25. joulukuuta 1944 syntynyt ja 20. lokakuuta 1997 edesmennyt Henry Charles Vestine oli yhdysvaltalainen kitaristi, joka muistetaan ensisijaisesti jäsenyydestään Canned Heat-yhtyeessä. Mainitun yhtyeen riveissä hän vaikutti sen perustamisesta, eli vuodesta 1966 heinäkuuhun 1969. Vestine palasi yhtyeeseen ajoittain ja oli mukana myös sen joillakin myöhäisemmillä kiertueilla ja levytyksillä. Rolling Stonen vuonna 2003 laatimalla sadan kaikkien aikojen parhaan kitaristin listalla Vestine saavutti sijan 77. Takoma Parkissa, Marylandissa syntynyt Vestine oli perheensä ainoa lapsi. Hänestä tuli isänsä tavoin todellinen musiikkidiggari, jonka kokoelma käsitti kymmeniä tuhansia levyjä bluesia, hillbillyä, countrya ja Cajun-musiikkia. Isänsä kanssa hän pääsi kuuntelemaan useita blueskonsertteja ja vaikutti myöhemmin osaltaan keskeisesti Skip Jamesin ja muiden Delta-muusikoiden uudelleenlöytämiseen. Kitaransoittoa hän opetteli 50-luvun puolivälissä ystävänsä John Faheyn kanssa. Cajun-kitaristi Jerry McGheelta Vestine oppi kolmisormitekniikkansa. Hänen suosikkikitaristeihinsa lukeutuivat T-Bone Walker, Johnny "Guitar" Watson, Sonny Sharrock, Freddie King, Roy Buchanan ja Albert Collins. Canned Heatin jäsenenä Vestinelle tarjoutui mahdollisuus soittaa jo 50-lopusta saakka ihailemansa John Lee Hookerin kanssa. 1960-luvun ensimmäisellä puoliskolla Vestine soitti useissa yhtyeissä. Lokakuun lopussa 1965 Frank Zappa kutsui hänet Mothers of Invention-yhtyeensä ensimmäiseen lineupiin. Vestine vaikutti yhtyeessä ainoastaan kuukausia ja ei ollut enää mukana sen esikoisalbumin levytyksissä. Vuonna 2004 ilmestynyt albumi Joe's Corsage sisältää Vestinen aikaisia demoja marraskuulta 1965. John Fahey vaikutti keskeisesti Canned Heatin muotoutumiseen. Hän esitteli Al Wilsonin Henrylle ja Richard sekä Bob Hitelle. Bob Hite ja Al Wilson kasasivat Canned Heatin lineupilla, jossa Kenny Edwards vaikutti toisena kitaristina, mutta Verlainea pyydetiin liittymään mukaan. Ensimmäisen keskeisen keikkansa Canned Heat soitti vuoden 1967 Montereyn popfestivaaleilla. Yhtyeen soittaessa kahta vuotta myöhemmin Woostockissa Vestine missasi keikan, sillä hän oli parhaimmillaan tekemässä nauhoituksia avant garde jazzia edustaneen Albert Aylerin kanssa. Mainituista nauhoituksista Impulse-yhtiö julkaisi kaksi albumia. Vestinen avioliiton päätyttyä vuonna 1983 hän muutti Oregoniin ja sitten Corvallisiin. Portlandissa Vestine teki nauhoituksia Terry Robbin kanssa. Hän soitti Pete Carnes Blues Bandissa ja muutti sen lopetettua toimintansa Eugeneen 80-luvun puolivälissä. Paikallistasolla Vestine soitti useissa blues- ja bluesrockyhtyeissä, kuten James T. and the Tough. Mainitun yhtyeen jäsenistöstä James Thornbury siirtyi uudelleen muodostettuun Canned Heatiin. Sen riveissä Vestine konsertoi Australiassa ja Euroopassa. Viimeksi mainitussa maanosassa Canned Heat on ollut suositumpi kuin Yhdysvalloissa. Eugeneen palattuaan Vestine soitti bluesrockveteraanien, eli The Vipersin kanssa. Mainitun yhtyeen lisäksi hän on tehnyt levytyksiä Skip Jones and The Rent Party Bandin ja Terry Robbin kanssa. Evan Johnsin kanssa Vestine nauhoitti Austinissa albumin Guitar Ganster. Vestine menehtyi 20. lokakuuta 1997 juuri, kun Canned Heat oli päättänyt Euroopan-kiertueensa. Hänen tuhkansa on siroteltu Eugenen, Oregonin ulkopuolella sijaitsevalle Oak Hill Cemeterylle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti