The Mamas & The Papas:People Like Us
Marraskuussa 1971 ilmestynyt People Like Us on kaikkien aikojen keskeisimpiin lauluhtyeisiin ja samalla folkrockkokoonpanoihin lukeutuvan The Mamas & The Papasin viides ja samalla viimeinen studioalbumi. Se julkaistiin ainoastaan siksi, että yhtyeessä vaikuttaneilla jäsenillä oli edelleen sopimus Dunhill Recordsin kanssa. Kun The Mamas & The Papas alun perin kiinnitettiin kyseiselle yhtiölle, sitä johti yhtyeen originaalina tuottaja toiminut Lou Adler. Vuoteen 1971 mennessä Dunhillin jakelijana toiminut ABC Records oli ostanut kyseisen yhtiön itselleen ja havainnut yhtyeen sopimukseen sisältyneen ehdon. Sen mukaan yhtyeen oli työstettävä vielä yksi albumi, tai muussa tapauksessa rikottava sopimus ja olla mahdollisten muutosten kohteena. Vaikka People Like Us -pitkäsoitolla on kiistattomat huippuhetkensä, kyseistä pitkäsoittoa on jostakin syystä pidetty jonkinasteisena pettymyksenä The Mamas & The Papasin diskografiassa sekä kriitikoiden että diggareiden keskuudessa. John Phillipsin tuottama albumi myi joka tapauksessa suhteellisen hyvin saavuttaen Billboardin listalla parhaimmillaan 84. sijan. Michelle Phillips kirjoitti myöhemmin The Mamas & The Papasin cd-kokoelman kansiteksteihin People Like Usin kuulostaneen siltä, mitä se oli, eli neljän ihmisen pyrkimykseltä välttää oikeusjuttu. Kaikki kyseisen pitkäsoiton kappaleet olivat John Phillipsin käsialaa lukuun ottamatta pitkäsoiton parhaimmistoon lukeutuvaa raitaa I Wanna Be A Star, joka edusti yhteistyötä Michelle Phillipsin kanssa. Näin ollen kyseessä on ainoa pelkästään yhtyeen jäsenten originaalikappaleista koostuva The Mamas & The Papasin pitkäsoitto. Jotkin albumin kappaleiden teksteistä viittaavat Johnin romanssiin näyttelijätär Genevieve Waiten kanssa. Pari avioitui vuonna 1972. People Like Usin kappaleista nostettakoon ensiksi esiin Janis Joplinille omistettu upean melodian ja vaihtuvien leadvokalistien ansiosta erinomaisesti toimiva Pearl, singeformaatissa julkaistu, Billboardin listalla sijalle 81. ja Adult Contemporary -listalla aina 25:ksi kohonnut, tyylikkään sofistikoitunut popkappale Step Out sekä tyylitajuista folkrockia mainiosti edustava nimiraita, joka jäi kaikkien aikojen viimeiseksi yhtyeen äänittämäksi kappaleeksi. Rivakka Pasific Coast Highway rikastaa instrumentaatiotaan saksofonilla Snowqueen of Texasin edustaessa yhtyeen ydinosaamista, melodista ja stemmojen hallitsemaa folkrockia. Shooting Star on melodisine leadeineen ja sanattomine stemmoineen vielä aavistuksen edeltäjäänsä onnistuneempi. Lady Genevieve tavoittaa kaivattavan ripauksen edustamansa tyylisuunnan iloittelevuutta. Jälleen upeaa stemmalaulua sisältävä No Doubt tarjoaa instrumentaatiossaan jälleen myös hieman saksofonia. European Blueboy toimii laulelmamaisessa melodiassaan mainiosti ja Grasshopper sisältää kyseisessä kontekstissa jopa harvinaislaatuisen kitarasoolon. Blueberries for Breakfast päättää erään kaikkien aikojen lauluyhtyeen joutsenlauluksi jääneen pitkäsoiton juuri sen toimivimpia elementtejä korostaen. Pelkästään omaa tuotantoa sisältävänä pitkäsoittona People Like Usia voinee pitää hienoisesti aliarvostettuna albumina The Mamas & The Papasin tuotannossa. Huomioitavaa on lisäksi, että Cass Elliott oli kyseisen albumin äänitysten aikoihin melko huonossa kunnossa, ja suurimmasta osasta sen leadvokaaleista vastasivatkin Denny Doherty ja Michelle Phillips. Cass Elliottin vokalisointia kuullaan silti myös osalla People Like Usin kappaleista. Kyseisen pitkäsoiton uusintajulkaisuista vastasivat MCA Records ja Geffen Records. Albumin laajennettu cd-versio sisältää yhdeksän bonusraitaa, joista osa on outtakeseja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti