Lauantain pitkä:Eräs rockin suurista vähemmän tunnetuista kitaristeista

23. syyskuuta  1939 syntynyt ja 14. elokuuta 1988 menehtynyt Roy Buchanan oli yhdysvaltalainen kitaristi ja bluesmuusikko. Niin kutsutun Telecaster-soundin pioneereihin lukeutunut Buchanan vaikutti sekä sooloartistina että studiomuusikkona ja uransa alkupuolella hän saavutti kaksi kultalevyä. Vastaavasti kaksi Buchananin tuotannon myöhäisempää pitkäsoittoa nousi Billboardin listalle. Vaikka Buchanan ei milloinkaan saavuttanut supertähtiasemaa, hänestä muodostui varsin vaikutusvaltainen kitaristi. Guitar Player listasi Buchananin 50 kaikkien aikojen  parhaan joukkoon. Vuonna 1977 Buchanan oli mukana PBS:n Austin City Limits-ohjelman toisella tuotantokaudella. Leroy Buchanan syntyi Ozarkissa, Arkansasissa ja varttui Pixleyssä, Kaliforniassa. Mustaan musiikkiin hän tutustui aluksi gospelin kautta. Buchanan osoitti aluksi lahjakkuutta steel-kitaran soittajana ennen siirtymistään kitaraan 50-luvun alussa. Buchanan aloitti ammattilaisuransa 15-vuotiaana Johnny Otisin kanssa. Buchananin debyyttilevytys tapahtui Chess Recordsille vuonna 1958. Tuolloin hän soitti kitarasoolon Dale Hawkinsin versioon kappaleesta My Babe. Kaksi vuotta myöhemmin ollessaan kiertueella Torontossa Buchanan lopetti musiikillisen yhteistyönsä Dale Hawkinsin kanssa ja ryhtyi musisoimaan serkkunsa Ronnie Hawkinsin ja viimeksi manitun kitaraopettajan Robbie Robertsonin kanssa. Buchanan palasi pian Yhdysvaltoihin ja Ronnie Hawkinsin taustayhtye saavutti myöhemmin merkittäviä musiikillisia ansioita nimellä The Band. 1960-luvun alussa Buchanan soitti useissa rockyhtyeissä ja osallistui kitaristin ominaisuudessa esimerkiksi Freddy Cannonin levytyksiin. Seuraavan vuosikymmenen alussa hän saavutti menestystä sooloartistina Washington DC:n alueella. Debyyttisinglensä Mule Train Stomp Buchanan oli levyttänyt vuonna 1961 Swan-levy-yhtiölle. Seuraavana vuonna rumpali Bobby Greggin kanssa tehdyt levytykset esittelivät Buchananille tunnusomaisen soundin. The British Walkersin riveissä Buchananin tyylisuuntana oli britti-invaasion henkinen musiikki. Buchananin ura lähti toden teolla käyntiin vuonna 1971 PBS:n työstämän tunnin mittaisen musiikkiohjelman ansiosta. Introducing Roy Buchanan -nimisen dokumentin myötä Buchanan solmi levytyssopimuksen Polydor Recordsin kanssa. Kyseiselle yhtiölle Buchanan levytti viisi pitkäsoittoa, joista Second saavutti kultalevyn. Seuraavaksi Buchanan työsti kolme albumia Atlantic Recordsille. Niistä vuonna 1977 ilmestynyt Loaded Zone myi niin ikään kultalevyksi. Buchanan lopetti levytykset vuonna 1981 ja ilmoitti, ettei enää koskaan palaisi studioon, ellei saisi levyttää haluamaansa musiikkia haluamallaan tavalla. Neljä vuotta myöhemmin Alligator Records sai Buchananin levytysten osalta toisiin ajatuksiin.  Keväällä 1985 ilmestyi uusi pitkäsoitto When the Guitar Plays the Blues. Kyseessä oli ensi kerta, kun Buchananilla oli studiossa täysi taiteellinen vapaus. Syksyllä 1986 ilmestyneellä albumilla Dancing on the Edge vokalistina kolmella raidalla kuultiin Delbert McClintonia.Vuonna 1987 ilmestyi Buchananin 12. ja samalla hänen joutsenlaulukseen jäänyt pitkäsoitto Hot Wires. Viimeisen keikkansa Buchanan soitti seitsemäs elokuuta 1988 Guilfordissa, Connecticutissa. Hänen kuolemansa on virallisesti vahvistettu itsemurhaksi. Buchananin edesmenon jälkeen häneltä on julkaistu useita kokoelma-albumeita ja vuonna 2004 vuorossa oli aikaisemmin julkaisematta jäänyt, Polydor-levy-yhtiölle levytetty pitkäsoitto The Prophet.