoonpanoon. Tämän jälkeen Sykes ei enää koskaan kuullut Coverdalesta. Tämä mainitsi keskustelleensa Sykesin kanssa mahdollisesta reunionista, mutta päätti kaksikon olleen omia pomojaan liian pitkään työskennelläkseen reunionissa. Vuonna 2017 Sykes mainitsi, ettei hänellä enää ollut kiinnostusta keskustella uudelleen Coverdalen kanssa. Jätettyään Whitesnaken Sykes perusti Blue Murderin basisti Tony Franklinin ja rumpali Carmine Appicen kanssa. Lopulta projektiin kaavailtiin rumpaliksi Cozy Powellia ja solistiksi Ray Gilleniä. Ensiksi mainittu liittyi kuitenkin Black Sabbathiin ja jälkimmäinen sai lähteä Geffen Recordsin John Kalodnerin päätöksestä. Tämä rohkaisi Sykesia johtamaan omaa yhtyettään. Blue Murderin nimeä kantava esikoisalbumi ilmestyi huhtikuussa 1989. Se saavutti Billboardin listalla sijan 69. ja myi Sykesin mukaan puoli miljoonaa kappaletta. Levy-yhtiö olisi vaatinut silti enemmän. Blue Murder teki kiertueen Yhdysvalloissa ja Japanissa. Sykesin mielestä Geffen ei promonnut Blue Murderia riittävästi. Franklin ja Appice jättivät Blue Murderin yhtyeen nauhoittaessa toista albumiaan. Heidän paikkansa ottivat Marco Mendoza ja Tommy O' Steen. Samaan aikaan Sykesia kaavailtiin kitaristiksi Def Leppardiin. Varsinaista koesoittotilaisuutta ei järjestetty, mutta Sykes jammaili Leppardin kanssa ja vaikutti taustavokalistina yhtyeen vuonna 1992 ilmestyneellä albumilla Adrenalize. Def Leppard kiinnitti kitaristikseen Vivian Campbellin, jonka varhaisempiin yhtyeisiin olivat lukeutuneet Dio ja Whitesnake. Blue Murderin vuonna 1993 ilmestynyt toinen albumi Nothin' But Trouble jäi vaille listasijoitusta, seikka, josta Sykes syytti jälleen Geffen Recordsia. Vuonna 1994 Blue Murderilta ilmestyi vielä livealbumi Screaming Blue Murder:Dedicated to Phil Lynott, jonka jälkeen levy-yhtiö pudotti yhtyeen ja se lopetti toimintansa. Hajoamisen jälkeen Blue Murderia pyrittiin kokoamaan rivinsä useaan otteeseeen. Vuonna 2019 Appice ilmoitti yhtyeen harjoitelleen yhdessä, mutta Sykes olisi halunnut sen konsertoivan nimellä John Sykes & Blue Murder, mistä Carmine Appice ei pitänyt. Vuonna 2020 Appice mainitsi jälleen keskustelleensa Sykesin kanssa Blue Murderin reunionin mahdollisuudesta, mutta mitään konkreettista ei tapahtunut. Yhteistyön Geffen Recordsin kanssa loputtua vuonna 1994 Sykes solmi levytyssopimuksen Mercury Recordsin japanilaisen haaran kanssa. Sykesin ensimmäinen sooloalbumi Out of My Tree ilmestyi vuonna 1995 ja sen seuraaja Lovetree kahta vuotta myöhemmin. Mercury Records oli pyytänyt Sykesilta seitsemästä kappaleesta koostuvaa balladialbumia. Hän halusi kuitenkin laajentaa myös kyseisen projektin pitkäsoiton mittaiseksi ja raskaammasta tuotannosta koostuva albumi 20th Century ilmestyi vielä saman vuoden aikana. Sykesin seuraava sooloalbumi Nuclear Cowboy ilmestyi vuonna 2000. Sykesin pyrittyä epäonnistuneesti hankkimaan levytyssopimus Euroopassa Z Recordsin kanssa. Vuonna 2003 hän solmi jakelusopimuksen Burnside Distributionin kanssa. Sen seurauksena Sykesin albumit olivat ensi kertaa saatavilla Yhdysvalloissa. Vuonna 2005 Sykesilta ilmestyi livealbumi Bad Boy Live! Kitaristi Richard Fortusin mukaan Sykes teki vuonna 2009 koesoittonsa Guns N' Rosesille. Esiintyessään That Metal Showssa vuonna 2011 Sykes kertoi olevansa muodostamassa uutta yhtyettä rumpali Mike Portnoyn kanssa. Seuraavana vuonna yhdysvaltalainen musiikkijournalisti Eddie Trunk vahvisti, ettei mainittu projekti nimeltään Bad Apple ollut enää toiminnassa. Basisti Billy Sheehania kaavailtiin niin ikään mukaan yhtyeeseen, mutta Sykesin aikataulut muiden kanssa eivät Trunkin mukaan natsanneet. Richie Kotzenin otettua Sykesin paikan yhtyeestä muodostui The Winery Dogs. Vuonna 2013 Sykes ilmoitti työskentelevänsä uuden sooloalbuminsa parissa. Seuraavana vuonna albumilta julkaistiin sampleja ja vuonna 2017 Sykes antoi albumin tiimoilta haastattelun Young Guitar Magazinelle. Tammikuussa 2019 Sykesin ilmoitettiin solmineen levytyssopimus Golden Robot Recordsin kanssa ja aikovan julkaista pitkään myöhästyneen sooloalbuminsa samaisena vuonna. Samaisen vuoden marraskuussa Sykes ilmoitti kuitenkin yhteistyönsä Golden Robot Recordsin kanssa päättyneen. Tammikuun ensimmäisenä 2021 ilmestynyt Dawning of a Brand New Day oli Sykesin ensimmäinen uutta tuotantoa edustava kappale yli kahteenkymmeneen vuoteen. Samaisen vuoden heinäkuussa ilmestyi toinen tuore biisi Out Alive. 20. tammikuuta 2025 Sykesin ilmoitettiin menehtyneen syöpään 65 vuoden ikäisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti