The Shangri-Las oli 1960-luvulla vaikuttanut yhdysvaltalainen tyttöyhtye, jonka useat singlet nousivat listoille vuosien 1964 ja 1966 välillä. Yhtyeen lyriikoiden aiheina olivat teinitragediat ja melodraamat. The Shangri-Lasin hiteistä tunnetuin on loppuvuodesta 1964 Billboardin listakärkeen kohonnut Leader of the Pack. Andrew Jackson High Schoolissa, Cambia Heighsissa vuonna 1963 perustetun yhtyeen lineup koostui kahdesta sisarusparista; leadvokalisti Mary ja Elisabeth "Betty" Weissistä sekä identtisistä sisaruksista Marguerite ja Mary Ann Ganserista. Kouluissa ja kykykilpailuissa esiintynyt yhtye herätti Artie Rippin huomion. Hän järjesti yhtyeen ensimmäisen levytyssopimuksen Kama Sutra- levy-yhtiön kanssa. Yhtyeen ensilevytys oli joulukuussa 1963 ilmestynyt Simon Says. Smash-yhtiöllä julkaistussa kappaleessa Betty Weiss lauloi leadia. Alkuvuodesta 1964 ilmestyneen toisen singlen Wishing Well/Hate to Say I Told You So julkaisijana oli pieni Spokane-yhtiö. Kun yhtye solmi levytyssopimuksen, sen nimeksi valikoitui The Shangri-Las Queensissä sijainneen ravintolan mukaan. Mary Weiss oli yhtyeen leadvokalisti, mutta Betty lauloi leadia Mayben lp-versiolla sekä kappaleissa Shout, Twist and Shout, Wishing Well sekä useilla singlejen b-puolilla sekä albumiraidoilla. Mary-Ann Ganser laulaa ensisijaisesti leadia kappaleessa I'm Blue, joka on cover The Ikettesin suurimmasta hitistä ja julkaistiin albumilla The Shangri-Las '65. Huhtikuussa 1964 The Shangri-Las solmi levytyssopimuksen Red Bird Recordsin kanssa. Kaikki yhtyeen jäsenistä olivat alaikäisiä, heistä vanhin, eli Betty 17-vuotias. George "Shadow" Mortonista tuli yhtyeen tuottaja ja The Shangri-Lasin ensimmäinen menestys oli kesähitti Remember (Walking in the Sand), joka nousi Yhdysvalloissa viidenneksi ja Britanniassa sijalle 14. Albumin demoversio oli kestoltaan lähes seitsemän minuuttia ja studiomuusikon ominaisuudessa sillä musisoi muun muassa nuori Billy Joel. Kappaleen julkaistu levytys oli ainoastaan hieman yli kaksiminuuttinen. Mortonin tuottamissa levytyksissä hyödynnettiin ääniefektejä ja voimakasta orkestraatiota. The Shangri-Lasin suurimmassa hitissä, Yhdysvalloissa listakärkeen ja Britanniassa yhdenneksitoista kohonneessa The Leader of the Packissa moottoripyörien ja rikkoutuvan lasin äänet osoittautuivat keskeisiksi. Britanniassa mainitusta kappaleesta vuosina 1972 ja 1976 ilmestyneet uudelleenjulkaisut nousivat nekin vielä top teniin; sijoille kolme ja seitsemän. Äkkimenestyksensä vuoksi The Shangri-Lasit joutuivat jättämään koulutyönsä; Mary kävi nuorille professionaaleille tarkoitetun koulunsa Manhattanilla loppuun. Vuoden 1964 loppuun mennessä The Shangri-Las oli esiintynyt The Beatlesin sekä The Driftersin ja James Brownin kaltaisten R&B-esiintyjien kanssa sekä tehnyt syksyllä kiertueen The Rolling Stonesin kanssa. Cashbox listasi The Shangri-Lasin parhaaksi uudeksi R&B-yhtyeeksi. Murray The K-show:issa yhtye esiintyi vuosien 1964 ja 1966 välillä. Maaliskuussa 1965 The Shangri-Las konsertoi Britanniassa esimerkiksi Wayne Fontana and the Mindbendersin, Herman's Hermitsin ja Del Shannonin kanssa. Ennen aikaisemmin mainittua syksyn 1964 ajoittunutta brittikiertuetta Betty Weiss jäi väliaikaisesti pois yhtyeen riveistä. Triokokoonpanolla The Shangri-Las teki lisäksi kiertueen Yhdysvalloissa ja esiintyi useissa tv:n musiikkiohjelmissa, kuten Hullabaloo ja Shindig! Bettyn ensimmäinen esiintyminen bändin riveissä tauon jälkeen oli kesäkuussa 1965 Hollywood A-Go Gossa. The Shangri-Lasista tuli uudelleen trio alkuvuodesta 1966, jolloin Marge jätti yhtyeen. The Shangri-Las teki kiertueita myös paikallisten yhtyeiden taustoittamana. Niihin lukeutuivat The Sonics sekä The Iguanas, jonka lineupiin kuului nuori Iggy Pop. Myöhäisemmän uransa aikana The Shangri-Las teki collegekeikkoja The Young Rascalsin, The Animalsin ja Vanilla Fudgen kanssa. Marge lähti alkuvuodesta 1967 ja tuolloin Mary Ann teki paluun The Shangri-Lasin riveihin. Yhtyeen Mercury Recordsille tekemät levytykset eivät enää menestyneet ja vuonna 1968 The Shangri-Las lopetti toimintansa. Kaikki yhtyeen jäsenet vetäytyivät musiikkibisneksestä. Mary Weiss muutti ensin Greenwich Villageen ja myöhemmin San Franciscoon. Hän on työskennellyt sihterinä, arkkitehtiteollisuudessa ja viimeksi huonekalukonsulttina New Yorkissa 2000-luvun alussa. Weissin järjestyksessään toinen aviomies on hänen managerinsa musiikkiteollisuudessa. Betty Weiss meni myös naimisiin ja on työskenellyt useissa tehtävissä. Hän asuu nykyisin Long Islandilla. Mary Ann Ganser kehitti itselleen alkoholi, ja huumeongelman. Hän menehtyi huumeiden yliannostukseen maaliskuun puolivälissä 1970 ainoastaan 22-vuotiaana. Marge Canser palasi kouluun, työskenteli yhdysvaltaisessa puhelinyhtiössä New Yorkissa ja menehtyi rintasyöpään 28. heinäkuuta 1996 48 vuoden ikäisenä. Sire Recordsin Seymour Stein otti Shangri-Lasin henkiin jääneisiin jäseniin yhteyttä Leader of the Packin vuoden 1976 menestyksekkään uudelleenjulkaisun jälkeen. Kesällä 1977 tuottaja Andy Paleyn kanssa työstettiin uusia nauhoituksia ja vaikka ne olivat onnistuneita, kaikkeen materiaaliin ei oltu tyytyväisiä ja uusi albumi jäi julkaisematta. Nauhojen omistajana on nykyisin Warner Music Group. Shangri-Las teki yhden reunion-keikan vuosikymmenen jälkeen CBGB:llä muun muassa Lenny Kayen kanssa, mutta lopetti toimintansa uudelleen. Originaalin lineupin viimeinen konsertti oli kolmas kesäkuuta 1989 East Rutherfordissa, New Jerseyssä. The Shangri-Lasilta saamansa vaikutteet ovat tunnustaneet esimerkiksi New York Dolls ja Blondie. Johnny Thunders versioi The Shangri-Lasin repertuuarista kappaleen Great Big Kiss ensimmäiselle sooloalbumilleen So Alone. The Go Go's on esittänyt Remember (Walking in the Sandia) konserteissaan ja Aerosmith on levyttänyt mainitusta kappaleesta coverin vuonna 1979 ilmestyneelle albumilleen Night in the Ruts.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti