26. toukokuuta 1940 syntynyt ja 19. huhtikuuta 2012 syöpään menehtynyt Mark Lavon "Levon" Helm oli yhdysvaltalainen muusikko, biisintekijä, solisti ja näyttelijä. Ensisijaisesti hänet muistetaan jäsenyydestään kanadalaisen rockin klassikkoyhtyeessä The Bandissa. Helm tuli tunnetuksi soul- ja countryvaikutteisesta vokalisointityylistään, multi-instrumentalistin kyvyistään ja luovasta rummutustyylistään, joka dokumentoitui useille The Bandin klassikkokappaleille, kuten The Weight, Up on Cripple Creek ja The Night They Drove Old Dixie Down. Helm sai myös leadvokalisoitavakseen useita The Bandin keskeisimmistä kappaleista. Hän loi menestyksekkään uran myös näyttelijänä ja oli mukana esimerkiksi elokuvissa Coal Miner's Daughter, The Right Stuff sekä Shooter.Helm syntyi ja kasvoi Arkansasissa. Hän alkoi soittaa kitaraa kahdeksanvuotiaana ja harjoitteli myös rumpujen soittoa formatiivisina vuosinaan. Arkansas oli monipuolinen musiikin kehto, mutta Helmin keskeisiin vaikuttajiin lukeutui huuliharpisti, kitaristi ja solisti Sonny Boy Williamson II. Hän todensi esimerkiksi Elvis Presleyn, Bo Diddleyn ja Ronnie Hawkinsin konsertit. 17-vuotiaana Helm alkoi soittaa clubiskenessä. Valmistuttuaan high schoolista Helm kutsuttiin mukaan Ronnie Hawkinsin yhtyeeseen The Hawksiiin. Se siirtyi Torontoon, Kanadaan vuonna 1959 ja solmi sopimksen Roulette Recordsin kanssa. Yhtye levytti useita singlejä ja saavutti myös muutamia hittejä. Alkuvuodesta 1960 The Hawksiin liittyivät kanadalaismuusikot kitaristi Robbie Robertson, basisti Rick Danko, pianisti Richard Manuel ja kosketinsoittaja Garth Hudson, jotka kaikki tosin olivat multi-instrumentalisteja. Vuonna 1963 yhteistyö Ronnie Hawkinkin kanssa päättyi ja yhtye jatkoi nimillä Levon & The Hawks ja myöhemmin The Canadian Squires. Lopulta nimeksi vaihtui uudelleen The Hawks. Keikkayhtyeenä se oli varsin suosittu Arkansasissa, Teksasissa, Kanadassa ja Yhdysvaltojen itärannikolla.
1960-luvun puolivälissä Bob Dylan pyysi The Hawksia taustayhtyeekseen soittamaan sähköistä rockia. Helm muisti Dylanin saaman vihamielisen vastaanton Newportin festivaaleilla. Niinpä hän poistui kuvasta lähes kahden vuoden ajaksi. Arkansasiiin palanneen Helmin korvasi Mickey Jones. Helm soitti välillä esimerkiksi Leon Russellin kanssa. Lopulta hän palasi Woodstockiin ja vanhaan yhtyeeseensä. The Hawks kiersi Euroopassa Dylanin kanssa ja palasi sitten Woodstockiin treenaten Dylanin kanssa lähes päivittäin. Lukuisia demoäänityksiä tehtiin ja osa niistä julkaistiin virallisesti vuonna 1975 tupla-albumilla The Basement Tapes. The Hawksin jäsenet alkoivat kirjoittaa kappaleita myös itsenäisesti ja Richard Manuel sekä Rick Danko tekivät lisäksi musiikkia yhdessä Dylanin kanssa. The Bandin lopetettua ansiokkaan uransa Helmillä oli luontevasti edessään sooloura. Albumia Levon Helm and RCO All Stars olivat lisäksi levyttämässä mm. Paul Butterfield, Steve Cropper ja Donald "Duck" Dunn. Vuosina 1980 ja 1982 ilmestyivät pitkäsoitot American Son ja Levon Helm. Vuonna 1983 oli vuorossa The Bandin reunion kokoonpanolla, jossa Jim Weider korvasi Robbie Robertsonin kitaran varressa. Vuonna 1986 Manuel teki itsemurhan. Helm, Danko ja Hudson jatkoivat nimellä The Band ja julkaisivat vuonna 1993 albumin Jericho. High on the Hog-niminen pitkäsoitto oli vuorossa kolmea vuotta myöhemmin ja 30-vuotisjuhla-albumi Jubilation ilmestyi vuonna 1998.
Vuonna 1989 Helm ja Danko olivat mukana Ringo Starrin All Star Bandissa. Vuonna 1993 ilmestyi Helmin elämäkerta This Wheel's on Fire-Levon Helm and Story of the Band. Helmin 2000-luvun esiintymisiä hallitsi yhtye Midnight Ramble. Sen kanssa vieraili huomattava määrä keskeisiä muusikoita, joista pikaisesti mainittakoon Elvis Costello, Emmylou Harris, Phil Lesh ja Chris Robinson. 2000-luvulla Helm keikkaili joka vuosi. Vuonna 2007 ilmestyi pitkäsoitto Dirt Farmer, joka oli Helmin ensimmäinen sooloalbumi sitten vuoden 1982. Se vastaanotti traditionaalisen folkalbumin Grammyn. Vuonna 2008 Helm esiintyi Warren Haynesin Mountain Jam Music Festivaaleilla New Yorkissa. Hän soitti myös Bob Weirin yhtyeen RatDogin kanssa. Kesäkuussa 2009 Helm julkaisi omalla yhtiöllään albumin Electric Dirt. Toukokuussa 2011 ilmestyi syyskuussa 2008 Nashvillen Ryman Auditoriumissa äänitetty livelevy Ramble at the Ryman. Kaksi viimeksi mainittua ansaitsivat parhaan Americana-albumin Grammyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti