Keskiviikon klassikko:Eräs lauluntekijöiden surullisen hahmon ritareista

23. joulukuuta 1941 syntynyt ja 29. joulukuuta 1980 menehtynyt James Timothy Hardin oli yhdysvaltalainen folkmuusikko ja säveltäjä. Hänen käsialaansa oli muun muassa Joan Baezin, Johnny Cashin, The Four Topsin, Small Facesin ja Robert Plantin coveroima kappale If I Were A Carpenter. Toinen varsin tunnettu Hardinin säveltämä kappale on muun muassa Neil Youngin ja The Carpentersin levytysohjelmistoon kuulunut Reason to Believe. Kappaleen tunnetuimmasta versiosta vastaa silti sillä listahitin saavuttanut Rod Stewart. Hardinilla oli myös oma levytysuransa. Eugenessa, Oregonissa syntynyt Hardin jätti koulun 18-vuotiaana ja liittyi Marine Corpsiin. Vuonna 1961 Hardin siirtyi New Yorkiin, missä hän opiskeli taidekoulussa. Hardinin ura musiikin parissa alkoi keikkailulla Greenwich Villagessa, missä hän esiintyi bluestyyliin. Hardinin muutettua Bostoniin vuonna 1963 hänet löysi myöhemmin Lovin' Spoonfulin kanssa yhteistyötä tehnyt levytuottaja Erik Jacobsen. Tämä järjesti tapaamisen Columbia Recordsin kanssa. Seuraavana vuonna Hardin palasi Greenwich Villageen, missä hän teki nauhoituksia Columbia Recordsia varten. Mainitut nauhoitukset jäivät vaille julkaisua ja Hardinin sopimus Columbian kanssa raukesi. 60-luvun puolivälissä Hardin muutti Los Angelesiin. Siellä hän tapasi näyttelijätär Susan Yardleyn, jonka kanssa muutti New Yorkiin. Verve Forecast solmi artistin kanssa levytyssopimuksen ja vuonna 1966 ilmestyi hänen ensimmäinen albuminsa Tim Hardin 1. Sen kappalemateriaaliin lukeutuivat muun muassa Reason to Believe ja balladi Misty Roses, joka nousi radiosoitossa top 40:ään. Vuonna 1967 ilmestynyt Tim Hardin 2 sisälsi muun muassa If I Were a Carpenterin. Atco julkaisi samana vuonna Hardinilta albumin This Is Tim Hardin, joka sisälsi muun mussa coverit House of the Rising Sunista, Willie Dixonin Hootchie Cootchie Manista sekä Fred Neilin Blues on the Ceilingistä. Albumin kansitekstien mukaan sen nauhoitukset ovat vuosilta 1963-1964, ts. ajalta ennen Tim Hardin 1:n julkaisua. Vuonna 1968 ilmestynyt Tim Hardin 3 Live in Concert sisälsi livetulkintoja sekä varhaisempien kappaleiden uudempia versioita. Bluesvaikutteisia kappaleita sisältäneen Tim Hardin 4:n nauhoitusten uskotaan olevan samalta ajalta This Is Tim Hardinin kappaleiden kanssa. Syyskuussa 1968 Hardin esiintyi Van Morrisonin kanssa Cafe au Go Go:ssa, missä molemmat artistit heittivät akustiset keikat. Vuonna 1969 Hardin solmi jälleen sopimuksen Columbian kanssa. Hän saavutti Yhdysvalloissa top 50-menestyksen coverillaan Bobby Darinin kappaleesta Simple Song of Freedom. Vuonna 1969 Hardin esiintyi  Woodstockin festivaaleilla. Hän esitti If I Were A Carpenterin soolona, mutta muissa kappaleissa Hardinia säesti kokonainen yhtye. Hardin ei päässyt mukaan Woodstock-elokuvaan tai sen soundtrackille, mutta If I Were a Carpenterin versio on mukana vuonna 1994 ilmestyneellä boxilla Woodstock:Three Days of Peace and Music. Columbialle Hardin levytti vuosien 1969 ja 1972 välillä kolme albumia; Suite for Susan Moore and Damion:We Are One, One, All in One, Bird on a Wire ja Painted Head. Seuraavien vuosien aikana Hardin matkusti Yhdysvaltojen ja Britannian välillä. Kun GM Records julkaisi hänen viimeisen albuminsa Nine vuonna 1973, Hardin kärsi pahasta heroiiniaddiktiosta. Yhdysvalloissa Antilles Records julkaisi hänen viimeisen albuminsa kolme vuotta Britanniaa myöhemmin. Hardin myi kappaleidensa julkaisuoikeudet, mutta yksityiskohdat vaihtelevat voimakkaastikin. 29. joulukuuta 1980 Hardinin pitkäaikainen ystävä Ron Daniels löysi hänet kuolleena Hollywoodin asunnostaan. Hardin menehtyi heroiinin yliannostukseen. Hänen jäämistönsä haudattiin Twin Oaksin hautausmaalle Turneriin, Oregoniin.