Lauantain pitkä:Eräs kaikkien aikojen solisti/kitaristeista

8. marraskuuta 1949 Kaliforniassa syntynyt Bonnie Raitt on eräs laadukkaimmista blueskitaristeista, solisteista ja biisintekijöistä. Raittin esiintyessä syksyllä 1970 New Yorkin Gaslight Cafessa Fred McDowellin lämmittelijänä Newsweekin toimittaja vakuuttui hänen taidoistaan ja alkoi levittää sanaa. Useat levy-yhtiöiden edustajat saapuivat seuraamaan Raittin konsertteja. Artisti solmi lopulta levytyssopimuksen Warner Brossin kanssa ja hänen nimeään kantanut debyyttialbumi ilmestyi seuraavana vuonna. Kriitikot suorastaan ylistivät levyä ja Raittin taitoja tulkitsijana ja pullonkaulakitaran soittajana, mutta suuren yleisön suosio jäi saavuttamatta. Kaksi seuraavaa pitkäsoittoa, Give It Up ja Takin’ My Time kokivat samanlaisen kohtalon. Niistä ensin mainittua on pidetty jopa Raittin kaikkien aikojen parhaana työnä. Raittin seuraavat pitkäsoitot, vuosina 1974 ja 1975 ilmestyneet Streetlights ja Home Plate alkoivat tyylillisesti lähestyä valtavirtaa ja niillä oli hyödynnetty useita tuottajia. Vuonna 1975 Raitt alkoi viimein saavuttaa laajempaa huomiota ja pääsi muun muassa Rolling Stonen kansikuvajuttuun. Seuraavana vuonna Raitt vieraili Jackson Brownen sekä Fleetwood Macin Lindsey Buckinghmamin ja Stevie Nicksin kanssa Warren Zevonin nimettömällä esikoisalbumilla.

Raittin vuoden 1977 pitkäsoitto Sweet Forgiveness merkitsi artistille viimein kaupallista läpimurtoa. Sen hitiksi muodostui onnistunut coverversio Del Shannonin 60-luvun alkupuolen hitistä Runaway. Odotukset sen seuraajalle olivat melkoiset, mutta jostakin syystä kahta vuotta myöhemmin ilmestynyt The Glow ei ollut edeltäjänsä veroinen menestys. Raitt oli mukana järjestämässä New Yorkin Madison Square Gardenissa pidettyjä konsertteja energian säästämiseksi. Muista esiintyneistä artisteista mainittakoon Jackson Browne, Graham Nash, Bruce Springsteen, Tom Petty & The Heartbreakers ja Carly Simon.  Raittin alkuaikojen tyyliin palannut vuoden 1982 albumi Street Lights saavutti sitä vastoin parhaat arviot pitkiin aikoihin. Hieman yllättäen Raittia verrattiin uuden aallon artisteihin. Vuonna 1983 Warner Bros pudotti palkkalistoiltaan useita merkittäviä artisteja Raitt mukaan lukien. Hänen viimeinen Warnerille tekemänsä albumi, Tongue and Groove hyllytettiin ja julkaistiin vuonna 1986 osittain uudella sisällöllä ja nimellä Nine Lives. Loppuvuodesta 1987 Raitt oli Jennifer Warnesin ja kd langin kanssa taustakuorossa Roy Orbisonin tv-speciaalissa Roy Orbison and Friends. Erinomaista palautetta vastaanottaneen ohjelman jälkeen raitistunut Raitt alkoi työskennellä uuden blues- ja rockorientoituneen materiaalinsa parissa. Hänen uusi levy-yhtiönsä oli Capitol Records. Kymmenes studioalbumi, Don Wasin tuottama ja keväällä 1989 ilmestynyt Nick of Time muodostui viimein suurmenestykseksi, samoin kuin sen seuraaja, kahta vuotta myöhemmin ilmestynyt Luck of the Draw. Se myi huikeat kahdeksan miljoonaa kappaletta ja sai kolme Grammya.  Raitt vastaanotti myös Grammyn duetostaan John Lee Hookerin kanssa tämän comebacklevyllä The Healer. Vuonna 1994 ilmestynyt pitkäsoitto Longing in Their Hearts nousi listakärkeen sekin ja toi Raittille kaksi Grammya lisää. Raittin yhteistyö Don Wasin kanssa päättyi vuoden 1995 konserttitaltiointiin Road Tested. Raittin 90-luku päättyi levytysten osalta vuonna 1998 julkaistuun albumiin Fundamental. Maaliskuussa 2000 Raitt pääsi mukaan Rock and Roll Hall of Fameen Clevelandissa, Ohiossa. Seuraava pitkäsoitto Silver Lining julkaistiin kahta vuotta myöhemmin ja se myi kultaa. Syyskuussa 2005 julkaistiin top 20:een noussut albumi Souls Alike. Seuraavana vuonna oli vuorossa elokuussa 2006 julkaistu livecd/dvd Bonnie Raitt and Friends, joka oli osa VH 1:n arvostettua sarjaa Classic Decades Rock Live Concert. Vierailijoina sillä olivat muiden muassa Alison Krauss ja Norah Jones.  Seuraavana vuonna Raitt oli mukana Fats Dominolle tehdyllä tribuuttilevyllä Going Home. Jon Clearyn kanssa hän vokalisoi medleyn kappaleista I’m in Love Again ja All by Myself. Vuonna 2012 ilmestyi viimein uutta tuotantoa Slipstream-pitkäsoiton myötä. Helmikuussa 2016 Raitt julkaisi 17:en sooloalbuminsa Dig in Deep, joka saavutti Billboardin listalla yhdennentoista sijan. Myönteiset arviot saavuttanut pitkäsoitto sisältää singlen Gypsy in Me sekä coverin INXS:n hitistä Need You Tonight. Raittin tuorein albumi on 22. huhtikuuta 2022 ilmestynyt Just Like That..., jota edelsi single Made Up Mind. Uutuusalbuminsa tiiimoilta Raitt on tehnyt marraskuuhun 2022 kestävän kiertueen. Rolling Stonen vuonna 2011 laatimalla kaikkien aikojen sadan parhaan vokalistin listalla Raitt on sijoittunut 50:ksi ja vastaavalla sadan parhaan kitaristin listalla hän on sijalla 89.