Keravalaisyhtye Aino & Hajonneiden Aino ja Petri saapuivat haastateltaviksi Johnnyn kadulle.
Aino & Hajonneet-yhtyeen syntyhistoria? Kuinka muut muusikot löytyivät täydentämään Ainon ja Petrin muodostamaa bändin eräänlaista ydintä?
Petri: "Oltiin ennen Hajonneiden syntymistä jo soitettu yhdessä erinäisissä projekteissa ja bändeissä, ja usein valomerkin lähestyessä Ainon kanssa höpisty, että ”sellainen suomenkielinen suoraviivainen rockbändi olis kiva saada aikaiseksi”. Mulla, Harrilla (kitara) ja Hennalla (alkuperäinen basistimme) oli erään toisen bändin levy juuri julkaistu ja julkkarikeikka just vedettynä, kun koko maa meni kiinni Covidin johdosta. Se oli niin turhauttava tilanne, ennen kaikkea se ajoitus, että vitutuspäissäni päätin lopettaa kaikki musaan liittyvät puuhastelut siihen paikkaan.
Jotenkin sit kuitenkin tuli Ainon kanssa puheeks jälleen tää idea rokkibändistä ja ajateltiin kokeilla demottaa pari biisiä. Homma tuntui mielekkäältä ja biisejä tuli, joten pyydettiin parhaat soittofrendit mukaan ja äänitettiin ekan levyn biisit keskenämme meidän treenisstudiolla. Ei muut olleet vielä edes kuulleet niitä demoja, kuunneltiin biisit ja treenattiin yksi kerrallaan, jonka jälkeen muutama otto livenä purkkiin. Näin edettiin pari-kolme päivää ja yötä, ja sit olikin levyllinen biisejä valmiina. "
Aino:"Laitettiin yksi biisi, ”Hullui unelmii”, Youtubeen siinä toivossa, että kun covid taas joskus helpottaa, voitais saada edes yks keikka johonkin. Sillä videolla saatiinkin pari keikkaa ja yhtäkkiä oltiin Svart Recordsin toimistolla kirjoittamassa levytyssopimusta. Hullui unelmii, todellakin."
Miten biisinne syntyvät ja voisiko niiden lyriikoista poimia joitakin keskeisiä teemoja?
Petri: "Tähän asti biisit ovat syntyneet lähes poikkeuksetta samalla metodilla. Jossain vaiheessa joku ihme möykky sisällä pakottaa mua rimpuilemaan kitaran kanssa joitain melodioita ja sointukulkuja, joista pikkuhiljaa demottelen rumpupohjat ym. demoiksi Ainolle. Jos syntynyt idea miellyttää Ainon korvaa, yritän hahmotella simppeliä laulumelodiaa ja tekstiä siihen Ainolle testailtavaksi.."
Aino:" Sit me puidaan melodiaa ja tekstiä aika paljon, kokeillaa eri tapoja ja yritetään löytää sellainen luontaisin tapa esittää se biisi."
Petri: "Tässä vaiheessa yleensä Aki (piano,urut) ja Harri (kitara) hyppää mukaan, ja sovitus viedään porukalla valmiiksi. Näin se about aina on mennyt, joten ei ainakaan vielä ole muutettu toimintatapaa."
Aino: "Meidän tekstit on aika rehellisesti ja suoraan kirjoitettua kuvaelmaa ihmissuhteista, ihmisistä ja tästä kauniista kaaoksesta, jota elämäksi kutsutaan."
Petri:"Useinhan teksti ja idea syntyy jostakin elämän murrosvaiheesta tai muuten tärkeästä hetkestä. Yritys on aina ollut kiteyttää joku pieni hetki lauluksi, eikä lähteä syleilemään koko maailmaa. Huomasin pari päivää sitten, et aika usein meidän laulut käsittelee lähtemistä. Kai se on se levoton sielu, joka on aina menossa jonnekin."
Musiikistanne on löydetty elementtejä punkrockista, voimapopista. suomirockista ja indierockista. Voisiko mainituista genreistä poimia yhtyeellenne sukulaissieluja?
Aino: "Kyllä, ja paljon! Jos tähän listaisi kaikki, niin loppuisi rivit kesken. Tottakai kaikki, mitä kuuntelee, jollain tavalla tarttuu jonnekin mielen syövereihin ja tulee omana versiona ulos. Kaikki on kuitenkin jo tehty, ainakin rockissa. Me halutaan viedä sitä energisen ja tunnelmallisen rockin soihtua omalta osaltamme uusille kuulijoille, ja toivottavasti siitä joku saa itselleen jotain positiivista."
Petri:" Meillä on usein myös tapana laittaa biiseihin pieniä viittauksia meidän omiin suosikeihin, ne on meidän kunnianosoituksia omien idoleiden suuntaan. Mikään genrehän ei meitä sido mihinkään, me tehdään mitä halutaan just sillä tavalla kun halutaan. Hiekotetaan sillä ehkä omaa polkua, koska jengi tykkää kategorisoida ja se helpottaa ihmisiä ottamaan tietyt asiat omakseen, mut ei meillä oo mitään kiinnostusta lokerisoida itseämme mihinkään. Meidän pakka on aina vähän levällään joka suuntaan".
.
Jo vuoden 2021 aikana soititte yli 40 keikkaa. Minkälaisista aineksista muodostuu täydellisyyttä hipova Aino & Hajonneet -keikka?
Aino:"Meillähän on ihan rehellisesti sanottuna nyt aivan helvetin kova bändi livenä! Ollaan soitettu paljon, ja keikat on meille se paras juttu tässä. Ihan sama missä ollaan ja mikä on tilanne, me vedetään aina aivan täysillä. Se energia kumpuaa siitä, et me itse tykätään livesoitosta niin paljon. Meillä ei ole mitään taustanauhoja tai muita nykystandardeja, vaan me laitetaan kamat pystyyn ja annetaan kaikkemme. Uskon, et saadaan tuotua energiaa ihmisille ja voimaa kaiken arjen ja harmaan keskelle olemalla vaan omia itsejämme, täysillä."
Petri: Täydellinen keikka lähtee omasta päästä. Meillä on niin nastaa tien päällä, ettei itse keikkaan oikeastaan vaikuta mikään ulkopuolinen. Kaikki muu on toissijaista, me halutaan antaa yleisölle aina itsestämme kaikki, kun saadaan nousta lavalle."
Aino: "Nyt viimeisen vuoden aikana on ollut jopa hämmentävää huomata, miten monet ihmiset eri puolilla Suomea osaa meidän biisejä ja haluaa tulla meidän keikalle. Se vetää tosi nöyräksi."
Tampereen Tullikamarin Pakkahuoneella koettiin hiljattain vuoden 1984 Rockin SM-kilpailujen kolmen kärjen, eli Peer Güntin, Kolmannen naisen ja Keban reunion-keikat. Mistä saitte idean coveroida Keban Kesä Espalla-klassikon?
Petri:"Biisi oli itselle ainakin iso juttu jo joskus teininä, kun muistaakseni Poko Rekordsilta tuli näitä ”Suomirokkia” kokoelmia. Sieltä ”Espa” osui ja upposi nuoreen päähän. Mutta se, miksi biisi päätyi meidän settiin, johtui siitä ekan albumin ruhtinaalisesta about 26 minuutin kestosta. Keikoille piti siis saada matskua. Tämä biisi oli meillä setissä jo ekalla keikalla, ja haluttiin kakkoslevyn sessioissa tallentaa se alunperin vaan itsellemme. Versio kuitenkin onnistui ihan hyvin, vielä kun Keban laulaja Ali Alikoskelta tuli siunaus tälle ja Svart oli halukas julkaisemaan, niin biisi päätyi muidenkin korviin."
Aino: "Meillä on muitakin lainabiisejä nauhoitettuna, mutta aika näyttää jääkö ne vain meille itselle muistoiksi vai tuleeko vielä joku niistä ulos jossain muodossa."
Taustaa tuotantonne tuoreille biiseille Viimeiseen iltaan, Sid & Nancy ja Aurinkomäki?
Aino: "Kaikki kolme oli selkeitä levybiisejä jo demovaiheessa, ja siinä mielessä ihan oikeutetusti myös sinkkuja. Vaikka ne on keskenään aika erilaisia biisejä, niin jotenkin kaikissa soi vähän erilainen pohjavire ja fiilis, kuin kahdella ensimmäisellä levyllä."
Petri: ”Viimeiseen iltaan” ja ”Sid & Nancy” oli aika selkeitä suunnannäyttäjiä levyn rokkiosastolle. Päällisin puolin simppeleitä ja suoraviivaisia biisejä, joissa on melodiaa ja paljon detaljeja upotettuna. Teksteissäkin samat henkilöt seikkailee, hieman vain eri ajassa ja paikassa."
Aino: ”Aurinkomäki” oli hieman erilainen alunperin sovitukseltaan, mutta onneksi lähdettiin hieman kevyempään ja jopa ”iskelmällisempään” suuntaan. Biisin tunnelma ja tarina saatiin tuotua hienosti esiin, kun nostettiin vähän jalkaa kaasulta ja annettiin biisille tilaa."
Petri: ”Aurinkomäkeä” oli hienoa tehdä studiossa, kun saatiin mukaan huilua ja muuta hauskaa. Biisin sovituksen ja soitinnuksen taustalla vaikuttaa tottakai syvä rakkaus Tehosekoitin-yhtyeen musiikkiin ja heidän uskallukseen ja tapaan sovittaa biisejä perus rockbändiä isommalla värikynällä."
Ainon & Hajonneiden tulevaisuudensuunnitelmat?
Aino: "Toivottavasti keikkoja, niin paljon kuin vain tässä maassa on mahdollista. Ei malta enää odottaa, että pääsee soittamaan uusia biisejä ihmisille."
Petri: "Keikkailu on tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä. Uusiakin biisejä on vähän yrittänyt houkutella esiin, mutta ihan vielä ei tunnu olevan niiden aika. Toivotaan, että päästään soittamaan ympäri Suomea pitkälle ensi vuoteen asti."
Keikoilla olette soittaneet coverina Ratsian biisiä Ole hyvä nyt. Millainen suhde teillä on mainittuun varhaisen suomipunkin kiistattomaan klassikkoyhtyeeseen? Kumpi Ratsian albumeista on parempi, debyytti vai Elämän syke ja miksi?
Petri: "Ratsia on itselle musiikillisesti ehkä se rakkain näistä uuden aallon punkrock- yhtyeistä. Toki, esim. Eppujen vaikutusta omaan musiikilliseen sielunmaisemaan ei voi väheksyä, mutta heidän tuotannostaan itselle on aina pudonnut paremmin se punkin jälkeinen vaihe. Ratsia toimi myös jäänaärkijänä tavatessamme vaimoni kanssa, eli voisi väittää, että tärkeä bändi!
Ratsian debyytti on varmasti soinut itsellä enemmän vuosien aikana, mutta ”Elämän syke” albumilta löytyy tätä YLEn ohjelmaa lainatakseni ’elämäni biisi’, joten sillä mennään."
Aino: "Mun suhde Ratsiaan ei oo ehkä ihan noin syvä, mitä Petrillä, mut kyllä bändi oli isona vaikutteena mukana jo niissä meidän ekoissa puheissa suomenkielisestä rokkibändistä. Mun on sanottava, et se debyytti on mulle kovempi juttu. ”Ole hyvä nyt” jäi jossain vaiheessa pois meidän setistä kun omia biisejä alkoi olemaan jo tarpeeksi. Nyt sitä usein kuulee toivottavan, eli ehkä sen voisi taas kaivaa syksyn keikoilla mukaan settiin…"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti