Britanniassa syyskuussa 2000 Mud Hut Recordsin ja Alankomaissa seuraavana vuonna Coast to Coastin julkaisemana ilmestynyt ReBoot on brittiläisen laulaja/lauluntekijän Sam Brownin viides studioalbumi. Ensi kertaa uransa aikana artisti vastasi itse osittain albuminsa tuotantopuolesta. Singleformaatissa ReBootilta julkaistiin kappale In Light of All That's Gone Before. Pianistina biisissä kuultiin Jools Hollandia ja singlellä oli lisäksi mukana kaksi muuta kappaletta; Brown Wood, Brown Water ja Rise Above. ReBootin tiimoilta Sam Brown teki kiertueen Britanniassa. Silti sekä itse pitkäsoitto että siltä poimittu single jäivät vähäiselle huomiolle. Vuonna 2020 Brown mainitsi itse pitävänsä ReBoot-pitkäsoitosta ja se teki hänestä tuotannollisten ideoidensa osalta aikaisempaa itsevarmemman. Music Week arvioi ReBootin tuoreeltaan ja mainitsi albumin tuovan edelleen esiin Brownin solistin kyvyt, mutta ajoittain kappalemateriaali ei ole hänen ääniainekselleen sopivinta mahdollista. Vokalisointinsa lisäksi Brown vastasi albumilla ajoittain uruista, koskettimista, pianosta, bassosta ja ohjelmoinnista. Albumilla soittaneista muusikoista tunnetuimpiin lukeutuu Christopher Holland.
P. P. Arnold:The First Cut-The Immediate Anthology
Vuonna 2001 Sanctuary Recordsin julkaisemana ilmestynyt The First Cut-The Immediate Anthology on pitkän uran tehneen yhdysvaltalaislaulajattaren P. P. Arnoldin tuotannosta kasattu kokoelma-albumi. Se sisältää hänen molempien Immediate-yhtiölle työstämiennsä albumien; vuosina 1967 ja 1968 ilmestyneiden pitkäsoittojen First Lady on Immediate ja Kafunta kappaleet sekä alun perin singleformaatissa ilmestyneitä biisejä sekä muutamia harvinaisuuksia. The Small Facesiä kuullaan taustamuusikkoina kappaleessa (If You Think You're) Groovy, joka on mainitun bändin johtohahmojen Steve Marriottin ja Ronnie Lanen käsialaa. Sittemmin progeyhtye The Nicessa soittaneiden muusikoiden taustoittamat kappaleet Though It Hurts Me Badly, Am I Still Dreaming? ja Treat Me Like a Lady olivat Mick Jaggerin tuottamia. Arnoldin suurimmat singlemenestykset olivat cover Merilee Rushin levytyksenä niin ikään muistetusta Chip Taylorin sävellyksestä Angel of the Morning sekä Cat Stevensin sävellystuotantoa edustavasta kappaleesta The First Cut is the Deepest. Vuonna 1968 ilmestynyt Arnoldin kakkosalbumi Kafunta sisältää melko runsaasti tunnettuakin covertuotantoa; albumilla versioituvat Beach Boysin God Only Knows, Beatlesin Yesterday, Rolling Stonesin As Tears Go By sekä Bee Geesin to Love Somebody. Phil Spectorin, Gerry Goffinin ja Carole Kingin käsialaa olleen kappaleen Is This What I Get from Loving You originaaliversiosta oli vastannut The Ronettes.
Lokakuun ensimmäisenä 1947 syntynyt Martin Turner on brittibasisti, joka tunnetaan ensisijaisesti Wishbone Ash-yhtyeen perustajajäsenenä. Hän vaikutti Wishbone Ashin riveissä vuosien 1969 ja 1980 välisenä aikana. Turnerin rooli biisintekijänä ja yhtyeen luovana voimana muodostui merkittäväksi.Vuoden 1972 albumilla Argus Turnerin osuus myös solistina ja lyyrikkona oli keskeinen. Vuonna 1980 Wishbone Ashin muu lineup päätti hankkia yhtyeeseen uuden johtohahmon. Mainittu päätös sai Turnerin lähtemään yhtyeestä. Hänen paikkansa ottaneen John Wettonin varhaisempia yhtyeitä olivat King Crimson, Uriah Heep, Asia sekä Roxy Music. Lähdettyään Wishbone Ashista Turner loi uran äänilevytuottajana ja perusti lisäksi yhtyeen Wolfgang, joka tunnettiin lisäksi nimellä Martin Turner's Stolen Face. Yhtye nauhoitti uutta tuotantoa, joka julkaistiin kuitenkin vasta vuonna 1996 ilmestyneellä albumilla Walking the Reeperbahn. Vuonna 1987 Wishbone Ashin originaali kvartettikokoonpano kokosi rivinsä ja Turner vaikutti lisäksi tuottajana sen albumeilla Nouvea Calls, Here to Hear ja Strange Affair. Hän konsertoi Wishbone Ashin riveissä ympäri maailmaa vuosien 1988 ja 1991 välillä. Turner sai lähteä Wishbone Ashista loppuvuodesta 1991. Hän on soittanut yhtyeen riveissä usein vielä myöhemmin, kuten vuosin 1995/1996 ajoittuneissa 25-vuotisjuhlallisuuksissa. Lisäksi Turner on miksannut ja remasteroinut useita Wishbone Ashin cd-formaatissa ilmestyneitä uudelleenjulkaisuja. Vuonna 2005 Turner perusti yhtyeen Ted Turner's Wishbone Ash, joka esitti tuotantoa Wishbone Ashin uran keskeisimmältä ajanjaksolta. New Live Dates Vol 1. ja Vol 2. ilmestyivät vuosina 2006 ja 2007. Molempien albumien työstämiseen osallistui niin ikään Wishbone Ashin originaalijäseniin lukeutunut Ted Turner. Vuonna 2008 ilmestynyt Argus:Through the Looking Glass oli uudelleen nauhoitettu versio Wishbone Ashin vuoden 1972 klassikkoalbumista. Life Begins Tour oli maaliskuussa 2010 Leicester Y Theatressa taltioitu tuplacd/dvd. Heinäkuussa 2012 Turner julkaisi kotisivullaan elämäkertansa No Easy Road – My Life and Times With Wishbone Ash and Beyond. Vuonna 2015 Turnerilta ilmestyi uusi albumi Written in the Stars, jonka soundi muistuttaa 70-alkupuolen Wishbone Ashia. Vuonna 2024 Martin Turner esittää edelleen keskeistä Wishbone Ashin tuotantoa nimellä Martin Turner Ex Wishbone Ash. Yhtyeessä vaikuttavat lisäksi kitaristit Danny Willson ja Misha Nicolic sekä rumpalina Hughie Flintin poika Sonny Flint, joka liittyi yhtyeeseen kesäkuussa 2022. Wishbone Ashin uran alkuvaiheessa Turner soitti Rickenbacker 4001-bassoa. Yhtyeen kolmanteen albumiin ehdittäessä hänen bassokseen oli vaihtunut Gibson Thunderbird. Turnerin nykyisin soittaman Gibson Thunderbirdin hän hankki Mott the Hoople -yhtyeen Peter Overend Wattsilta.
25. syyskuuta 1990 Epicin julkaisemana ilmestynyt Family Style on veljesten Jimmie ja Stevie Ray Vaughan ainoa yhteisesti työstämä albumi. Mainittu pitkäsoitto julkaistiin Vaughan Brothersin nimellä. Nuoruudessaan Stevie Rayn unelmana oli ollut työstää albumi isoveljensä kanssa. Family Style jäi hänen joutsenlaulukseen studiolevytysten osalta. Mainittu pitkäsoitto ilmestyi lähes kuukausi Stevie Rayn edesmenon jälkeen. Albumin kansiteksteissä veljekset kiittävät äitiään mahdollisuudesta päästä soittamaan. Family Style vastaanotti ristiriitaisia arvioita. Veljesten taitoja ja useita yksittäisiä biisejä kehuttiin, mutta joidenkin mielestä kappalemateriaalissa oli liikuttu liian kauaksi perinteisestä bluesista. Family Stylesta muodostui joka tapauksessa myyntimenestys, sillä albumi saavutti Billboardin listalla parhaimmillaan seitsemännen sijan. Pitkäsoiton kappaleista nostettakoon pikaisesti esiin mainiosti svengaava avausraita Hard to Be, balladimaisempaa tuotantoa edustava Tick Tock sekä sinisävyihin hienoisesti kallistuva Telephone Song.
Jerry Ragovoyn ja Bert Bernsin kirjoittama Piece of My Heart on ensiksi Erma Franklinin levytystuotantoon lukeutunut kappale, jonka originaaliversio nousi joulukuussa 1967 Billboardin R&B-listan kymmenenneksi. Valtavirran suosiota kappale saavutti Janis Joplinin vokalisoimana seuraavana vuonna, kun Big Brother and the Holding Company levytti siitä coverinsa elokuussa 1968 ilmestyneelle ja Billboardin listalla kärkeen nousseelle toiselle albumilleen Cheap Thrills. Franklinin originaaliversio oli ehdolla parhaan nais-r&b-laulusuorituksen Grammyn vastaanottajaksi. Piece of My Heartista ovat levyttäneet omat versionsa myös Dusty Springfield niin ikään vuonna 1968 ja Faith Hill vuonna 1994. Melissa Etheridgen ja Joss Stonen Piece of My Heartista työstämä duetto ilmestyi vuonna 2005. Rolling Stonen vuonna 2004 laatimalla 500 kaikkien aikojen parhaan kappaleen listalla Big Brother and the Holding Companyn levytys saavutti sijan 353. Piece of My Heart pääsi lisäksi Rock and Roll Hall of Famen 500:n rockia muokanneen kappaleen listalle. Vuonna 1999 Big Brother and the Holding Companyn levytys tuli valituksi Grammy Hall of Fameen. Singleformaatissa se saavutti Billboardin listalla sijan 12. ollen Joplinin elinaikana hänen suurin singlehittinsä. Joplinin uralla vuodesta 1968 muodostui kaikkein menestyksekkäin. Big Brother and The Holding Companyn mainitusta kappaleesta levyttämän version sovituksesta vastannut yhtyeen kitaristi Sam Andrew soitti kappaleeseen kolme vääristettyä soundia hyödyntänyttä kitarasooloa. Kun Erma Franklin kuuli Big Brother and the Holding Companyn Piece of My Heartista työstämän version, hän ei ensiksi tunnistanut sitä muuttuneen laulusovituksen vuoksi. Joplinin levytyksistä postuumisti julkaistu Kris Kristoferson-cover Me and Bobby McGhee nousi Billboardilla listakärkeen. Berns ei milloinkaan ehtinyt kuulla Big Brother and the Holding Companyn Piece of My Heartista levyttämää coveria, sillä hän oli menehtynyt sydänkohtaukseen jo joulukuun lopussa 1967.
16. maaliskuuta 1973 EMI:n julkaisemana ilmestynyt Tanx on T. Rexin neljäs studioalbumi. Kaiken kaikkiaan kyseessä on yhtyeen kahdeksas albumi, sillä se oli ehtinyt julkaista ensiksi neljä pitkäsoittoa nimellä Tyrannosaurus Rex. Tanx tuli merkitsemään T. Rexille jonkinasteista musiikillista irtiottoa aikaisemmista albumeistaan. Vaikka mukana oli edelleen edellisiltä menestysalbumeilta, etenkin The Sliderilta tuttuja elementtejä, johtohahmo Marc Bolan laajensi palettia vaikutteilla funkista, soulista ja gospelista. Naistaustavokalisteja hyödynnettiin muutamilla albumin kappaleista ja mukana uutena instrumenttina oli tuottaja Tony Viscontin soittama mellotron. Tanx menestyi kaupallisesti mainiosti sijoittuen Britanniassa neljänneksi, Saksassa kolmanneksi ja Norjassa viidenneksi. Albumilta ei poimittu ainuttakaan singlekappaletta. Tanxin nauhoitukset alkoivat elokuussa 1972 Ranskassa ja jatkuivat samaisen vuoden lokakuussa Yhdysvaltoihin suuntautuneen kiertueen päätyttyä. Naistaustavokalistit olivat olleet mukana joissakin konserteista. Bolan oli kirjoittanut pianon dominoiman kappaleen Left Hand Luke and the Beggar Boys, jolla taustavokalisteina kuultiin Madeline Belliä, Lesley Duncania, Vicki Brownia, Barry St Johnia sekä Sueta ja Sunnya tosin ilman mainintaa kansiteksteissä. Funktyyliä albumilla edusti The Street and Babe Shadow, jolla saksofoni on eräs keskeisistä instrumenteista. Life is Strange ja Broken Hearted Blues edustivat lähempänä perinteisempää T. Rex-soundia olleita balladeita ja Shock Rock boogiehenkisempää rockia. Tanx-albumilla Bolan halusi päästä eroon perinteisestä T. Rex-soundista. Hän dubbasi kaikki instrumentit ja lisäsi efektejä. Albumin avauskappaleessa Tenement Lady Tony Visconti soitti mellotronia ja Bolan hyödynsi phase-efektiä vokalisoinnissaan. Toinen maaliskuuta 1973 ilmestynyt menestyksekäs single 20:th Century Boy ei jostakin syystä ollut pitkäsoitolla mukana. Tanxista on ilmestynyt useita remasteroituja cd-versioita. Niistä ensimmäinen ilmestyi vuonna 1985 ja sisälsi perusalbumin lisäksi muun muassa kaikki T. Rexin vuonna 1973 ilmestyneet ja pitkäsoitoilta löytymättömät singlekappaleet ja niiden b-puolet. Edsel Recordsin uusintajulkaisu oli vuorossa vuonna 1994 ja se sisälsi eri bonuskappaleet. Vuotta myöhemmin ilmestynyt Left Hand Luke (The Alternative Tanx) sisälsi vaihtoehtoisia versioita, studio raakamiksauksia ja demoja perusalbumin kappaleista sekä bonusbiisejä. Digipak oli vuorossa vuonna 2002 ja seuraavana vuonna Thunderwing Productions Limited julkaisi Tanxin nauhoituksista lisämateriaalia otsikolla The Tanx Recordings. Ilmestymisaikanaan Tanx vastaanotti myönteiset arviot NME:ssä ja Record Mirrorissa. Tuoreemmat albumista laaditut arviot ovat olleet vielä myönteisempiä. Tanxin on mainittu edeltäneen David Bowien soulkautta ja albumi on ollut inspiraation lähteenä esimerkiksi Suede-yhtyeen vuonna 1996 ilmestyneelle klassikkoalbumille Coming Up.
