Lokakuussa 1976 ilmestynyt Heat
Treatment on varhaistuotantonsa osalta pubrockiksi luokiteltavan Graham
Parker and the Rumour- yhtyeen toinen studioalbumi, joka jatkoi
onnistuneesti yhtyeen esikoisen, samana vuonna ilmestyneen pitkäsoiton Howlin
Wind viitoittamalla linjalla. Heat Treatment saavutti kriitikoiden
keskuudessa myönteisen vastaanoton ja se sisältää useita Parkerin
varhaistuotannon keskeiseen tuotantoon lukeutuvia kappaleita, kuten rullaava nimiraita, Pourin'
It All Out sekä Fool's Gold. That's What They All Say on tyylillisesti
Dylanille kunniaa tekevä realistinen kuvaus Turned Up Too Laten
edustaessa Parkerin sävellystyötä tuohon mennessä ehkäpä kypsimmillään.
Tummasävyinen Black Honey tarjoaa kontrastia Howlin Windin avaavalle
nopeatempoiselle raidalle White Honey. Heat Treatmentin kappaleista
Hotel Chambermaid päätyi vuosia myöhemmin Rod Stewartin versioimaksi.
The Rumour mainitaan albumin takakannessa ja levykeskiössä, mutta
etukantta koristaa ainoastaan Graham Parkerin nimi. Vuonna 2001
Vertigo/Mercury julkaisi Heat Treatmentistä remasteroidun cd-version. Se
sisälsi myös kaksi bonusraitaa. Kappaleet Hold Back the Night ja (Let
Me Get) Sweet on You oli alun perin julkaistu ep:llä Pink Parker. The
Village Voicen kriitikkoäänestyksessä vuoden 1976 parhaista albumeista
Heat Treatment saavutti kakkossijan. Myös sen edeltäjä Howlin Wind
menestyi hyvin ollen kyseisellä listalla neljäntenä. Kaikesta hyvästä
huolimatta Parker on itse kotisivullaan listannut Heat Treatmentin
vähemmän onnistuneiden albumiensa joukkoon. Hän on kritisoinut
laulutekniikkaansa, kiireistä laulunkirjoitusprosessia ja Robert John
"Mutt" Langen tuotantotyötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti