Keskiviikon klassikko:Kulttiyhtyeen pitkä ja mutkainen tie

San franciscolainen Grateful Dead on eräs rockin historian kiehtovimmista yhtyeistä. Sen ydinryhmän muodostivat kitaristi/laulajat Jerry Garcia ja 16. lokakuuta 67 vuotta täyttävä Bob Weir, basisti Phil Lesh sekä rumpalit Bill Kreutzmann ja Mickey Hart. Runsaimmin yhtyeessä vaihtuivat nyttemmin edesmenneet kosketinsoittajat. Heistä mainittakoon Ron Pigpen McKernan, Keith Godhaux, joka Donna-vaimoineen oli osa Grateful Deadia vuodesta 1972 lähtien, sekä vuonna 1979 yhtyeeseen liittynyt  ja yksitoista vuotta siinä vaikuttanut Brent Mydland. Grateful Deadilla on maine eräänä psykedeelisen rockin keskeisimmistä edustajista. Yhtyeen pitkäsoitoista kyseistä tyylisuuntaa edustavat selkeimmin sen tuotannon toinen ja kolmas pitkäsoitto, eli vuoden 1968 Anthem of the Sun sekä seuraavana vuonna ilmestynyt Aoxomoxoa. Yhtyeen psykedeeelisimmän kauden päätti vuonna 1970 ilmestynyt ensimmäinen virallinen konserttitaltiointi Live/Dead, jonka keskeisestä tuotannosta mainittakoon kappale Dark Star.

70-luvun alkajaisiksi Grateful Dead siirtyi helpommin omaksuttavan musiikillisen ilmaisun pariin. Pitkäsoittoja Workingman’s Dead ja American Beauty verrattiin Crosby, Stills, Nash & Youngiin. Niistä jälkimmäinen sisältää muun muassa yhtyeen vuoden 1970 keskeiset tapahtumat tekstissään yhteen niputtavan klassikkokappaleen Truckin’ sekä Phil Leshin puhuttelevan avausraidan Box of Rain. 1970-luvun alkupuolen livejulkaisuista vuoden 1971 tupla Grateful Dead sekä tripla Europe ’72 edustavat yhtyettä laadukkaimmillaan. Vuonna 1973 Grateful Dead perusti oman levy-yhtiönsä Grateful Dead Recordsin. Sen ensimmäinen julkaisu, pitkäsoitto Wake of the Flood edustaa yhtyeen progressiivisempaa tyyliä, kuten niin ikään kyseisen vuosikymmenen loppupuolella ilmestyneet ja niin ikään varsin tasokkaat albumit Blues for Allah sekä aivan erityisen onnistunut Terrapin Station. Ennen niitä ilmestynyt kevyempi From the Mars Hotel on tulkittavissa American Beautyn sisarteokseksi ja sen huippuhetkiin lukeutuvat muun muassa tyylikäs balladi Ship of Fools ja upeasti svengaava U.S Blues.

Yhtyeen jäsenet olivat julkaisseet soololevyjään jo 70-luvun alkupuolelta lähtien ja niiden julkaisutahti vain kiihtyi seuraavalla vuosikymmenellä. 80-luvulla Grateful Deadiltä ilmestyi ainoastaan kaksi studioalbumia; vuoden 1980 Go to Heaven sekä vuonna 1987 julkaistu tyylikäs paluulevy In the Dark. Se sisälsi jopa yhtyeen tuotannossa varsin harvinaislaatuisen singlehitin Touch of Grey.  In the Darkin myötä Grateful Deadista muodostui kotimaassaan live-esiintyjänä suoranainen kassamagneetti. Grateful Deadin viimeinen studioalbumi oli syksyllä 1989 ilmestynyt Built to Last. Johtohahmo Jerry Garcian kuolema elokuussa 1995 oli yhtyeelle raskas isku, vaikka jäljelle jääneet yhtyeen jäsenet jatkoivat toimintaansa kolme vuotta myöhemmin nimellä The Other Ones ja vuonna 2003 nimellä The Dead. Muita yhtyeen jäsenten keskeisiä tuoreempia kokoonpanoja ovat olleet Bob Weir & Rat Dog sekä Phil Lesh & Friends.