Keskiviikon klassikko:Psykedeelisen rockin ikonitar

30. lokakuuta 1939 syntynyt Grace Slick, o.s. Wing, muistetaan ensisijaisesti yhtenä solisteista San Franciscon psykedeelisen rockin keskeisimpiin nimiin lukeutuneessa Jefferson Airplane-yhtyeessä sekä sen seuraajassa, jo kaupallisempaa tyyliä edustaneessa Jefferson Starshipissä. Highland Parkissa Illioisissa syntynyt Slick ehti asua Los Angelesissa ja San Franciscossa, ennen kuin hänen perheensä asettui Palo Altoon, Californiaan 50-luvun alussa. Samaisen vuosikymmenen lopussa hän opiskeli muun muassa Miamin yliopistossa. Slickin musiikillinen ura käynnistyi San Franciscossa vuonna 1964. Tuonaikaisen aviomiehensä Jerry Slickin ja tämän veljen Darbyn kanssa Grace perusti oman yhtyeen, jonka keskeisiin vaikuttajiin lukeutui niin ikään melkoisen vastikään perustettu Jefferson Airplane, jonka Matrixissä soittama keikka teki Graceen suuren vaikutuksen. Grace, Jerry ja Darby nimesivät yhtyeensä The Great Societyksi. Sen aktiivikausi käynnistyi syksyllä 1965 ja seuraavan vuoden alussa Great Societystä oli jo muodostunut suosittu esiintyjä Bayn alueella. Kesällä 1966 Great Society teki jo levytyksiä. Eräs niistä oli Somebody to Love, Darby Slickin sävellys, josta runsasta vuotta myöhemmin oli tuleva Jefferson Airplanen hitti. Great Society-versiolla Grace vastasi laulun lisäksi myös kitarasta ja pianosta.

Samaisen vuoden syksyllä Jefferson Airplanen originaali solisti Signe Toly Anderson jätti yhtyeen ja basisti Jack Casady pyysi Gracea hänen tilalleen. Slick otti pestin vastaan, sillä toisin kuin Great Society, Jefferson Airplane oli ammattilaisyhtye. Airplanen ohjelmistoon päätyi kaksi Great Societyn kappaletta; Somebody to Loven lisäksi White Rabbit, jonka Slick on maininnut kirjoittaneensa noin tunnissa ja jonka originaali Great Society-versio Gracen soittamine oboe-sooloineen erosi huomattavasti Jefferson Airplanen tekemästä näkemyksestä. Airplane muutti musiikillista tyyliään alkukauden folkrockista huomattavasti psykedeelisempään suuntaan. Syksyllä 1967 ilmestynyt yhtyeen toinen pitkäsoitto Surrealistic Pillow ja siltä poimitut, alun perin Great Societyn ohjelmistosta napatut singlebiisit osoittautuivat suuriksi menestyksiksi. Monien muiden aikakauden keskeisten nimien tavoin myös Jefferson Airplane teki lopullisen läpimurtonsa Monterey Popissa kesällä 1967. Myös yhtyeen muut 1960-luvun lopussa ilmestyneet studioalbumit After Bathing at the Baxters, Crown of Creation sekä Volunteers edustivat kaikki varsin laadukasta tasoa. Slickin käsialaa olleista keskeisistä kappaleista mainittakoon esimerkiksi Rejoyce, Greasy Heart, Lather sekä Eskimo Blue Day, joista viimeksi mainittu on tosin yhteistyötä Paul Kantnerin kanssa. Slickin ja Kantnerin yhdessä työstämistä pitkäsoitoista 1970-luvun alussa ilmestyneet Blows Against the Empire ja Sunfighter olivat varsin tasokkaita. Jefferson Airplanen viimeiset niin ikään 70-luvun alkuvuosina ilmestyneet albumit Bark ja Long John Silver eivät yksittäisistä laadukkaista kappaleista huolimatta olleet enää kokonaisuuksina edeltäjiensä veroisia.

Slickin debyyttisoolo Manhole ilmestyi vuoden 1973 lopussa. Seuraavana vuonna muotoutui uusi yhtye Jefferson Starship, jonka jäsenistöön entisist Jefferson Airplane-muusikoista kuuluivat Slick, Kantner sekä viimeisillä pitkäsoitoilla mukana olleet viulisti Papa John Creach ja rumpali John Barbata. Jefferson Starshipin suurimmaksi menestykseksi pitkäsoittojen osalta muodostui vuonna 1975 ilmestynyt Red Octopuss. Kymmenen vuoden aikana yhtye ehti julkaista kaikkiaan seitsemän albumia. 1980-luvun puolivälissä muodostui uusi yhtye Starship, jonka jäsenistä ainoastaan Slick oli vaikuttanut aikaisemmin Jefferson Airplanessa. Yhtye julkaisi kaksi albumia ja kolme suurta singlehittiä; We Built This City, Sara sekä Nothing’s Gonna Stop Us Now. Slick jätti Starshipin vuonna 1988. Seuraavana vuonna Jefferson Airplanen legendaarisin kokoonpano, johon Slickin, Kantnerin ja Casadyn lisäksi kuuluivat kitaristi Jorma Kaukonen ja solisti Marty Balin, palasi yhteen reunionin merkeissä. Ainoastaan rumpali Spencer Dryden ei ollut mukana. Jefferson Airplane julkaisi vuonna 1989 vielä nimeään kantaneen studioalbumin ja teki menestyksekkään kiertueen. Sen jälkeen Grace Slick on vetäytynyt musiikkibisneksestä ja keskittynyt piirtämiseen ja maalaamisen. Hän on eräs rockin historian keskeisimmistä naissolisteista, esiintyjistä ja biisintekijöistä.