Lauantain pitkä:Rockin historian pitkäikäisin tyttökoulu

Lontoossa perustettu Girlschool on kaikkien aikojen pitkäikäisin naisista koostuva rockyhtye, joka jatkaa aktiivisesti toimintaansa yli 35 vuoden jälkeen. Girlschoolin esiaste oli vuonna 1975 perustettu yhtye Painted Lady, joka muotoutui kitaristi/laulaja Kim McAuliffen ja basisti Enid Williamsin ympärille. Yhtyeen hajottua päivätyöt pankkivirkailijana ja leipomossa eivät kiinnostaneet McAuliffea ja Williamsia, vaan he perustivat uuden yhtyeen keväällä 1978. Sen kokoonpanon täydensivät soolokitaristi Kelly Johnson ja rumpali Denise Dufort. Yhtyeen nimeksi vaihtui Girlschool Paul McCartneyn ja Wingsin vuoden 1977 hittisingle Mull of Kingtyren b-puolen mukaan. Yhtye lähti välittömästi tien päälle ja soitti keikkoja pienissä clubeissa paitsi Britanniassa, myös Irlannissa ja Ranskassa. Samaisen vuoden joulukuussa Girlschool julkaisi esikoissinglensä Take It All Away pienen itsenäisen levy-yhtiön City Recordsin kautta. Kappale kantautui Motörheadin johtohahmon Lemmy Kilmisterin korviin. Yhdessä managerinsa Doug Smithin kanssa Lemmy meni tsekkaamaan Girlschoolin keikan ja tarjosi yhtyeelle lämmittelyesiintyjän paikkaa Motörheadin Overkill-kiertueella keväällä 1979. Tästä alkoi yhä jatkuva ystävyys kyseisten yhtyeiden välillä. Motörheadin kanssa tehdyn kiertueen ja muutamien Budgie-yhtyeen kanssa soitettujen keikkojen jälkeen Doug Smithistä tuli myös Girlschoolin manageri. Hän tarjosi yhtyeelle koe-esiintymismahdollisuutta Bronze Recordsin kanssa. Bronzen artisteihin lukeutuivat esimerkiksi Motörhead ja Uriah Heep. Bronzen omistaja Gerry Bron vakuuttui Girlschoolin soittotaidosta ja levytyssopimus syntyi samaisen vuoden joulukuussa.

Girlschoolista muodostui osa 1970-luvun lopussa käynnistynyttä New Wave of British Heavy Metal-rockliikettä, jonka suosituimmaksi edustajaksi muodostui Iron Maiden. Girlschoolin voi todeta solmineen levytyssopimuksen juuri oikeaan aikaan ja yhtye alkoi saavuttaa ansaitsemaansa suosiota. Debyyttialbumiaan Girlschool alkoi levyttää huhtikuussa 1980 tuottaja Vic Mailen avustuksella. Hän vastasi muun muassa Dr. Feelgoodin kahden ensimmäisen klassikkoalbumin tuottamisesta. Girlschoolin debyytti Demolition ilmestyi samaisen vuoden kesäkuussa. Sen kymmenelle kappaleelle oli onnistuttu vangitsemaan yhtyeen raaka voima ja energia. Leadvokalistina levyllä kuultiin McAuliffen lisäksi Williamsia ja Johnsonia. Girlschool konsertoi Englannissa ja myös muualla Euroopassa sekä omillaan että Motörheadin ja Uriah Heepin kanssa. Äänitykset Demolitionin seuraajalle alkoivat joulukuussa 1980 edelleen Vic Mailen kanssa. Maile oli tässä välissä ehtinyt toimia tuottajana Motörheadin klasssikkoalbumilla Ace of Spades. Hän ehdottikin musiikillista yhteistyötä yhtyeiden välillä. Tuloksena oli ep St Valentine's Day Massacre. Se sisälsi coverin Johnny Kidd & The Piratesin kappaleesta Please Don’t Touch. Lisäksi Motörhead versioi Girlschoolin Emergency-kappaleen ja vastaavasti Girlschool Motörheadin Bomberin. Denise Dufort soitti rumpuja kaikilla kappaleilla, sillä Philty Animal Taylor toipui niskavammoista. Ep sijoittui viidenneksi brittilistalla helmikuussa 1981 ja samaisen vuoden joulukuussa se saavutti hopealevyn. Bändikaksikko esitti Please Don’t Touchin nimellä Headgirl BBC Onen Top of the Pops-ohjelmassa helmikuussa 1981. Myös tuolloin rumpalina oli Duffort.  Huhtikuussa 1981 ilmestyneestä Girlschoolin kakkosalbumista Hit and Run muodostui yhtyeen suurin menestys. Se sijoittui viidenneksi brittilistalla. Pitkäsoittoa seurasi loppuunmyyty Britannian kiertue ja lämmittelykonsertteja Black Sabbathin ja Rushin kaltaisille nimille. Girlschool vieraili Kanadassa heinäkuussa ja keikkailu huipentui elokuun lopussa kolmipäiväisille Readingin festivaaleille, jonka perjantai-illan Girlschool päätti. Alkuvuodesta 1982 seurasi Euroopan kiertue, konsertteja Japanissa sekä jälleen esiintymisiä Euroopassa Rainbown Difficult to Cure-kiertueen kakkosbändinä. Raskas kiertueaikataulu vaati kuitenkin veronsa ja ensimmäisenä yhtyeen jätti basisti Enid Williams, joka oli vielä mukana vuonna 1982 ilmestyneellä ep:llä Wildlife. Lemmyn kehotuksesta hänen tilalleen otettiin aikaisemmin punkyhtye Killjoysissa soittanut Gil Weston. Girlschoolin kolmannen pitkäsoiton, kesäkuussa 1982 ilmestyneen albumin Screaming Blue Murder tuotti muun muassa The Policen kanssa yhteistyötä tehnyt Nigel Gray. Se ei muodostunut edeltäjänsä veroiseksi menestykseksi. Girlschool laajensi keikkareviiriään Yhdysvaltoihin lämmitellen muun muassa Iron Maidenia ja Scorpionsia.

Girlschoolin seuraavan pitkäsoiton, vuoden 1983 lokakuussa ilmestyneen albumin Play Dirty tuottajina olivat 70-luvun alkupuolella huippusuositun glamrockyhtye Sladen biisintekijät Noddy Holder ja Jimmy Lea. Edeltäjiään kevyempää soundia edustanut pitkäsoitto sisälsi coverit Sladen kappaleista High & Dry ja Burning in the Heat of Love sekä myös singleksi poimitusta T Rexin 20:th Century Boysta. Kotimaassa albumi jäi top 50:n ulkopuolelle. Pitkäsoiton julkaisua seurasi promootiokiertue Yhdysvalloissa. Girlschool soitti clubeissa, mutta lämmitteli myös Quiet Riotia ja Blue Öyster Cultia. Alkuvuodesta 1984 kiertue-elämän väsyttämä Kelly Johnson jätti yhtyeen. Hänet korvasivat soolokitaristi Cris Bonacci ja solisti/kosketinsoittaja Jackie Bodimead, jotka kumpikin olivat vaikuttaneet hardrockyhtyeessä nimeltä She. Girlschool solmi sopimuksen Polygramin alamerkin Mercury Recordsin kanssa, jolle muun muassa The Runaways oli levyttänyt. Kosketinsoitinvetoinen pitkäsoitto Running Wild julkaistiin ainoastaan Yhdysvalloissa. Kyseisen aikakauden Lontoon-keikka julkaistiin VHS:nä nimellä Play Dirty Live. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin se näki päivänvalon DVD-formaatissa nimellä Live from London. Girlschool lämmitteli Hanoi Rocksia Britanniassa ja soitti Deep Purplen lämmittelijänä yhtyeen paluukiertueella ympäri Yhdysvaltoja. Vuoteen 1985 ajoittuivat myös kiertueet Intiassa ja Kaukoidässä. Niiden jälkeen Jackie Bodimead jätti yhtyeen ja keskittyi soolouraansa. Kvartetiksi typistynyt Girlschool palasi lähtöruutuun, raakaan ja siloittelemattomaan soundiin. Ainoa vokalisti oli jälleen Kim McAuliffe ja marras-joulukuussa 1985 Girlschool soitti kotimaassaan Blue Öyster Cultin lämmittelijänä.

Jälleen Lemmyn kehotuksesta Girlschool solmi levytyssopimuksen Doug Smithin uuden yhtiönGWR Recordsin kanssa. Yhtye alkoi välittömästi työstää uutta albumia Vic Mailen kanssa. Heinäkuussa 1986 ilmestynyt pitkäsoitto Nightmare at the Mapple Cross saavutti hyvät arvostelut, muttei noussut listoille. Albumin julkaisua seuranneella Euroopan kiertueella Girlschool lämmitteli skotlantilaista hardrocksuuruutta Nazarethia. Tammikuussa 1987 basisti Gil Weston-Jones erosi yhtyeestä. Hänen paikkansa otti nopeasti aikaisemmin Rock Goddesissa ja myös She-yhtyeessä vaikuttanut Tracey Lamb. Kyseinen vuosi Girlschoolilta kului viimeisimmän albumin promootiokiertueilla, ensin Yhdysvalloissa ja sitten pitkällä Euroopan-kiertueella Motörheadin kanssa. Seuraava pitkäsoitto Take A Bite ilmestyi lokakuussa 1988. Tyylillisesti albumi jatkoi onnistuneesti edeltäjänsä jalanjäljissä ja sitä seurasivat kiertueet Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Vuoden 1989 puolella Girlschool keikkaili Euroopassa Dion kanssa ja loppuvuodesta Venäjällä Black Sabbathin kera. Venäjältä paluun jälkeen GWR ei enää uusinut levytyssopimusta Girlschoolin kanssa. Vuonna 1990 yhtye teki ainoastaan Espanjan kiertueen. Samaisen vuoden joulukuussa McAuliffe, Bonacci, Dufort ja kuvioihin palannut originaali basisti Williams lyöttäytyivät yhteen Toyah Willcoxin kanssa. Nimellä She Devils he esiintyivät Women in Music-festivaalilla Lontoon Shawn teatterissa soittaen sekä Girlscholin että Toyahin tuotantoa. Vuonna 1992 Girlschool aktivoitui täydellä teholla. Basistiksi vaihtui Jackie Carrera ja yhtye julkaisi omaa nimeään kantavan ja itse tuottamansa pitkäsoiton samana vuotena. Sen jakelijana toimi pieni brittiläinen indie levy-yhtiö Communique Records. Vähäisempi näkyvyys merkitsi Girlschoolille eräänlaista kulttistatusta ja brittiläiselle tv-showlle Raw Powerille antamassaan haastattelussa yhtye mainitsi ottavansa vastaan kaikki mahdolliset keikkatarjoukset. Tracey Lamb palasi basson varteen ennen Amerikan kiertuetta.

Loppuvuodesta 1992 Cris Bonacci jätti yhtyeen ja ryhtyi työskentelemään tuottajana. Seuraavan vuoden alussa Kelly Johnson palasi yhtyeeseen yhdeksän Yhdysvalloissa vietetyn vuoden jälkeen. 80-luvun lopusta lähtien ilmestyneet erilaiset Girlschoolin kokoelma-albumit takasivat yhtyeelle edelleen riittävästi näkyvyyttä keikkamarkkinoilla ja se toimi usein brittiläisten saman tyylisuunnan yhtyeiden lämmittelijänä, joihin Motörheadin lisäksi lukeutui esimerkiksi Saxon. Vuonna 1995 Communique Records julkaisi Girlschool Liven, joka dokumentoi yhtyeen tuonaikaista mainiota keikkakuosia. Vanhojen helmien lisäksi se sisälsi myös kaksi uutta kappaletta; Knife ja Little Green Men. Girlschool jatkoi ahkeraa keikkailua 90-luvun loppuun. Sen huipentumana voidaan pitää Wacken Open Air Festivaalia kuudes elokuuta 1999. Girlschool oli kirjoittanut uutta materiaalia ja seuraavan pitkäsoiton äänitykset käynnistyivät syyskuussa 1998. Kokoonpanomuutokset ja keikkailua koskevat velvoitteet estivät kuitenkin albumin valmistumista. Johnson, jolla oli todettu syöpä, jätti yhtyeen vuonna 1999 ja Lamb seuraavana vuonna. Heidät korvasivat kitaristi Jackie Chambers ja orginaali basisti Enid Williams, joka palasi yhtyeeseen 18 vuoden jälkeen. Uusi pitkäsoitto 21:st Anniversary Not That Innocent ilmestyi viimein alkuvuodesta 2002. Ensisijaisesti albumi sisältää aikaisemman kokoonpanon kolme vuotta varhemmin tekemiä äänityksiä sekä kaksi kappaletta; Coming Your Way ja Innocent viimeisimmältä naisistolta.

Vuonna 2003 Girlschool oli mukana kokoelma-albumilla The Second Wave:25 Years of NWOBHM. Uutta tuotantoa sisältänyt seuraava studioalbumi Believe ilmestyi vuonna 2004. Koko yhtye oli osallistunut kappaleiden tekemiseen ja Chambers esittäytyi toisena leadvokalistina. Valitettavasti albumi oli huonosti markkinoitu ja niinpä se julkaistiinkin seuraavana vuonna uudelleen 2000-luvun Girlschool- konserteista koostetun DVD:n kanssa. Kesäkuussa 2005 Girlschool teki Britannian kiertueen Vixenin kanssa, jota seurasi marras-joulukuussa toinen vanhan kunnon Motörheadin kera. Samalla kyseessä olivat Motörheadin 30-vuotisjuhlat. Samaisena vuonna Girlschool lämmitteli myös Alice Cooperia Espanjassa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Girlschool on esiintynyt lukuisilla rockfestivaaleilla. Lämmittelijänä yhtye on toiminut muun muassa Heaven & Hellille vuonna 2007 ja Diolle seuraavana vuonna. Kelly Johnson menehtyi syöpään 15. heinäkuuta 2007. Muistokonsertti hänelle soitettiin samaisen vuoden elokuussa Soho Revuessa Lontoossa. Paikalla oli lukuisia Johnsonin ystäviä ja vanhoja Girlschoolin jäseniä. Muistokonserttia seurasi syöpätutkimusta tukenut esiintyminen Rock of Ages – festivaalilla Tamworthissa samaisen vuoden syyskuussa.

Lokakuussa 2008 julkaistu uusi albumi Legacy saavutti hyvät arvostelut. Musiikillisesti se oli varsin monipuolinen ja mukana oli monia vierailijoita esimerkiksi Heaven & Hellistä, Twisted Sisteristä ja Motörheadista. Albumin kappale Legend oli omistettu Kelly Johnsonille. 30-vuotista olemassaoloaan Girlschool juhlisti 16. joulukuuta Astoria 2 Lontoossa. Samaisena vuonna Girlschool oli monien muiden tavoin mukana saksalaisen hardrockarin Doro Peschin singlellä Celebrate. Kiertue Euroopassa kanadalaisen Anvilin kanssa oli vuorossa vuonna 2010. Vuonna 2011 yhtye levytti uusiksi vuoden 1981 klassikkoalbuminsa Hit and Run nimellä Hit and Run-Revisited. Se julkaistiin 26. syyskuuta ja juhlisti originaalin pitkäsoiton 30-vuotista olemassaoloa. Keikkailun osalta edelleen varsin aktiivinen Girlschool on konsertoinut viime vuosina myös Suomessa Nosturissa ja Virgin Oilissa.  Alkuvuodesta 2015 Girlschool nauhoitti uuden albuminsa Guilty As Sin tuottaja Chris Tsangaridesin kanssa. Mainittu pitkäsoitto ilmestyi samaisen vuoden marraskuussa ja itsenäisyyspäivänä 2015 Girlschool lämmitteli Motörheadia Harwall-Areenalla. Tammikuun lopussa 2019 Enid Williamsin ilmoitettiin jättäneen Girlschoolin toistamiseen ja jo 80-luvun loppupuolella yhtyeessä vaikuttanut Tracey Lamb otti hänen paikkansa. 21.- 23. marraskuuta 2019 Girlschoolilla oli minirundi Suomessa. Yhtye heitti keikat Tampereella, Oulussa ja Kouvolassa. Girlschoolin jäsenistöä kuultiin taustavokalisteina 27. helmikuuta 2023 ilmestyneellä, saman levy-yhtiön artisteihin lukeutuvan Alcatraz -yhtyen singlellä Don't Get Mad Get Even. 25. huhtikuuta Girlschool ilmoitti julkaisevansa heinäkuussa uuden albuminsa WTFortyfive?, joka on yhtyeen ensimmäinen tuoretta tuotantoa sisältävä pitkäsoitto kahdeksaan vuoteen. Samaisena päivänä yhtyeeltä ilmestyi uusi single Are You Ready, ja siitä työstetty musiikkivideo.