Yhtyeen nimeä kantanut debyyttialbumi äänitettiin
helmikuussa 1972 Englannissa Glyn Jonesin tuottamana. Samaisen vuoden
kesäkuussa julkaistusta albumista muodostui välittömästi menestys ja se sisälsi
kolme singlehittiä:Yhdessä Jackson Brownen kanssa työstetty Take It Easy, aina
top teniin noussut bluesahtava Witchy Woman sekä esimerkillinen countryrockballadi
Peaceful, Easy Feeling. Seuraavana vuonna ilmestyneestä teema-albumista
Desperado ei muodostunut yhtä suurta menestystä, vaikka se onkin saavuttanut
erityisesti kriitikoiden varauksettoman suosion. Kyseisellä kahden
lainsuojattoman tarinan kertovalla albumilla kaksikko Don Henley ja Glenn Frey
vastasi kahdestaan kahdeksasta albumin yhdestätoista raidasta. Niiden joukossa
oli kaksi todella tunnettua, eli Tequila Sunrise ja pitkäsoiton nimiraita
Desperado. Muita huippuhetkiä edustavat esimerkiksi Doolin-Dalton, Certain Kind
of Fool, Outlaw Man sekä Bitter Creek. Henleyn ja Freyn eräänlainen johtoasema
tuli merkitsemään yhtyeelle suurta muutosta. Seuraavalla pitkäsoitolla, vuonna
1974 ilmestyneellä albumilla On the Border oli tarjottavanaan niin
balladikaunokkeja kuin hardrockimpaa ilmaisua. Jälkimmäistä edustivat
erityisesti avausraita Already Gone, James Dean sekä Good Day in Hell, johon
Leadonin lapsuudenystävä, kitaristi Don Felder soitti slidekitaraa. Hänen
taitonsa vakuuttivatkin siinä määrin, että jo seuraavana päivänä hän oli
Eaglesin viides jäsen. On the Border sisälsi coverversion Tom Waitsin
esikoisalbumi Closing Timen kappaleesta Ol 55, ja singlenä aina listakärkeen
kipusi slovari Best of My Love. Kuudes huhtikuuta 1974 Eagles esiintyi
California Jam-festivaaleilla Ontariossa. Festivaalin muista esiintyjistä
mainittakoon Black Sabbath, Deep Purple sekä Emerson, Lake & Palmer. Eaglesin seuraava pitkäsoitto, vuoden 1975
kesäkuussa ilmestynyt One of These Nights teki yhtyeestä lopullisesti
supertähtiä. Sekä pitkäsoitto että sen ensimmäisenä singlenä julkaistu
nimikappale nousivat listakärkeen. Muita singlemenestyksiä olivat niin ikään
varsin hyvin menestyneet vaihteeksi countryhenkisempi, listakakkoseksi noussut
Lyin’ Eyes, josta yhtye nappasi Grammyn sekä yllättäen Randy Meisnerin
vokalisoima erinomainen popkappale Take It to the Limit. One of These Nights
jäi Leadonin viimeiseksi yhtyeen kanssa ja Eagles oli jälleen kvartetti.
Uudeksi kitaristiksi pestattiin aikaisemmin James Gangissä
vaikuttanut Joe Walsh. Vuoden 1976 alussa julkaistusta kokoelmasta Greatest
Hits 1972–1975 muodostui kaikkien aikojen myydyin albumi Amerikassa. Uutta
tuotantoa sisältänyt pitkäsoitto Hotel California ilmestyi vasta joulukuussa
1976. Nimikappaleen lisäksi sen hittejä olivat ensimmäisenä singlenä julkaistu
ja nimiraidan tavoin listakärkeen kivunnut New Kid in Town sekä hardrockimpaa
tyyliä edustanut Life in the Fast Lane. Itse pitkäsoitto on tähän mennessä
myynyt 32 miljoonaa kappaletta. Randy Meisner jätti Eaglesin vuoden 1977
kiertueen jälkeen. Hänet korvasi Poco-yhtyeessä aikaisemmin vaikuttanut Timothy
B. Schmidt. Uuden kokoonpanon debyyttialbumi The Long Run ilmestyi syyskuussa
1979 ja sisälsi kolme singlehittiä:Heartache Tonight nousi vielä listakärkeen,
mutta erinomainen nimiraita ja I Can’t Tell You Why jäivät kahdeksanneksi.
Vuoden 1980 jäähyväiskiertueelta kasattiin levy-yhtiötä koskeneiden
velvoitteiden vuoksi livetupla. Eaglesin hajoamisen jälkeen soolourillaan
parhaiten menestyivät Don Henley ja Glenn Frey. Eaglesin paluu tapahtui vuonna
1994 Hell Freezes Over-nimisen kiertueen ja livelevyn myötä. Felder erotettiin
yhtyeestä vuonna 2001. Eaglesin nykyisen kokoonpanon muodostavat Henley, Frey,
Walsch ja Schmidt, originaalista kokoonpanosta Leadon oli mukana vuoden 2013
kiertueella. Uutta tuotantoa sisältänyt pitkäsoitto Long Road Out of Eden
ilmestyi lokakuussa 2007.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti