23. joulukuuta 1947 syntynyt Graham Bonnet on brittiläinen rocksolisti. Hän on levyttänyt ja esiintynyt sekä sooloartistina että useissa hardrockyhtyeissä, joista mainittakoon Rainbow, Michael Schenker Group, Alcatraz sekä Imellitteri. Bonnet on tullut tunnetuksi voimakkaasta lauluäänestään, mutta hän kykenee vokalisoimaan niin ikään pehmeitä melodioita. Sekä Bonnet itse että hänen kollegansa ovat kuvanneet Bonnetin lauluääntä varsin voimakkaaksi. Omien sanojensa mukaan Bonnet on solistina itseoppinut eikä hän omaa läksyjä varten kaivattavaa kuria. Bonnetin visuaalinen tyyli on tyypillisistä hardrockmuusikoista eroava ja häntä on pidetty Miami Vicen Don Johnsonin ja James Deanin risteytyksenä. Bonnett syntyi Skegnessissä, Lincolnshiressä. Ensimmäisen listahittinsä hän saavutti vuonna 1968 duon The Marbles jäsenenä. Sen levyttämä Only One Woman nousi viidenneksi brittilistalla. Sekä mainitun kappaleen että sitä seuranneen The Walls Come Downin kirjoitustyöstä vastasivat The Bee Geesin Barry, Robin ja Maurice Gibb. He olivat levyttäneet Australiassa The Marblesin toisen jäsenen Trevor Gordonin kanssa. Vuonna 1974 Bonnet esiintyi brittiläisessä komediaelokuvassa Three for All fiktiivisen yhtyeen Billy Beethovenin solistina. Mainitussa elokuvassa esiintyi useita keskeisiä brittikoomikkoja ja Bonnetin tuonaikainen elämänkumppani Adrienne Posta. Vuonna 1977 Bonnet julkaisi nimeään kantaneen esikoisalbumin. Se saavutti Australiassa kultalevyn ja mainitulta pitkäsoitolta poimittu Bob Dylan-cover It's All Over Now Baby Blue nousi siellä kolmanneksi. Elokuussa 1978 Bonnettin vokalisoima Gibbin veljesten sävellys Warm Ride nousi Australiassa kakkossijalle. Kyseessä oli Saturday Night Feverin nauhoituksista yli jäänyt kappale. Vuonna 1979 brittiläinen glamrock-yhtye The Sweet lähestyi Bonnetia pyrkimyksenään ottaa hänet solistikseen lähteneen Brian Connollyn tilalle. Richie Blackmore valitsi kuitenkin Bonnetin Rainbow-yhtyeensä vokalistiksi Ronnie James Dion tilalle. Mainittu kiinnitys merkitsi Bonnetille musiikillista irtiottoa, sillä hän oli aikaisemmin identifoitunut ensisijaisesti R&B-vokalistiksi. Myöhemmin Bonnet on kuvannut aikansa Rainbowssa ja etenkin yhteistyönsä Blackmoren kanssa muuttaneen hänen musiikillista katsontakantaansa ratkaisevasti hardrockin suuntaan. Bonnet oli leadvokalistina Rainbown vuonna 1979 ilmestyneellä albumilla Down to Earth, josta muodostui hänen diskografiansa suosituin. Siltä poimittiin vuosina 1979 ja 1980 ilmestyneet singlemenestykset Since You Been Gone ja All Night Long. Vuonna 1980 Rainbow soitti Donington Parkissa järjestetyn Monsters of Rockin pääesiintyjänä. Bonnetin pesti Rainbowssa oli lyhytikäinen. Vuonna 1981 hän julkaisi hardrockvaikutteisen sooloalbuminsa Line Up, jonka työstämiseen osallistui useita keskeisiä hardrockmuusikoita, eli Whitesnaken kitaristi Mick Moody, Status Quon Francis Rossi ja Rick Parfitt, Rainbown rumpali Cozy Powell sekä Deep Purplen ja Whitesnaken kosketinsoittaja Jon Lord. Albumin listasijoitukseksi Britanniassa jäi 62. mutta siltä poimittu single Night Games nousi kuudenneksi. Kakkossinkku Liar saavutti sijan 51. Saatuaan tarjouksen UFO:n kitaristilta Michael Schenkeriltä Bonnet liittyi aikaisempia yhtyeitään raskaampaa soundia edustaneeseen MSG:hen ja oli mukana sen albumilla Assault Attack. Jätettyään mainitun yhtyeen Bonnet päätti johtaa omaa yhtyettään Rainbow ensisijaisena musiikillisena inspiraation lähteenään. Vuonna 1983 perustetun Alcatrazzin muina jäseninä olivat aikaisemmin yhtyeessä New England vaikuttaneet basisti Gary Shea ja kosketinsoittaja Jimmy Waldo. Rumpali Jan Uvena oli soittanut aikaisemmin Alice Cooperin kanssa ja yhtyeen kokoonpanon täydensi ruotsalainen kitaristivirtuoosi Yngwie Malmsteen. Samana vuonna ilmestynyttä Alcatrazin esikoisalbumia No Parole from Rock N' Roll Bonnet kuvasi uransa raskaimmaksi. Yhtye menestyi kohtuullisesti Yhdysvalloissa ja Japanissa varsin hyvin. Vuonna 1985 ilmestyneellä Alcatrazin seuraavalla albumilla Disturbing the Peace kitaristiksi oli vaihtunut Steve Vai ja vuonna 1986 julkaistulla yhtyeen kolmannella pitkäsoitolla Dangerous Games kitaristina vaikutti Danny Johnson. Viimeksi mainittu albumi sisältää uusioversion Bonnetin debyyttihitistä, The Marblesin Only One Womanista. Alcatraz lopetti toimintansa myöhemmin vuoden 1987 aikana Bonnetin siirtyessä sooloartistiksi. Vuonna 2009 Bonnett muodosti Alcatrazin uudestaan kolmen uuden muusikon kanssa. Hän ei neuvotellut yhtyeen uudelleen kasaamisesta originaalijäsenten Uvenan ja Waldon kanssa ja niinpä kaksikko laittoikin kasaan oman versionsa Alcatrazista. Myöhemmin Bonnet muodosti kokoonpanon Alcatraz Featuring Graham Bonnet Jeff Scott Soto Bandissa ja Talismanissa soittaneen kitaristin Howie Simonin, Impelliterissa, Beautiful Creaturesissa sekä Tony MacAlpinen kanssa soittaneen rumpalin Glen Sobelin sekä basisti Tim Lucen kanssa. Touko-kesäkuussa 2007 Alcatraz esiintyi Japanissa toisena pääesiintyjänä niin ikään Rainbowssa vokalisoineen Joe Lynn Turnerin kanssa. Heinäkuussa 2008 Alcatraz soitti Berkovitsassa, Bulgariassa järjestetyn BerkRockin pääesiintyjänä. Yhdysvaltojen länsirannikolla Alcatrazz on soittanut esimerkiksi Y&T:n lämmittelijänä. Alcatraz jatkoi ajoittaista keikkailuaan vuoteen 2014. Maaliskuussa 2017 originaalin lineupin jäsenet Bonnet, Waldo ja Shea soittivat kitaristi Conrado Pesinaton ja rumpali Mark Benquechean kanssa Japanissa kolme konserttia, joista koostettiin joulukuussa 2018 ilmestynyt livelevy ja dvd Parole Denied -Tokyo 2017. Helmikuussa 2019 Bonnet ilmoitti Alcatrazin toimivan jälleen. Hänen itsensä lisäksi lineupiin kuuluivat Waldo, Benquechea, Beth-Ami Heavenstone sekä uusi kitaristi Joe Stump. The Graham Bonnet Bandissa bassotelleesta Heavenstonesta tuli Alcatrazin ensimmäinen naisjäsen. Mainitun lineupin suunnitelmissa oli uusi albumi, jonka työstämiseen olisivat osallistuneet lisäksi Chris Impellitteri, Bob Kulick, Dario Mollo sekä Alcatrazin toisella albumilla kitaroinut Stevie Vai. Tammikuussa 2020 Shea palasi Alcatrazin riveihin ottaen yhtyeessä Heavenstonen paikan. Bonnettin Alcatrazzin jälkeiset yhtyeet ovat olleet lyhytikäisiä. Niistä Blackthornessa hänen kanssaan vaikutti aikaisemmin Balancessa kitaroinut Bruce Kulickin isoveli Bob Kulick. Bonnet osallistui Pretty Maidsin albumin Future World työstämiseen taustavokalistin ominaisuudessa. Hän oli mukana Forcefieldin albumeilla To Oz and Back ja Let the Wild Run Free. Vuonna 1988 Bonnet liittyi Impellitteriin ja oli mukana mainitun yhtyeen pitkäsoitolla Stand in Line. Vuonna 1991 Saksassa esitettiin Eddie Hardinin ja Peter Yorkin musiikillinen adaptaatio Wind in the Willowsista. Siinä Bonnet esitti noin kuusi kappaletta esimerkiksi Jon Lordin, Don Aireyn ja Ray Fenwickin taustoittamana. Fenwick ja Airey osallistuivat lisäksi voimakkaasti Bonnetin vuonna 1991 ilmestyneen soololbumin Here Comes the Night työstämiseen. Se koostui covereista ja Bonnetin tuonaikaisen puolison Jo Eimen käsialaa olleista kappaleista. Lisäksi mukana oli toinen uudelleen levytetty versio Only One Womanista. Vuonna 1997 ilmestynyt Bonnetin seuraava sooloalbumi Underground palautti hänen suosiotaan jälleen Japanissa. Vuonna 1999 ilmestyneellä Bonnetin seuraavalla albumilla The Day I Went Mad kitaroivat Slash, Vivian Campbell, Bruce Kulick sekä Mario Parga. Bonnet oli leadvokalistina japanilaisen heavy metal-yhtyeen Anthmemin vuonna 2000 ilmestyneellä albumilla Heavy Metal Anthem, joka koostui yhtyeen vanhojen klassikkokappaleiden uusioversioista. Bonnett oli mukana Impellitterin vuonna 2000 ilmestyneellä albumilla System X. Bonnetin Japanissa vuonna 1999 ilmestynyt sooloalbumi julkaistiin Britanniassa syyskuussa 2001. Vuoden 2001 lopussa Bonnet teki kiertueen Britanniassa lineupilla, johon kuuluivat kosketinsoittaja Don Airey, basisti Chris Childs, kitaristi Dario Molllo sekä Thunderin kitaristi Harry James. Bonnet oli mukana Mollon projektissa Elektric Zoo, joka konsertoi Euroopassa huhtikuussa 2004 ja Matteo Filippinin projektissa Moonstone kappaleessa Not Dead Yet. Vuonna 2006 Bonnet oli solistina Taz Taylor Bandin albumilla Welcome to America. Yhtye konsertoi Britanniassa vuonna 2007 ja Euroopassa seuraavana vuonna. Elokuu-syyskuussa 2008 Bonnet oli mukana australialaisessa konserttisarjassa Countdown Spectacular esittäen kappaleet Warm Ride ja It's All Over Now Baby Blue. Hän oli lisäksi mukana marraskuun alussa 2010 cd-formaatissa ilmestyneessä metallioopperaprojektissa Lyraka Volume One ja myös sen kakkososalla. Nykyisin Los Angelesissa asuva Bonnet konsertoi maaliskuusta 2014 alkaen Rainbow-tribuuttiyhtyeessä Catch the Rainbow. Hän oli mukana superyhtyeessä Stardust Reverie Project esimerkiksi Zak Stevensin ja Lynn Meredithin kanssa. Ensimmäinen albumi Ancient Rites of the Moon ilmestyi huhtikuussa 2014. Sen seuraaja Proclamation of Shadows ilmestyi seuraavan vuoden maaliskuussa ja mainitulla albumilla Bonnet oli mukana yhdellä raidalla. Vuonna 2015 Bonnet perusti Graham Bonnet Bandin, jonka kanssa hän konsertoi Britanniassa ja muualla Euroopassa ohjelmiston sisältäessä poimintoja koko Bonnetin uran ajalta. Ep:n My Kingdom Come nimikappale oli Russ Ballardin käsialaa. Yhtye ilmoitti julkaisevansa uuden albumin, jonka bonuslevy koostuisi Bonnetin varhaisemman uran kappaleiden uusioversioista. Graham Bonet Bandin viimeisen kokoonpanon muodostivat maestron itsensä lisäksi Conrado Pesinato, kitarat; Beth-Ami Heavenstone, basso ja Mark Zonder (Ex-Fates Warning), rummut. Yhtye jatkoi keikkailuaan loppuvuodesta 2016. The Graham Bonnet Bandin esikoisalbumi The Book ilmestyi neljäs marraskuuta 2016. Sen vastaanottamat arviot olivat myönteisiä ja Real Gone-verkkosivulla albumia kuvattiin hämmästyttävän hyväksi. Vuonna 2016 Bonnet esiintyi Michael Schenkerin sekä solistien Gary Bardenin ja Robin McAuleyn kanssa Michael Schenker Festissä. Lineup teki lopulta kiertueen Japanissa. Siltä julkaistiin livecd/dvd Live – Tokyo International Forum Hall. Yhtye teki myöhemmin kiertueet sekä Euroopassa että Japanissa. Temple of Rockin solistilla Doogie Whitella vahvistettuna Michael Schenker Fest työsti albumin Resurrection, jolla kuultiin kaikkia neljää solistia. Vuonna 2018 mainittu lineup konsertoi Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Bonnet oli syvähaastateltavana Greg Praton vuosina 2016 ja 2017 ilmestyneitä teoksia The Other Side of Rainbow ja Shredders!: The Oral History Of Speed Guitar (And More) varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti