28. toukokuuta seitsenkymppisiään viettävä John Cameron Fogerty on amerikkalainen laulaja, kitaristi ja biisintekijä, joka oli huippusuositun Creedence Clearwater Revivalin johtohahmo ja on luonut myös menestyksekkään soolouran. Rolling Stonen sadan parhaan kitaristin listalla Fogerty sijoittui sijalle 40. Sadan parhaan solistin listalla sijoitus oli 72. Fogerty syntyi Berkeleyssa, Kaliforniassa. Hän on Creedencen komppikitaristina toimineen Tom Fogertyn pikkuveli. Muiden Creedencen jäsenten tavoin John kävi El Cerriton High Schoolia. Hän otti kitaratunteja Berkeley Folk Festivalin tuottajalta Barry Olivierilta. Kesälomansa Fogerty vietti Putah Creekissa, lähellä Wintersiä, Kaliforniaa. Kyseiseen paikkaan viitataan eräässä CCR:n vuoden 1969 suurimmassa hittikappaleessa Green Riverissä. Rockin pioneereista Johnia inspiroivat erityisesti Little Richard ja Bo Diddley. Yhdessä veljensä Tomin sekä Stu Cookin ja Doug Cliffordin kanssa John perusti 50-luvun lopussa yhtyeen Tom Fogerty & The Blue Velvets. Se solmi sopimuksen ensisijaisesti jazzia julkaisseen levy-yhtiö Fantasyn kanssa 60-luvun puolivälissä. Yhtye julkaisi useita singlejä, joista yksi, Brown Eyed Girl, oli pieni paikallinen menestys. John pääsi armeijasta heinäkuussa 1967. Samana vuonna yhtyeen nimeksi vaihtui Creedence Clearwater Revival ja Johnista tuli lopullisesti sen leadvokalisti. Seuraavana vuonna yhtye julkaisi onnistuneen debyyttialbuminsa ja sai ensimmäiset hittinsä covereilla Dale Hawkinsin Suzie Q:sta sekä Screaming Jay Hawkinsin I Put A Spell on Yousta. Kakkosalbumi Bayou Country oli vuorossa alkuvuodesta 1969 ja John Fogertyn omaa tuotantoa edustaneiden kappaleiden osalta hittihanat aukaisi Proud Mary. John Fogerty oli yhtyeen biisintekijä, laulaja ja kitaristi, toisin sanoen kiistaton johtohahmo. Tammikuussa 1971 ylenkatsotuksi itsensä kokenut isoveli Tom erosi yhtyeestä.
Creedence Clearwater Revivalin viimeisellä, huhtikuussa 1972 ilmestyneellä albumilla Mardi Grass basisti Stu Cook ja rumpali Doug Clifford nousivat tasavertaiseen rooliin John Fogertyn kanssa sävellysten ja leadvokalisoinnin osalta. Mardi Grassin hitit, eli Sweet Hitch Hiker ja Someday Never Comes olivat tuttuun tapaan John Fogertyn käsialaa, tosin niistä ensin mainittu oli julkaistu singlenä jo vuoden 1971 puolella. Mardi Grass sai huonot arvostelut, mutta myi sentään kultalevyksi ja nousi listoilla sijalle 12. CCR hajosi lokakuussa 1972. Yhtyeen legendaarinen kvartettikokoonpano teki ainoastaan yhden paluun ja tämä tapahtui vuonna 1980 Tom Fogertyn häissä. John, Doug ja Stu soittivat 45 minuutin setin 20-vuotisluokkakokouksessaan vuonna 1983 ja John ja Doug tekivät reunionin vielä 25-vuotisluokkakokouksessaan vuonna 1988. Creedence Clearwater Revivalin päästyä Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 1993 John Fogerty ei enää suostunut esiintymään Cliffordin ja Cookin kanssa. Hän esiintyi sitä vastoin All Star Bandin kanssa, jonka kokoonpanossa olivat mukana Bruce Springsteen ja The Band-yhtyeen johtohahmo Robbie Robertson. Creedencen jälkeen John Fogerty aloitti odotustenmukaisesti soolouransa. Hänen vuonna 1973 ilmestynyt debyyttisoolonsa julkaistiin tosin nimellä Blue Ridge Rangers. Fogerty soitti kyseisellä albumilla itse kaikki instrumentit. Se koostui ensisijaisesti countrycovereista. Samana vuonna ilmestyi omaa tuotantoa ja rockia edustanut single You Don't Owe Me/Back in the Hills. Myös se julkaistiin nimellä Blue Ridge Rangers. Alkuvuodesta 1974 ilmestyi single Comin Down Road/Ricochet. Singlen kakkospuoli oli instrumentaali ja Fogerty julkaisi sen omissa nimissään. Artistin toinen, vuonna 1975 ilmestynyt sooloalbumi John Fogerty sisälsi muun muassa kotimaassaan top 40:ään kivunneen singlen Rockin All Over the World sekä toisen todellisen ässäbiisin Almost Saturday Night.
Status Quo teki ensin mainitusta ison hitin omine versioineen, jolla se avasi mm. vuoden 1985 Live Aid -konsertin. Vuonna 1976 Fogerty äänitti valmiiksi albumin nimeltä Hoodoo. Pitkäsoittoa edelsi single You Got Magic. Asylum Records kuitenkin hylkäsi albumin ainoastaan viikkoja ennen sen sovittua julkaisua. Fogerty oli myös itse sitä mieltä, ettei kyseinen pitkäsoitto vastannut laadullisesti hänen korkeaa standardiaan. Perfektionistina tunnettu Fogerty kehotti Asylum Recordsia tuhoamaan Hoodoon masternauhat. Näihin aikoihin Fogerty ei kyennyt juurikaan kirjoittamaan musiikkia. Tähän vaikuttivat lailliset ja taloudelliset ongelmat Fantasy Recordsin kanssa. Amerikassa Fogerty oli edelleen Asylum Recordsin artisti, mutta Fantasylla oli oikeudet kaikkiin hänen levytyksiinsä muualla maailmassa. Fogerty onnistui lopettamaan sopimuksensa Fantasyn kanssa luopumalla kaikista tulevista CCR:n musiikin myyntirojalteista. Fogertyn mukaan kyseinen diili maksoi hänelle omaisuuden, mutta sen ansiosta hän säilytti mielenrauhansa. Vuonna 1985 ilmestynyt ja Warner Brosin kautta julkaistu pitkäsoitto Centerfield oli John Fogertyn komea paluu. Se nousi listakärkeen ja sisälsi top ten-hitin The Old Man Down the Road. Kyseisen vuoden toukokuussa Fogerty nauhoitti Showtimea varten tunnin mittaisen speciaalin nimeltä John Fogerty's All Stars. Sen ohjelmisto koostui Centerfieldin kappaleiden lisäksi rhythm and blues -covereista. Lisäksi mukana oli Textonesin debyyttialbumilta Midnight Mission Fogertyn korviin tarttunut Not in Love with You. Myöhemmin hän levytti kappaleen Textonesin johtohahmon Carla Olsonin kanssa. John Fogerty's All Stars nauhoitettiin Hollywoodissa ja yleisö koostui Warner Brosin henkilökunnasta ja kutsuvieraista. Yhtyeessä olivat mukana muun muassa Albert Lee, Booker T Jones ja Duck Dunn.
Centerfieldiä seurannut vuoden 1986 pitkäsoitto Eye of the Zombie ei ollut edeltäjänsä veroinen menestys. Sen tekstit olivat edeltäjäänsä tummasävyisempiä. Kun albumin tiimoilta tehty kiertue, jolla Fogerty ei esittänyt CCR-tuotantoa, päättyi, Eye of the Zombien materiaalia oli seuraavan kerran ohjelmistossa vasta vuonna 2009. Creedence-klassikoita Fogerty sitä vastoin esitti HBO:n taltioimassa konsertissa Vietnamin veteraaneille 4. heinäkuuta 1987. Eye of the Zombien jälkeen ilmestynyt pitkäsoitto, vuonna 1997 julkaistu Blue Moon Swamp oli suuri menestys. Se ansaitsi myös kyseisen vuoden parhaan rockalbumin Grammyn. Albumin tiimoilta tehdyltä kiertueelta julkaistiin seuraavana vuonna niin ikään menestynyt livelevy Premonition. Seuraavaa uutta tuotantoa sisältänyttä Fogertyn pitkäsoittoa, klassikkotasoisen nimikappaleen sisältänyttä albumia Deja Vu All Over Again saatiin odottaa vuoteen 2004. Hänen uusi levytyssopimuksensa oli Dream Works Recordsin kanssa, mutta seuraavana vuonna Fogerty palasi Fantasyn talliin. Deja Vu All Over Againin jälkeen Fogertyn keikkatahti kiristyi. Lokakuussa 2004 oli vuorossa Vote for Change-kiertue. Kesällä 2005 Fogerty konsertoi John Mellencampin ja vuotta myöhemmin Willie Nelsonin kanssa. Vuoden 2006 Euroopan-kiertueellaan Fogerty soitti ensimmäisen konserttinsa pääesiintyjänä Englannissa sitten vuoden 1972. Sen tapahtumapaikkana oli Lontoon Hammersmith Apollo -teatteri. Sundsvallissa, Ruotsissa Fogertya saapui kaupunginaukiolle kuuntelemaan 25 000 ihmistä. Vuonna 2005 Fogerty pääsi lauluntekijöiden Hall of Fameen muun muassa Bill Withersin, Steve Cropperin ja David Porterin kanssa. Kesäkuussa 2007 Fogerty soitti Glastonburyn festivaaleilla Englannissa todella energisen, 17 kappaleesta koostuneen setin kappaleiden painottuessa Creedence-klassikoihin.
Hänen seuraava albuminsa, Revival julkaistiin saman vuoden lokakuussa. Se debytoi Billboardin listalla sijalla 14. Seuraavan vuoden helmikuussa Fogerty esiintyi Little Richardin ja Jerry Lee Lewisin kanssa Grammy Awardseissa. Ohjelmistossa oli tuolloin vuoden 1974 harvinainen singlekappale Comin' Down the Road ja sitä seurasivat Jerry Leen esittämä klassikko Great Balls of Fire ja eräs Little Richardin vastaavista, myös Creedencen coveroima Goodgolly Miss Molly. Fogertyn Australian-kiertue alkoi maaliskuussa 2008. Saman vuoden kesäkuussa Fogerty konsertoi Lontoon Royal Albert Hallissa, missä hän oli soittanut edellisen kerran Creedencen kanssa vuonna 1971. Kyseessä oli Fogertyn tuon vuoden Euroopan-kiertueen viimeinen konsertti. Se myös kuvattiin ja julkaistiin seuraavana vuonna. Heinäkuussa 2009 Fogerty esiintyi Lontoon Filharmonikkojen kanssa Hollywood Bowlilla loppuunmyydyissä konserteissa. Elokuussa ilmestyi uusi pitkäsoitto Blue Ridge Ranger Rides Again. Se sisälsi mm. uusioversion Eye of the Zombie -albumin parhaisiin kappaleisiin lukeutuvasta raidasta Change in the Weather ja albumilla vierailivat Bruce Springsteen sekä The Eaglesin Don Henley ja Timothy B Smicht. Springsteenin ja E Street Bandin vieraana Fogerty oli soittanut kyseisen vuoden lokakuussa Madison Square Gardenissa. Samaan aikaan ilmestyi Royal Albert Hallin konsertista taltioitu DVD Comin' Down the Road. Fogertyn 68-vuotispäivänä 28. toukokuuta 2013 häneltä julkaistiin uusi albumi Wrote A Song for Everyone. Se koostui silti ensisijaisesti Creedence-klassikoiden uusionäkemyksistä. Mukana oli myös kaksi uutta kappaletta. Saman vuoden marraskuussa Fogerty esitti kaksi CCR:n klassikkoalbumia, eli Green Riverin ja Cosmo's Factoryn kokonaisuudessaan New Yorkin Beacon teatterissa. Cosmo's Factoryn kappaleet soitettiin myös Atlantic Cityssä. Tammikuussa 2012 Fogertyn uusi kappale Swamp Water kuultiin Fox tv:n sarjan The Finder avauskrediiteissä. Fogerty kirjoitti kappaleen nimenomaan kyseistä sarjaa varten ja myös vieraili sen avausjaksossa. Fogertyn muistelmien pitäisi ilmestyä kuluvan vuoden lokakuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti