sunnuntai 15. joulukuuta 2024

Maanantain mainio:Marjo Leinosen tuoreimman yhtyeen esikoisalbumi

 Marjo Leinonen & Bublicans:Holy Roller


Bublicans on bluesrockyhtyeeksi kategorioitavissa olevassa The Ballsissa uransa aloittaneen ja sittemmin lisäksi yhtyeissä Marjo Leinonen ja Viranomaiset, Big Feet &Lala sekä Marjo Leinonen & Huff n' Puff vaikuttaneen sielukkaan ja monipuolisen solistin Marjo Leinosen tuorein yhtye, johon hänen itsensä lisäksi lukeutuvat Leinosen kaikissa kokoonpanoissa mukana ollut rumpali Sami Vettenranta, Jere & The Universessa soittanut kosketinsoittaja Risto Kumpulainen, Eero Raittisen Eldisistä ja The Bad Ass Brass Bandista tutuksi tullut kitaristi Petri Kautto sekä niin ikään The Bad Ass Brass Bandista muistettu puhallinsoittaja Ville Niemelä. Bublicansin esikoisalbumilla on tarjottavanaan odotuksenmukaisen juurevaa ja groovaavaa kappalemateriaalia. BB Queen käynnistää albumin iskevän riffin ja mainion urkunojailun kera. New York Timesin myötä päästään jo kutakuinkin groovaavuuden ytimeen. Tyler Gatteridgen käsialaa oleva There's a Light lukeutuu svengin ja sielukkuuden yhdistelmässään albumin todellisiin huippuhetkiin. Loose Hat-kappaleesta yhtye on työstänyt lisäksi musiikkivideon. Clara Wardin laulukirjasta poimittu How I Got Over lukeutuu albumin sulavalinjaisesti rullaavaan tuotantoon. Dead Presidentsissä Petri Kautto pääsee toden teolla väläyttelemään taitojaan kepin varressa. No More Crying esittää julistuksensa varsin vakuuttavasti. Tyylitajuisen seesteisempää tuotantoa edustava Shrimp Burns tarjoaa harvinaislaatuisesti Petri Kauton leadvokalisointia.Nyanssikas ja lyriikkojensa taustojen osalta rankka Cow on niin ikään eräs Holy Rollerin kirkkaimmista helmistä. Slovarhenkisemmästä tuotannosta pisimmän korren saattaa hyvinkin vetää aidon puhutteleva Treat Yourself Right. Toimivan seesteisestä tuotantoa edustava Little Suzie rakentuu mainiosti rullaavan riffinsä varaan. Albumin nimibiisi Holy Roller on sen lyhin. Marjo Leinonen & Buplicansin esikoisalbumille alkupuolelle sijoittuvat muutamat varsin menevät iskusävelmät, mutta kaikista sielukkaimman tuotantonsa pitkäsoitto säästää loppupuolelleen. Kyseessä on  siinä määrin vakuuttava esikoisalbumi, että yhtyeen levytysuran toivoo ilman muuta jatkuvan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti