18. toukokuuta 1958 syntynyt Toyah Ann Willcox on brittiläinen laulajatar ja näyttelijätär, jonka ura on kestänyt yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Hän on saavuttanut kahdeksan top 40-hittiä, julkaissut yli parikymmentä pitkäsoittoa ja ollut mukana useissa televisio-ohjelmissa. Vuosien 1977 ja 1983 välillä hän johti yhtyettä Toyah ja siirtyi soolouralle 80-luvun puolivälissä. Hänen suurimpiin hitteihinsä lukeutuvat It's a Mystery, Thunder in the Mountains ja I Want to Be Free. Willcox syntyi Kingsheathissa, Birminghamissa. Hänen muutettuaan Lontooseen 70-luvun puolivälissä musiikki- ja näyttelijäura kehittyivät samanaikaisesti. Hänen esiintymisensä vuonna 1976 Glitterissä oli ponnahduslautana musiikillisen uran käynnistämiselle. Vuonna 1977 esittäessään Emman roolia Lontoon kansallisteatterin esityksessä Tales from the Vienna Woodsista Toyah alkoi johtaa nimeään kantanutta yhtyettä, johon kuuluivat kitaristi Joel Bogen, basisti Mark Henry, rumpali Steve Bray ja kosketinsoittaja Peter Bush. Yhtye äänitti ensimmäiset demonsa Lontoossa paikassa nimeltä Mayhem. Willcox oli mukana myös vuonna 1979 valmistuneessa elokuvaversiossa The Whon Quadropheniasta. Willcoxin yhtye valitsi räikeän visuaalisen imagon ja alkoi saavuttaa huomiota lehdistössä. Sen keikoille saapui kahden tuhannen hengen yleisöjä, mikä oli varsin hyvin yhtyeeltä, jolla ei vielä ollut levytyssopimusta. Koe-esiintyminen tehtiiin Safari Recordsille, joka kiinnitti yhtyeen. Debyyttisingle Victims of the Riddle nousi kotimaassaan indielistan kärkeen. Steve Jamesin ja Keith Halen tuottama ep Sheep Farming in Barnet julkaistiin aluksi ainoastaan Saksassa. Toyahin debyyttialbumille tuli kyseisen ep:n aina kuuden originaalin kappaleen lisäksi mukaan debyyttisinglen molemmat puolet sekä kolme ennen julkaisematonta kappaletta.
Willcoxin toinen pitkäsoitto Blue Meaning nousi sijalle 40 kesäkuussa 1980. Samaan aikaan Volverhamptonin Lafayette-clubilla äänitettiin livealbumi Toyah! Toyah! Toyah!, joka julkaistiin seuraavan vuoden tammikuussa. Se nousi top 30:een, mutta tuossa vaiheessa originaali yhtye oli hajonnut. Vanhasta kokoonpanosta jäi ainoastaan Joel Bogen ja mukaan liittyivät Phil Spalding, Nickel Glocker ja Adrian Lee. Vuodesta 1981 muodostui Toyahille varsin menestyksekäs. Helmikuussa kappaleen It's a Mystery sisältänyt ep Four from Toyah nousi neljänneksi, toukokuussa kolmas albumi Anthem nousi aina kakkoseksi, single I Want to Be Free oli kahdeksas kesäkuussa ja Thunder in the Mountains neljäs lokakuussa. Smash Hitsin äänestyksessä Willcox voitti parhaan naislaulajan sarjan kyseisen vuoden lopussa. 1982 ilmestynyt Steve Lilywhiten tuottama pitkäsoitto Changeling nousi kuudenneksi. Goottisävyissään se merkitsi muutosta Toyahin soundissa. Samana vuonna ilmestyi myös tuplalive Warrior Rock:Toyah on Tour. Willcox oli myös mukana samana vuonna ilmestyneessä, mutta kahta vuotta aikaisemmin kuvatussa brittiläisessä musiikkielokuvassa Urg! A Music War, jossa esiintyi punkrockin, uuden aallon ja postpunkin edustajia. Saman vuoden lopussa Willcox äänestettiin parhaaksi naislaulajaksi British Rock and Pop Awardsissa. Vuoden 1983 pitkäsoiton Love is the Law levytys oli Toyahin elämässä erityisen onnellista aikaa. Silti albumi saavutti ainoastaan sijan 28. Single Rebel Girl nousi 24:ksi. Toyah hajottikin yhtyeensä, teki sopimuksen Portrait Recordsin kanssa ja julkaisi vuonna 1985 soolodebyyttinsä Minx, joka sisälsi useita coverversioita, muun muassa Alice Cooperin klassikosta School's Out. Seuraavana vuonna Willcox meni naimisiin Robert Frippin kanssa ja kaksikko perusti uuden yhtyeen Sunday All Over the World. Se julkaisi hyvät arvostelut saavuttaneen albumin Kneeling at the Shrine.
Vuonna 1987 oli vuorossa pitkäsoitto Desire. Seuraavana vuonna ilmestyi E G Recordsin julkaisemana konseptialbumi Prostitute, joka sai Yhdysvalloissa hyvän vastaanoton. Vuonna 1991 ilmestyneellä pitkäsoitolla Ophelia's Shadow Robert Fripp oli jälleen mukana. Albumi sai hyvät arvostelut, kuten myös seuraajansa, vuonna 1994 ilmestynyt Dreamchild. Kahta vuotta myöhemmin julkaistiin Aardvark Recordsin kautta Oliver Davisin tuottama The Acoustic Album, jolla jousia soittivat Royal Philharmonic Orchestran jäsenet. Vuoden 2001 toukokuun numerossaan musiikkilehti Q nimesi Toyahin 48. parhaaksi naispuoliseksi musiikintekijäksi lehden lukijoiden valitsemalla sadan parhaan artistin listalla. Seuraavana vuonna ilmestyi pienen painoksen saanut ep Little Tears of Love. Saman vuoden Here and Now -kiertueella Toyah myi lopppuun 11 stadionkonserttia. Vuonna 2003 oman Vertical Species Recordsin kautta ilmestyi minialbumi Velvet Lined Shell. Vuonna 2004 Toyah oli mukana Britanniaa kiertäneellä Best of the 80's -kiertueella muun muassa Nick Heywardin ja Curiosity Killed the Catin kanssa. Toukokuussa 2007 Willcox esiintyi Eestissä Bill Rieflinin kanssa yhtyeessä The Humans Eestin presidentin kutsumana. Seuraava pitkäsoitto In the Court of the Crimson Queen ilmestyi syyskuussa 2008. Seuraavana vuonna Vampires Rockista tehtiin uusi versio ja Willcox oli jälleen tappajakuningattaren roolissa. The Humans äänitti debyyttialbuminsa We are the Humans in Seattle samana vuonna. Eestissä se julkaistiin toukokuussa 2009 ja Amerikan digijulkaisu oli vuorossa syyskuussa. Kesäkuussa 2011 Willcox aloitti kiertueen, joka juhlisti Anthem-pitkäsoiton 30-vuotista olemassaoloa. Kiertue käynnistyi Lontoon Leicester Square Teatterista. Huhtikuussa 2012 alkoi kiertue The Changeling Resurrection Tour. Se taas juhlisti kyseisen albumin 30-vuotista taivalta. 16. heinäkuuta 2012 Toyah piti konsertin syntymäpaikassaan Birminghamin Kings Heathissa. Vuonna 2013 ilmestyi deluxe-edition vuoden 2008 albumista In the Court of the Crimson Queen. Sen tiimoilta tehdyllä kiertueella kuultiin runsaasti materiaalia myös vuoden 1983 suhteellisen vähälle huomiolle jääneeltä pitkäsoitolta Love is the Law.
Vuoteen 2018 ajoittunut Toyah60 -show juhlisti artistin 60-vuotissyntymäpäivää ja 40:ää vuotta musiikkialalla. Samana vuonna ilmestynyt ja uudesta tuotannosta koostunut ep Four From Toyah Birthday Edition menestyi hyvin digitaalisilla listoilla. Vuonna 2019 uusintapainos alun perin vuonna 2008 ilmestyneestä Toyahin albumista In the Court of the Crimson Queen nousi brittilistalla sijalle 74. Independent-listalla samaisen pitkäsoiton sijoitus oli seitsemäntenä. Edellisen kerran Toyah oli noussut brittien albumilistalle 80-luvun puolivälissä ilmestyneellä pitkäsoitollaan Minx. Viime vuosina Toah on konsertoinut sekä ison bändinsä että Up and Personal- konserteissaan akustisen line-upin kanssa.
Vuonna 2020 ilmestynyt boxi Toyah Solo sisältää kuusi artistin albumia bonusmateriaalin kera, cd:n Rare, Remixed and Revisited sekä musiikkivideoita ja haastatteluja sisältävän dvd:n.
Samaisena vuonna Britannian sulkeuduttua Toyah aloiti lähetykset kotoaan sosiaalisessa mediassa ja YouTubessa. 21. elokuuta 2021 DMG:n julkaisemana ilmestynyt Posh Pop on Toyahin ensimmäinen sooloalbumi sitten vuoden 2008. Sen kappaleet ovat hänen itsensä ja Grace Jonesin 80-luvun puolivälin suurhitin Slave to the Rhythm kirjoittamiseen osallistuneen Simon Darlowin yhteistyötä. Albumin paras listasijoitus oli 22.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti